Geenimanipuoloinnista ja muista kuulumisista

Viikko se on vierähdellyt taas eteenpäin! Maanantaina oli kunnallispolitiikan kanssa vipellystä! Politiikka ei ole aina vain kivoja saati helppoja asioita, maanantainakin oli aika hankala asia kaupunginhallituksessa käsittelyssä. Ympärstölautakunnassa oli sen sijaan tavallisempia asioita, mm. ympäristölupia taas annettiin ja yksi jätettiin pöydälle. Siihen koetetaan löytää kaikkien kannalta kohtuullista ratkaisua. Politiikassa pitäisikin paljon enemmän lähteä siitä, että neuvoteltaisiin pienemmissäkin asioissa asianosaisten kanssa ja haettaisi yhteisymmärryksessä vastauksia
Tiistaina ja keskiviikkona eduskunnassa on valiokunnissa jatkunut jätelain ja ulkomaalaislain muutosten käsittely. Tämän kerran kehut annankin hallintovaliokunnan kollegoista Heli Paasiolle, joka on ehdoton stara valiokunnassa. Heli on jämpti ja asioihin paneutuva! Helin kanssa on upea tehdä töitä! Myös Janina Andersson on monessa asioissa kanssani samaa mieltä. Helin ja Janinan kanssa ulkomaalaislainkin kohtia on kahlattu.
Tänään salissa oli elintarviketurvallisuutta käsitellyt selonteko ja salissa kävin siihen liittyen kysymässäkin ministeriltä geenimuunnelluista tuotteista, kun suhtaudun itse niihin hyvin kriittisesti. Penäsin ennen kaikkea sitä, miten varmistetaan kuluttajalle tieto, jotta voi välttää näitä. Pohdin myös sitä eettistä puolta, että onko oikein että EU:ssa markkinoille niitä saa tuoda, muttei muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta viljellä. Eikö ole eettinen ristiriita siinä, mikäli mahdolliset viljelyn kielteiset seuraukset jäävät muiden kannettavaksi…Vahvaa varovaisuus-periaatetta näissä tulee noudattaa, ettei aiheuta hallaa luonnon monimuotoisuudelle tai ihmisten terveydelle. Vastailin sähköposteihin nyös iltamyöhään. Huomenna on sitten taas monenlaista, tulee mm. nuoria kotkia vierailulle eduskuntaan!
Vaalien alla aina nousee sitä politiikan kielteistäkin puolta esiin. Yhdessä tilaisuudessa alkoi eräs ehdokas kovaan ääneen moralisoida ja tuomita avioerosta ihmisiä. En malttanut olla ihan hiljaa, vaan kommentoin sitä, että perheväkivallan uhrinako sitten on hyvä olla. Sen itse olen oppinut, etten ketään lähde tuomitsemaan, kukaan ei tiedä, mitä perheissä on asioiden ja ratkaisujen taustalla. Surullisiahan avioerot ovat, mutta kukaan ei eroa varmastikaan omaksi huvikseen. Ero on raskas, tuhansia kyyneliä vuodattava prosessi. Onko oikein, että poliitikko sivaltaa sitä, jota muutenkin ero on satuttanut. Jokaisella on perhe- tai lähipiirissä joku joka on eronnut, joten tietää tilanteet. Itseänikin nuo sanat satuttivat avioeron kivut kokeneena. Itse käännän avioeron vahvuudekseni! Onpa elämän ymmärrystä tästäkin ja auttoihan se elämässä taas oivaltamaan jotakin syvempää ja suurempaa, esimerkiksi sitä pohjatonta ikävää ja surua, mikä tulee eron hetkellä. Samainen ero se on monen, monelle, jonka kumppanista joutuu syystä tai toisesta erossa elämään, saati puolison kuoleman kohtaavilla joilla koko elämä on yhdessä rakennettu, saavutukset saavutettu ja menetykset menetetty ja sitten toinen on poissa. Eikä se prosessi ole kuukauden tai parin, vaan vuosien, kun saa parsittua haavat kokoon, suljettua oven lopullisesti takanaan ja on valmis avaamaan lopullisesti edessään tulevalle elämälle! Oman eron jälkeen kirjoitin kirjoituksen ikävä -iso ikävä, joka on sivuillani luettavissa. Ympärille, kun katsoo, on eduskuntakin tässäkin asiassa pienoiskuva kansasta, hyvin monet kansanedustajistakin on eron tuskan joutunut käymään läpi.