Australiasta siirryimme Uuteen-Seelantiin. Tapasimme ministeriön ihmisiä, joilta kuulimme mm. maorien asemasta sekä sosiaali-ja terveyspalveluiden kehittämisestä täällä. Erityisen hienona asiona jäi mieleeni esimerkiksi lasten iltapäivähoito, joka on ulotettu aina 12 vuotiaisiin lapsiin asti! Ala-kouluikäisiä lapsia ei siis jätetä iltapäivisin yksin, mikä on erittäin hyvä asia! Tähän suuntaan olisi syytä mennä Suomessakin ja laajentaa aamu-ja iltapäivähoitoa. Tällä hetkellä Suomessa on erityisen hankalassa asemassa esim. pienituloisten vuorotyötä tekevien yksinhuoltajaperheiden lapset. Iltavuoro voi päättyä vasta myöhään ja aina hoitojärjestelyjen toteuttaminen ei ole mutkatonta. Tällaisissa tilanteissa tulisi mielestäni olla oikeus pienet koululaiset (päivähoitoiän ylittäneet) ulottaa vuoropäivähoidon piiriin.
Erikoisempana asiana kuulimme seksipalveluiden lailistamisesta, mikä on ollut käytössä joitakin vuosia Uudessa-Seelannissa. Se ei ole kuulemma lisännyt ainakaan merkittävästi palveluiden tarjontaa, mutta silti mielestäni heidän käytäntöönsä liittyy myös kovin monia ongelmia.
Sosiaali- ja terveysministeriön erään osaston kanssa keskustelimme Uuden-Seelannin ja Suomen välisestä sosiaali-ja terveyssopimuksesta, jonka neuvottelut ovat kesken. Koitimme kannustaa heitä etenemään asiassa mahdollisimman pikaisesti.
Matkamme on mennyt erittäin hyvin. Ainoa erikoinen tapahtuma sattui, kun olimme parlamenttikierroksella. Parlamentissa nimittäin suoritettiin palo/evakointiharjoitus. Näin ollen meidätkin evakoitiin rakennuksesta ja kierroksemme jäi lyhyeksi.
Uuteen-Seelantiin tultuamme puolestaan ensimmäisenä yönä hotellissa oli yöllä palohälytys. Muutaman tunnin unen jälkeen ja aikaerosta tokkuraisen, en heti oikein ymmärtänytkään, mikä tilanne oli päällä. Lopulta nousin ja katsoin ulos ikkunasta ja havaitsin kaikkien muiden olevan jo siellä. Lähdin sitten vauhdilla hätätietä ulos itsekin. En tajunnut kiireessä vetäistä edes kenkiä jalkaan, vaan pakokauhussa heitin yöpuvun päälle vain pikaisesti paidan ja verkkarit ja painelin ulos paljain varpain. Olin viimeinen pihaan saapunut hotellin asukas. Onneksi todellista hätää ei tilanteessa ollut ja tilanne selvisi varsin pian. Ikimuistoinen kokemus jäi näistä paloturvakokemuksista...Ja oishan siitä saanut mainion porukkakuvan erilailla varustautuneista edustajista...
Lentokoneessa juttelin vierustoverin kanssa, joka kertoi minulle Australian vesipulasta. Vesipula on maailman vakavimpia ongelmia. Kuinka selvitään maailman vesipulan kanssa erityisesti, kun ilmastonmuutos vielä lisää kuivuutta. Matkalla tuli luettua sosiaaliturvan uudistamista käsitellyt teos, Kaste-ohjelmasta (sosiaali-ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma) yms. Lennot olivat niin pitkät, että ehti lukea paljon. Olen viime aikoina lukenut useampia Tommy Hellstenin kirjoja. Ne ovat jotenkin kolahtaneet. Erittäin viisasta pohdintaa elämästä ne sisältävät. Paluumatka kesti 44 tuntia,joten aika matka oli kotiin palatessa!
Tällä viikolla eduskunnassa on käsittelyssä Afganistanin selonteko ja hätäkeskusselonteko. Useampia vierasryhmiä on tulossa myös eduskuntaan ja perjantaina on nuorten parlamentti eduskunnassa. Puhetilaisuuksiakin on useampi edessä!Mukava niin ja kiva päästä taas mukaan kotimaan politiikkaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti