Maanpuolustuskurssikuulumisia ja seksuaalirikoksista

Tämä viikko on mennyt mukavasti maanpuolustuskurssilla! Aika tiivis paketti turvallisuusalan asioita on käsitelty aamusta iltamyöhään. Kurssilla ollaan päästy tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin mm. meripuolustukseen Upinniemessä ja rajavartiostoon sekä merenkulkulaitokseen Suomenlahdella. Luennoilla on istuttu myös tiiviisti ja kahvia on tainnut mennä kurssillamme paljon! Ehkä saavutamme kahvin kulutuksen ennätyksen, mikä jollain kurssilla oli kuulemma ollut 50 litraa...

Puolustusvoimien asiat ovatkin olleet itselleni eduskuntatyössä vähän vieraampia, joten sikälikin tämä kurssi on ollut ihan mielenkiintoinen ja antoisa. Vaikka maanpuolustusnäkökulman lisäksi kaipaankin kurssillakin laajempaa turvallisuusnäkökulmaa mm. ns. uusien uhkien ja uhkien taustalla olleiden syiden käsittelyä, mutta onneksi jossain määrin kurssilla on näitäkin käsitelty. Toivottavasti valmistelussa oleva hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekokin tulisi käsittelemään laajasti turvallisuutta. Todennäköisimmät uhkamme kun ovat aivan muita kuin sotilaallisia.

Erityisen mielenkiintoisia tällä viikolla olivat mm. valmiuslakiin perehtyminen, sisäministeriön, poliisin, supon ja sosiaali- ja terveysministeriön esitykset. Erityisesti haluan nostaa esiin sisäasianministeriön esityksessä syrjäytymisen ehkäisyn tärkeimpänä asiana sisäisen turvallisuuden osalta. Lisäksi esiin nostettiin voimakkaasti perheväkivallasta johtuvien poliisin kotikäyntien hälyttävästi kasvava määrä ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Samoin esillä oli mm. eläkeläisten kasvavat päihdeongelmat, joista aiheutuu myös kasvavaa dementiaa. Muutoinkin alkoholipolitiikka ja alkoholiongelmien kytkeytyminen suomalaiseen rikollisuuteen erittäin vahvasti. Myös erityisen nopeasta monikulttuuristumisesta kotoutumistoimille tuomaa haastetta korostettiin. Tarvitsemme lisää maahanmuuttajia ja monikulttuurisuus on monella tavoin rikkaus, mutta koska meillä on heitä nyt niin vähän, tulee muutos olemaan tulevaisuudessa raju. Monissa muissa maissa monikulttuurisuushan on paljon meitä pidemmällä ja ajoittunut pitkälle ajalle. Kotouttamiseen tuleekin satsata niin, että esimerkiksi suomen kielenkursseille pääsisi mahdollisimman pian maahan tultua.

Maanpuolustuksessa itse painottaisin myös siviilikriisinhallintaa ja rauhantyötä ohi aseellisen toiminnan. Mutta kannatan kyllä itsenäistä maanpuolustusta ja pitäisihän sekin pystyä pitämään riittävän toimintakykyisenä ja edes kohtuullisen uskottavana. Mutta korostan kyllä, että uudet uhat ovat realistisempia ja ne ovat muita kuin sotilaallisia. Näitä ovat mm. ympäristöuhat kuten ilmastonmuutoksen seuraukset, luonnonkatastrofit, kulkutaudit, mahdolliset laajat pakolaisvirrat, terrorismi ja muu järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus jne. Myös turvallisuusuhkien syihin, kuten globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen ja sisäisen turvallisuuden osalta syrjäytymiseen pitäisi ensisijaisesti puuttua!

On silti totta, että puolustusvoimienkin resurssit ovat pienet, kun kaikki kustannukset nousevat koko ajan ja hankintoja on pakko tehdä. Tarvitaan jonkin verran lisäresursseja ja mm. yhteistyötä. Etenkin Pohjoismaista yhteistyötä puolustuspolitiikassa tulee lisätä esimerkiksi hankintojen osalta. On jatkettava myös hallinnon ja organisaatioiden kehittämistä tälläkin saralla. Vaikka tällä kurssilla kyllä ”syötetään” kovasti puolustusvoimien resurssitarvetta, niin sama ongelmahan koskee kaikkia toimialoja, joista monen toiminnan näen kyllä vielä tärkeämmäksi ihmisten hädän lievittämisessä. Puolustusvoimien kustannusten osalta on kummallista, että Naton osalta saadaan kustannuksista todella ristiriitaista tietoa. Itse suhtaudun hyvin kriittisesti Natoon monestakin syystä. Naton osalta olen kuullut selkeitä esityksiä myös sen suurista kustannuksia lisäävästä vaikutuksesta, poliittisten seurausten lisäksi. Silti osa perustelee Natoa juuri kustannussyillä. Ylipäätänsä en usko rauhaa rakennettavan aseellisesti vaan muilla keinoin , kuten taloudellisen tasa-arvon, demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja kansainvälisen yhteistyön voimin.

Maanpuolustuskurssi on tarjonnut paitsi maanpuolustusasioista lisätietoa ja tietojen kertaamista, myös ainutlaatuisia ja upeita mahdollisuuksia tutustua mielenkiintoisiin eri alojen ihmisiin. Niin ja meillä on harjoitustehtävä, jossa työstämme kriisitilanteiden käsittelyä ja hallintaa käytännössä. Itse olen valtioneuvoston kanslia-työryhmässä, jossa pääministerinä toimii Hellgrenin Timo. Matti Vanhanen on siis nyt ihan sivussa…

Mielenkiintoinen oli käynti myös merenkulkulaitoksen ja rajavartioston tiloissa satamassa. Valvonta- ja ohjaustoiminta vakuutti meriliikenteen osalta. Käynnillä kyselin mm. ammattilaisten näkemyksiä tahallisten pilssivesipäästöjen torjumismahdollisuuksista.
Kurssi liittyy eduskuntatyöhön, mutta viime kaudella lykkäsin osallistumista, koska aikaa ei oikein osallistumiseen löytynyt. Nyt tammikuussa oli oiva mahdollisuus osallistua, kun eduskuntatyö ei kevään osalta ole vielä alkanut. Kurssi kestää 3,5 viikkoa, mutta on varmasti sen arvoinen. Ja lupaan, ettei minusta kyllä tule yhtään sotahullua kurssilla, vaan jatkan edelleen enemminkin roolissani vaikkapa Hämeenlinnan rauhanpuolustajien kummina.

Viime aikoina on ollut seksuaalirikokset vahvasti esillä. Olen todella aina ollut sitä mieltä, että lasten hyväksikäytön tuomioita olisi syytä kiristää. Vaikka kovemmat tuomiot tuskin vähentävät näitä rikoksia juurikaan, ovat ne kuitenkin oikeudenmukaisuus-näkökulmasta oltava riittävän ankarat. On todella pöyristyttävää, että ainakin mediassa esillä olleissa tilanteissa tuntuu, että materiaalivarkauksista tai -rikoksista saattaa saada kovempia tuomioita kuin näistä lasta vakavalla tavalla haavoittavissa rikoksissa. Tietysti taustalla on näissä lievemmissä tuomioissa joitakin lieventäviä asianhaaroja, kuten lähes saman ikäisten seurustelusuhteesta kyse jne., mutta kyllä todellisissa ja vakavissakin hyväksikäyttötilanteissa vaikuttaa tuomiot olevan suhteessa varsin lyhyitä. Kannatan siis ehdottomasti näiden tiukentamista. Ilmeisesti lainsäädäntö on kyllä varsin hyvin kohdallansa, mutta lain tulkinnasta ja rangaistusasteikon käytöstä on enemmänkin näissä tilanteissa kyse. Lapsen hyväksikäyttö on kaikissa muodoissaan todella tuomittava ja hyvin vakava teko, joten rangaistusten tulee olla oikeassa suhteessa. Ja kyllä rangaistusten vahvuus kertoo tekojen tuomittavuudesta ja yhteiskunnallisista arvostuksista, joten sikälikin tätä asiaa on syytä tarkistaa. Tulee myös painottaa lasten hyväksikäytön ennalta ehkäisyä kaikin mahdollisin keinoin.

Myös eduskunnan naistyöntekijöihin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä on ollut viime päivät puhetta. Siihenkin tulee suhtautua vakavasti ja tutkimustulos tällaisen yleisyydestä on hälyttävä. Olen itsekin kuullut muutaman avustajan kertovan lievistä häiriköintitilanteista. Ja onhan sitä itsekin jossakin määrin kokenut, vaikkakaan en ole itse sanalliselle häirinnälle tai seksuaaliselle huulen heitolle kovin herkkä. Mutta onpa kerran eduskunnan aulassa eräs muun puolueen kollega (EI nykyinen mieheni) jopa käynyt takaapäin rintoihini kiinni! Menin kyllä tilanteessa täysin hämilleni ja tönäsin miehen kädet pois ja jatkoin matkaani. Mutta se kyllä jo itsestänikin tuntui ikävältä ja tietysti se ihmetytti, että joku kollega todella käyttäytyy ja kehtaa käyttäytyä aivan muina miehinä näin! Jos kyseinen henkilö, olisi ollut kuka tahansa muu kuin ko. tekijä, olisin varmasti todella järkyttynyt. Itse vaan jotenkin kuittasin asian mielessäni persoonalle kuuluvaksi piirteeksi, mutta oikeasti ei kenenkään tietysti tällaista tulisi sietää, saati kohdata työpaikallaan. Myös muutaman muun kollegani olen kuullut kertovan kokeneensa seksuaalista häirintää työpaikallamme.

Jutut ja kommentit saattavat eduskunnassa aika ajoin olla myös varsin seksistisiä. Olen miettinyt, että se johtuu varmaankin siitä, että siellä ollaan pitkiä päiviä yhdessä, joskus jopa ympäri vuorokaudet, niin jossakin kohtaa ihmisten tällaisetkin piirteet tulevat esiin ja tietynlaista levottomuuttakin saattaa olla ilmassa. Toisaalta kansanedustajat ovat myös varsin sosiaalisia ja monenlainen huumori kukkii, joten tuskin käyttäytymistä tahallisesti toista loukkaavana tehdään, vaan se on jonkinlaista tiettyjen henkilöiden huulen heittoa ja pilkettä silmäkulmassa. Tämän sitten saattaa osa kokea muunlaisena, kuin ko. henkilöt ehkä tarkoittavatkaan. Mutta hyvä, että asia nostetaan esiin, niin tällainen ei toivottu-käytös saataisiin myös eduskunnassa vähenemään. Asia tulee ottaa vakavasti. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan vie näiltä ”pojiltamme” pilkettä silmäkulmasta…

Työharjoittelu lasten psykiatrisella osastolla ja muuta menoa

Työharjoitteluni lasten psykiatrisella oli todella mielenkiintoinen. Tarkoitus oli tutustua alan nykytilanteeseen, tarpeisiin ja toiveisiin, syventää tietämystä sekä myös säilyttää tuntuma ns. normaaliin työelämään ja vaikeassa asemassa olevien lasten tilanteisiin.

Pääsin tutustumaan osaston, poliklinikan sekä sairaalakoulun toimintaan ja arkeen sekä eri ammattilaisten työhön. Lasten kanssa tuli vietettyä mukavia hetkiä mm. korttipelin ja lego-leikkien parissa sekä työntekijöiden kanssa käytyä mielenkiintoisia keskusteluja.

Surullista oli taas kuulla siitä, kuinka rankkoja kokemuksia monilla hoitoa tarvitsevilla lapsilla on taustallaan: monenlaisia perheiden sosiaalisia ongelmia, jopa erittäin raakaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Monella varsin pienelläkin lapsella itsellään on jopa itsetuhoisia ajatuksia ja koko ajan yleisempiä käytöshäiriöitä ja ADHD-oireita. Kuitenkin lapsissa on aina paljon myös elämänvoimaa ja todella suloisia lapsia osastolla tälläkin hetkellä oli! Aivan valloittavia ja viisaasti omaa tilannettaan ja asioita pohtivia varhaisnuoria.

Hurjalta tuntui kiinnipitotilanteet, joita oli paljon, kun voimakkaasti oirehtivia lapsia täytyi rauhoittaa kahdenkin hoitajan voimin fyysisesti kiinni pitämällä. Hyvin ammattitaitoisesti ja rauhallisesti hoitajat nämäkin tilanteet hoitivat ja saivat riehuvan lapsen rauhoittumaan ja tälle turvallisen olon aikuisen ollessa tukena omien vaikeiden tunteiden hallinnassa.

Surullista on se, että niin osastolle kuin poliklinikallekin on aivan liian pitkät jonot, vaikka juuri lapselle jonottaminen on erityisen haavoittavaa mm. erilaisten kehitysvaiheiden vuoksi. Lisäksi tilanne kertoo sen, että seula vuotaa, kun jonot kasvavat koko ajan erikoissairaanhoidossa. Tulisi satsata huomattavasti ennemmän perheiden varhaiseen tukemiseen ja ennalta ehkäisevään työhön mm. moniammatillisten neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kehittämiseen. Samoin esimerkiksi lama-aikaan monissa kunnissa alasajettua lapsiperheiden kotipalvelua tarvittaisiin lapsiperheiden tukemiseksi sekä lastensuojelun ennalta ehkäisevään työhön satsaamista. Mitä varhemmin vaikeuksiin voitaisiin tukea ja apua saada, sitä inhimillisempää ja taloudellisesti yhteiskunnalle myös edullisempaa se olisi.

Myös sairaalakoulun tilanne on haastava, kun yksi opettaja vastaa koko osaston lasten opetuksesta yksin. Työ mahtaa olla varsin yksinäistä ja haastavaa. Riittävän tuen varmistaminen hänelle ja vastaavissa tilanteissa oleville tulisi varmistaa.

Paikallisesti viestitettiin erityisesti tilojen parannustarpeesta, yövalvonnan riittämättömistä resursseista sekä tarpeesta yhden pitkään pätkäsuhteisen psykologin viran vakinaistamisesta. Uusien tilojen tarve on kyllä todellinen. Tilat ovat varsin epäsopivat nykytarkoitukseensa ja tilojen kanssa on ollut monia terveydellisiäkin huolia. Paloturvallisuuden ja nykysäännösten mukaisia ehtoja tilat eivät varmaankaan kaikilta osin täytä ja kyse on lasten, vaikeassa asemassa olevien lasten hoidosta! Sen kai tulisi olla priorisoitavissa! Myös päiväosastoa tarvittaisiin kipeästi. Yövalvonta on vain yhden hoitajan varassa sekä sairaalan kiertävän päivystäjän tuen varassa. Se tuntui hurjalta esim. kiinnipitotilanteiden tullessa tai lasten oikeusturvan kannalta muutoinkin.

No, paljon oli hyvää. Nykyisetkin tilat olivat sisustettu varsin mukavasti, henkilökunta vaikutti innostuneelta ja hyvin ammattitaitoiselta, koulutusmahdollisuudet työntekijöillä oli varsin hyvät ja lapset olivat valloittavia! Lasten kanssa tuli kerrattua taas kaikki korttipelit, joita en ollut aikoihin pelannut. Ja kyllä minua kosketti, kun eräs lapsista sanoi viimeisenä päivänä, että tulethan sinä Satu taas huomenna...

Muutenkin Kanta-Hämeen keskussairaalan asiat ovat olleet nyt esillä, kun lääninhallitus ja Teo ovat tarttuneet hoitotakuun toteutumisen puutteisiin. Hoitotakuun voimaan saattamisen eteen tulee todella tehdä töitä, mutta aivan erityisesti tulee huomioida myös sosiaali- ja terveysalan rajamailla olevat päihde- ja mielenterveyspalvelut, joissa ei välttämättä samalla lailla muodostu jonoja ja näin ne alat ovat olleet pitkälti häviäjiä hoitotakuun kohdalla. Lisäksi esim. lastenpsykiatrian kohdalla jonotilastoja vääristää myös se, että potilaat usein kirjataan sisään aiemmin, vaikka varsinainen terapia poliklinikalla alkaisikin vasta paljon myöhemmin.

Oli siis monella tavalla hyvä kokemus tuo työharjoittelu ja vastaanotto osastolla oli todella hyvä. Vaikka ala oli entuudestaan hyvin tuttu, kun olen mm. ollut lastensuojelusossuna, niin silti jotakin uuttakin työharjoittelun aikana tuli - osaston toiminta on kovin omantyyppistään ja ainakin tuli palautettua mieleen ja kerrattua niitä entuudestaan tuttujakin asioita. Tuollaista työtä voisi tehdä ihan oikeastikin! Työ oli niin tärkeää ja mukavaa. Välillä sitä kaipaa konkreettiseen ja ihmisläheiseen auttamistyöhön!

Perjantaina kävi hassu juttu, kun jäin erään sanomalehden kuvaajan kanssa parvekkeellemme! Kuvaaja painoi oven vahingossa kiinni ja sehän meni lukkoon ja niin me oltiin vankeina Tuusulan kotimme parvekkeella kuvaaja, minä ja Amigo-koirani. Naapureita ei näkynyt ja ulko-oven lukossa olosta ei ollut varmuutta ja alaskaan parvekkeelta ei pääse. Niin oli soitettava Antille eduskuntaan, että tulisi kotiin "vapauttamaan" meidät...Siellä sitten kuvaajakin seisoi parvekkeella sukkasilteen puoli tuntia, kunnes Antti ehti kotiin..Tulipa ikimuistoiset kuvat!:) Mutta eipäs ennen näinkään ole käynyt...

Tänään oli aika myrskykeli ulkona! Uskallettiin kuitenkin Wilma -hevosen kanssa maastolenkille ja otettiin kunnon laukkaspurtit tuulen vinkuessa ja veden tippuessa niskaan. Kiva lenkki kuitenkin! Äsken tulin Amigon kanssa lenkiltä ja edelleen oli aikamoinen koiran ilma! Nyt on suihku edessä koko porukalla, kun rapa roiskui.

Viikko on mennyt kainkin puolin mukavasti ja ensi viikolla alkaa sitten maanpuolustuskurssi!

uusi vuosi ja uudet kujeet

Tammikuu on alkanut mukavissa merkeissä. Olimme 10 päivää reissussa Thaimaassa ja takanani siis aikuisiän pisin lomani! Ensin käytimme Bangkokissa muutaman päivän ja sitten jatkoimme aivan ihanalle pienelle Koh Sametin lomasaarelle.

Reissu meni kaikin puolin mukavasti. Bangkokista jäi mieleen palatsit ja buddha -kuvat, aika villi meno yöaikaan ja monen monet kaupat ja kaupustelijat. Mieleenpainuvin kokemus oli illallinen pilvenpiirtäjän katolla State towerissa, kerroksessa 64. En ole edes tiennyt, että sellaisia paikkoja olisi, kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Katolla oli bändi soittamassa ja ilta oli tavattoman kaunis.

Koh Samet taas oli kuin paratiisisaari. Mieleen jäi luonnon kauneus, loistava ruoka, unelmakelit ja ystävällinen henkilökunta. Tuli lenkkeiltyä ja käytyä erilaisissa halvoissa hemmoitteluhoidoissa, kuten thai-hieronnassa. Hassujakin sattumuksia kävi, kuten aina. Yksi niistä lienee se, että onnistuin kuin onnistuinkin uimaan täysiä avomerellä pientä laivaamme päin, kun olimme snorklaamassa merellä. Olin elämäni toista kertaa snorklaamassa ja räpylöistä lähtikin yllättävän kova vauhti kun polskin eteenpäin ja laiva olikin sitten varsin lähellä, kun en katsonut riittävän usein eteeni vaan merenpohjan ihmeitä...ja boing! Nyt on päässä aika kuhmu ja saatiinpa hyvät naurut jutusta jälkeenpäin... Niskaa kyllä kolotti jonkin aikaa..mutta opinpa potkimaan räpylöillä vähän rauhallisemmin...

Löysimme lenkillä myös villikoiraemon pentuineen. Kun emä huomasi, että olimme hyväntahtoisia, niin se toi pennut näytille. Antin kanssa käytiin muutamia aikamoisia keskusteluja siitä, voisko lentokoneeseen viedä edes yhden tai kaksi pentua...Pennut jäivät viidakkoon, mutta kuvia niistä on muistoina. Ne olivat niin suloisia! Ja unohtui kyllä täysin kaikki säännöt siitä, ettei villikoiria sovi silitellä yms. Kyllä niitä oli ihan pakko silitellä ja pikkuhännät huiskasi kovasti. Emolla oli kova työ katsoa 9 pentunsa perään.

No, hotellihuoneessamme asui myös hiiri, joka rapisteli joka yö ja Antti kohtasi ystävämme kerran kylpyhuoneessa. Myös pikkuliskoja eksyi bungalowiimme aika ajoin, mutta se kuuluu asiaan kun luonnonpuistossa asustelimme. Illalla tulishowt ravintoloissa rannalla olivat hienot, ravintolat nosti tyynyt hiekalle illan tullen ja siellä oli mahdollisuus illallistaa. Hyvä loma siis kaikin puolin ja nyt on taas energiaa yllin kyllin töitä varten!

Toinen veljeni meni reissumme aikana vähän yllätyksenä naimisiin thaimaalaisen kanssa, joten taitaapa Thaimaa tulla kohta entistä tutummaksi. Ja taisi olla mahdollisimman hyväksyttävä syy olla häistä pois, tämä matkakohteemme...

Ennen reissua joulun välipäivinä nähtiin ystäviä ja sukulaisia sekä huolehdittiin koko tallin hevosistakin kaksi päivää. Teki hyvää tehdä ihan erilaisia hommia välillä, kun ruokimme hevosia ja putsasimme karsinoita Antin kanssa. Uusivuosi oltiin muutaman ystävän luona illalla ja päivällä lounastettiin Tuomiojan kanssa pienellä porukalla. Oli mukavaa.
Näin siis uusi vuosi ja uudet kujeet ovat alkamassa! Nyt tammikuun loppu, joka on siis eduskunnasta ns. istuntovapaata aikaa eli kokouksia ei ole, niin aion mm. osallistua maanpuolustuskurssille sekä olla muutaman päivän työharjoittelussa lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla tutustumassa sen alan nykytilanteeseen.

Reissussa ehdin myös lukemaan muutamia romaaneja, mm. Evansin kauan kesken luettavana olleen kirjan Suden läheisyys. Se oli ihan mukava, kertoi suden ja ihmisen sopeutumisesta ja oli siinä vähän romantiikkaakin. Mutta kyllä reissulle Antin kauhuksi salakuljetin myös työlukemista mm. työttömien perusturvan ongelmia käsitelleen selvityksen ja tulojakoa koskevan Talouskasvun hedelmät -kirjan...