Vaalirahoituksesta ja muusta ajankohtaisesta

Viime päivät eniten on puhututtanut julkisuudessa vaalirahoituskysymykset. Hyvä niin, sillä monenlaista epäselvyyttä tuntuu vaalirahoituksiin liittyvänkin. Sinänsä minusta jo nykylaki antaa hyvän pohjan asianmukaisella vaalirahoituksen ilmoittamiselle, mutta toki on niin, että kun ja jos kerran sitä ei noudateta sellaisenaan, on lakia välttämätöntä tarkistaa.
On aivan oikein, että lain noudattamatta jättäminen olisi sanktioitu ja itse olisin valmis kannattamaan myös lahjoitussummien rajaamista. Aivan oikeilla linjoilla oli mielestäni myös presidenttimme, joka esitti että rahoitus avattaisiin jo ennen vaaleja. Tämäkin sopii omaan ajatteluuni hyvin.

Ylipäätänsä on sääli, että kaikki tällainen salamyhkäisyys ja epäilyttävä toiminta, jota nyt tähän vaalirahoitukseenkin liittyy syö politiikan uskottavuutta.

Vaalirahoitukseen liittyen minua on aina suututtanut erityisesti se, että raha näyttelee koko ajan vaaleissa suurempaa ja suurempaa roolia. On sääli, että oikeasti pienituloisen ei tänä päivänä ole mahdollista eduskuntaan päästä. Oikeistopuolueen ehdokkaat ja kokeneet poliitikot ovat aivan eri asemassa kuin vasemmistopuolueen nuori uusi ehdokas. Ne, joilla on yleensä itsellään eniten varallisuutta, saavat myös eniten vaalirahoitusta. Kun pienituloinen vahvaa maailmanparannusviettiä omaava henkilö koettaa säästää omasta pussistaan vaalirahoitusta, niin politiikan ykköspaikoilla jo istuvat saavat suuria, joskus jopa valtavia summia yrityksiltä ja muilta tahoilta kampanjansa tueksi. Tämä on niin väärin! Kun uuden ja nuoren on muutenkin niin vaikeaa päästä eduskuntaan, kun ei ole vielä tunnettu. Siksi erilaiset suunnitelmat rajata lahjoitusten suuruutta on mielestäni hyviä ajatuksia.

Toinen asia, mikä vaalirahoitukseen liittyen on suunnattomasti toisinaan suivaannuttanut on se, että kaikki eivät ilmoita todellisia menojaan eikä tulojaan. Kun vertaa mainosten määrää tai tien varsilla olevia isoja (jopa valaistuja) julisteita tai ladon seiniä ja ilmoitettuja menoja eivät summat vain täsmää. Itse kun on selvitellyt erilaisia hintoja esimerkiksi tienvarsijulkisteiden osalta, niin tähän mennessä niihin ei koskaan ole ollut varaa. Miten sitten jollain, joka ilmoittaa budjetikseen jopa omaa budjettia pienemmän sitten on, kun eroa ei kuitenkaan ole muiden mainosten tms. määrässä? Siksi kannatan lämpimästi sitä, että jollakin taholla olisi myös oikeus tarkistaa summat.

Itsekin olen huomannut, että mitä pidempään on eduskunnassa, sitä paremmin rahoitustakin saa, on erilaiset mahdollisuudet säästää omasta pussista sekä on jo muuten tunnettu. Silti edustajienkin välillä on suuria eroja. Toiset eivät laita ollenkaan omaa rahaa, mutta meidän nuorten on pakko laittaa, jos haluamme eduskuntaan. Toiset saavat yritysrahaa ja toiset ay-rahaa. Akateemisen nuoren naisen on vaikea saada kumpaakaan. Onneksi monet pienyritykset puolestaan ovat tukeneet sekä sitten talkootyöllä (kirpputorimyyntiä, puffetin pitämistä, arpajaisia yksityistilaisuuksissa jne.) on saatu tarvittavat summat kokoon.

Laitan tähän huvikseni vielä oman rahoitukseni esiin, jotta ainakin itse noudatan mahdollisimman avointa linjaa. Kampanjani kokonaissumma oli 26 817,27 €. Yksikään lahjoitus ei ole ylittänyt 1700 euron rajaa.

Oma rahoitusosuus 14 805,23 €, tuki yksityisiltä henkilöiltä 1500 €, tuki yrityksiltä (mm. Tradeka) 1500 €, puolueyhdistykset 994,43 €, etujärjestöt 1400 € (Metalliliiton osasto, Rakennusliiton demariryhmä ja Automiehet) ja Kuntonainen ry 6617,61 €.

Minun kohdallani lähinnä tuo Kuntonaisen osuus on kiinnostanut, joten puran sen myös tähän. Sinänsä mielestäni ajatus siitä, että yhdistysten tulot ja menot olisi jatkossa purettava vahvemmin, on aivan oikea suunta. Estettä itselläni ei ainakaan asialle ole. Tässä nyt Kuntonaisen tuki purettuna:

Kuntonainen on naisten liikuntaan ja hyvinvointiin keskittynyt ja minun tukemiseeni sitoutunut rekisteröity yhdistys. Yhdistys ottaa jatkuvasti vastaan lahjoituksia kirpputorimyyntiä varten ja pidämmekin säännöllisesti kirpputoripöytää. Muu rahoitus koostuu myös yhtälailla hyvin pienistä puroista: puffetin pito, taulumyynti, kampanjatuotteiden myynti ja yksityistilaisuuksien arpajaiset. Yhdistys julkaisi myös vaalilehteni, johon myimme mainoksia. Mainoksia tuli erilaisilta tahoilta, lähinnä pienyrityksiltä. Rahoituksen hankkiminen on todella kovaa työtä vaaleissa ja välillä varsin nöyryyttävääkin mennä hattu kourassa yrityksestä toiseen…

Kuntonaisten 6617,61 € muodostui seuraavista tuloista: vaalilehden mainokset (18 kpl) yht. 2573 €, taulunmyynti (5 taulua), yht. 3100 € ja loput kirpputorimyynnistä, arpajaisista ja kassien ja paitojen myynnistä.

Kampanjani rahoitus puolestaan käytettiin seuraavasti: lehden painatus 6112 €, lehden jakelu 7022 €, käsiesite 2512 €, mainokset lehdissä 10 842 € ja tarjoilu, elokuvanäytökset ja muut pienet kulut 329 €.

Tämä vaalirahoitus on puhututtanut niin paljon, joten otin sen nyt teemaksi tässä blogissa. Lyhyesti vielä muut kuulumiset. Viime viikolla ei töissä ole ollut ihmeempiä. Itse asiassa töissä on ollut yllättävän rauhaisaa, kun valiokunta on kokoontunut poikkeuksellisen harvakseltaan. Edellisen viikon torstaina olin puhumassa päivällä Hämeenlinnan eläkkeensaajien tilaisuudessa vanhustenhuollon ajankohtaisista asioista. Samana päivänä oli myös Forssan seudun Wanhat Toverit vieraanani eduskunnassa. Oli mukava päivä! Lopulliset äänestykset oli myös täysistunnossa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaista. Sunnuntaina olin Tampereella sosiaalifoorumin ilmastonmuutosta käsitelleessä tilaisuudessa puhumassa ja paneelissa. Siellä oli ihanaa aatteellista ja vahvan maailmanparannusvietin omaavaa yleisöä! Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin tilaisuuden päätyttyäkin!

Samalla reissulla käytiin katsomassa myös Antin sukulaisia, isoäitiä ja piipahdimme isoäidin siskon 80 v syntymäpäivillä Porissa. Lauantaina huolehdittiin tallitöistä tallilla, kun tallinpitäjät eivät olleet kotona. Ihan hyvää vastapainoa eduskuntayölle on tuollainen aivan erilainen puuhailu. Tällä viikolla olin tiistaina puhumassa lapsiperhetilaisuudessa Hämeenlinnassa. Eilen töissä kävi lähihoitajaopiskelijaryhmä vieraana. Suuressa salissa oli eilen välikysymykseemme yliopistojen uudistuksesta liittyvä keskustelu. Huolta aiheuttaa todella tuo yliopistojen säätiöittäminen ja sen seuraukset, kuten edellisessä blogissani kirjoittelinkin. Tohinaa on myös kotona pitänyt, kun häitä on suunniteltu ja valmisteltu! Nyt onneksi suurin osa kutsuista on jo postissa! Lisäksi Antti on muuttamassa Tuusulan sisällä toiseen kotiin ja vanhan talon myynti ja uuden remppaus on käynnissä. Mehän asumme kahta kotia Hämeenlinnaa ja Tuusulaa. Myös hevoseni on muuttamassa tallia, kun nykyinen talli lopettaa toimintansa. Aivan erityisen iloinen olen myös siitä, että pääsin opiskelemaan ammatillisen opettajakorkeakouluun! Aion opiskella töiden ohella vähitellen etäopintoina nuo opinnot! Opiskelu antaa aina myös iloa ja innostusta! Ja nyt minusta tulee siis sosiaali- ja terveyspuolen ope!! Joskus aiemmin minua pyydettiinkin tuntiopettajaksi sosiaalioppilaitokseen, mutta nyt saan siis maisterin tutkinnon lisäksi virallisen opettajankin pätevyyden, joten joskus elämässä voi tehdä sellaisiakin töitä! Monenlaista on siis vireillä ja eipä ole ainakaan tylsää tämä elämä!