Ylisen tapauksesta, alkoholista ja loppukesän kuulumisista

Loppukesä on mennyt hetkessä! Selkäleikkauksesta on toivuttu, erilaisissa tapahtumissa olen kiertänyt ihmisiä tapaamassa, kielikurssin kävin ja yritysvierailullekin ehdin. Tapahtumia on ollut kansan parissa mm. Lahdessa, Hämeenlinnassa, Orimattilassa, Kärkölässä ja Janakkalassa. Eduskuntaryhmän kesäkokous oli Imatralla, missä linjattiin syksyn politiikkaa ja budjettikantaamme. Alueen kansanedustajien kanssa oli kokoontuminen Riihimäen seudun asioiden parissa ja lääninhallituksen 10-vuotisjuhlatkin olivat. Riihimäellä vetosimme erityisesti siihen, että Ratahallintokeskus aikaistaisi Riihimäen asemalaitureiden muuttamista liikuntaesteisille sopivaksi. Lahdessa kävin puhumassa Wanhoille Tovereille ja myös eläkeläisjärjestöjen tapaaminen oli siellä. Hauholla kävin puhumassa Rakennusliiton toimitsijoille ja Hämeenlinnan Elomessuilla olin luovuttamassa niin ympäristöpalkintoa kuin myös vastuullisimman terassin kunniamainintaa. Kehitysvammaisten taidekeskuksessa Kettungissa kävin myös tutustumassa Hämeenlinnassa. Samoin Talentian eli sosiaalialan korkeasti koulutettujen paikallisen yhdistyksen Amalian kokouksessa kävin. Viime viikolla kävimme myös Antin kanssa Vierumäellä liikkumassa ja rentoutumassa ennen ensi viikon työrupeaman alkua! On kyllä jo into kääriä hihat ja ryhtyä varsinaiseen eduskuntatyöhön kesän jälkeen!

Ylisen kehitysvammalaitoksen ja nyt myös Lehtimäen opiston tapahtumat järkyttävät! Tuntuu aivan kauhealta, että alan työntekijät ovat voineet toimia noin. Tarvitaan mielestäni oikeutta rikosrekisterin selvittämiseen kaikessa työssä, jossa ollaan puolustuskyvyttömien henkilöiden kanssa tekemisissä. Moni on todennut, ettei se esimerkiksi tässä Ylisen tapauksessa olisi välttämättä mitään auttanut. Se voi olla näin, mutta ei se haitaksikaan olisi ollut. Kaikki mahdolliset keinot, joilla voidaan apua tarvitsevia ihmisiä suojata tulisi ottaa käyttöön.

Valvonta- ja ohjaustoimintaan tarvitaan myös tehostusta. On todella valitettavaa, että lääninhallituksilla ei resurssivähyyden vuoksi ole juuri mahdollisuutta tehdä työtä kuin kanteluiden yhteydessä. Mielestäni valvonnan ja ohjauksen tulisi olla systemaattisempaa, jotta sillä tavoinkin voitaisiin valvoa ihmisten oikeuksien toteutumista ja palveluiden laatua. Kantelut eivät aina kohdennu suinkaan edes pahimpiin yksiköihin ja kaikilla ei ole kykyä tai apua tehdä kantelua, vaikka olisi syytäkin. Mielestäni valvonta- ja ohjaustoimintaan tarvittaisiin lisäresursseja. Nämä tapaukset koskivat aivan karmealla tavalla kehitysvammalaitosta ja opistoa, mutta samaa valvonnan tarvetta on kaikissa laitoksissa. Ikäihmisten palvelut ovat olleetkin eniten esillä kanteluidenkin yhteydessä, mutta esimerkiksi mielenterveyspuolen palveluasunnoissa ja laitoksissa olisi myös paljon laadussa välttämätöntä parannettavaa. Mielenterveysongelmaisten asumisolosuhteet ovat usein todella ankeat. Nämä kehitysvammaisia koskevat kauheat tilanteet ovat myös osoittaneet eri ministeriöiden ja toimijoiden valvonta- ohjaustoiminnoissa olevan vastuunjaon osalta tehtävää. Samoin valitettavasti myös kuolinsyiden arvioinnissa tulee täsmentää tarkkuutta, jotta tämänkaltaiset kauheudet voidaan sulkea pois. Myös hoito- ja kuntoutusyksiköissä tarvitaan tarkkuutta oman sisäisen laadun valvonnassa ja turvaamisessa. Huomio tulisi kiinnittää myös resurssien riittävyyteen. Monissa yksiköissä työntekijät ovat kovilla ja mahdollisuuksia esimerkiksi asukkaiden ulkoiluttamiseen ei ole useinkaan riittävästi.

Alkoholiasioiden osalta huolestuttaa myös, että nyt viime aikoina on puhuttu lähes pelkästään alkoholiveron nostosta, joka sekin on osin jäämässä mielestäni liian alhaiseksi. Alkoholiveron suuruus on tärkeä toimi, koska se vaikuttaa suoraan kulutuksen määrään, mutta samalla tulisi muistaa muutkin tarvittavat toimet. Alkoholin kulutuksen voimakas kasvu on ollut vallitsevaa jo vuodesta 1994 lähtien, viime vuosien veroratkaisut ovat toki kiihdyttäneet suuntausta, mutta eivät suinkaan selitä trendiä kuin pieneltä osin. Päihdepalveluihin tarvittaisiinkin kipeästi panostamista. Nytkin kesälomien jälkeen ongelmat näkyvät yhä pidempinä jonoina katkaisuhoitoon ja muihin päihdepalveluihin. Monissa - aivan liian monissa - perheissä alkoholi on ottanut yliotteen ja ongelmia on ilmassa. Tuntuu kuitenkin, että nyt puhutaan vain alkoholin veron korotuksesta, aivan kuin se ratkaisisi nämä ongelmat ja palveluiden kehittäminen on jäänyt täysin taka-alalle.

Monissa kunnissa päihdehuollon resurssit ovat kuitenkin aivan liian pienet. Joissakin pienissä kunnissa vuoden budjetti tähän tarkoitukseen on niin pieni, että se saattaa mennä muutaman asiakkaan kuntoutusjaksoon. Useinkaan ei rahaa ole myöskään riittävän pitkiin kuntoutusjaksoihin, vaikka niistä hyöty olisi usein parempi ongelmien ratkaisemiseksi. Ennalta ehkäisevän päihdetyön resurssit ovat monissa kunnissa lähes nollassa, vaikka sen hyödyt ja taloudellisetkin säästöt olisivat usein suurimmat..

Kesäaikaan monen alkoholin käyttö on kerrassaan holtitonta. Alkoholi tuntuu olevan jotenkin luvallisempaa kesällä ja sitä kulutetaan mahdottomasti. Viime aikoina minua on erityisesti ärsyttänyt terassit, joissa on lasten leikkinurkkauksia!! Kuka rakentaa lasten leikkinurkkauksen terassille ja miksi? Lasten paikka ei totisesti ole olutterassilla ja vaikka se ei niin vaarallista olisikaan jos joskus lapsi mukana hetken terassilla olisikin, niin miten käy niiden, joilla alkoholi on ongelma.....Ei toden totta ole mielestäni oikein houkutella heitä ja näitä lapsiperheitä terassille aikaa viettämään. Lapsi leikkinurkkaan, kun iskä tai äiti ottaa tuopin toisen perään.

En ole itse suinkaan absolutisti ja tuskin olen kovin nipokaan monissa asioissa, mutta tästä olen! Pitäisi varmaan tehdä aloite siitä, ettei lasten leikkinurkkauksia tulisi sallia olutterasseille!! Toisaalta jo vastuullisen alkoholipolitiikan toteuttamisessa tämän tulisi olla itsestään selvää.

Monenlaista on ohjelmassa ollut nyt loppukesästä. Kunnallispolitiikka on jo täydessä vauhdissa. Valtuuston ja lautakunnan kokoukset ovat jo olleet. Valtuustossa oli keskeisessä roolissa Suur-Hämeenlinnan ratkaisut Kalvolan ja muun tulevan suurkunnan yhteisen maarajan saamiseksi. Selkäni on jo myös varsin hyvässä kunnossa. Ensimmäisissä kokouksissa kuljetin omaa jakkaraa mukana ja kielikurssiakin kävin pääosin seisten, mutta nyt jo kokoustaminen sujuu normaalisti. Ja mikä ihaninta nyt pääsee jo urheilemaan monipuolisemmin ja itse ajamaan autoakin. Leikkauksen jälkeen tuntui niin kurjalta olla niin riippuvainen muista, vaikka aika kiltisti Antti on minua kuskaillut samoin kuin muu lähipiiri, erityisesti isä.

Padasjoella mökkiympäristössä on tullut myös piipahdettua ja järjestimme myös Fakta homma-henkiset pirskeet tässä yksi lauantai. Itse olin Hansuna koko illan toppahaalarissani ja Anttikin kyllä meni kelpo Auliksesta. Hienostelu oli heitetty siis nurkkaan ja porukka oli sonnustautunut tuulipuku-meiningillä. Vilppaan Eija poikkesi illan aikana juhlissa myös ja villitsi yleisön täysin. Loimaan tikkakerhon kunnialautanen on nyt muistona seinällä illasta…