Maanpuolustuskurssikuulumisia ja seksuaalirikoksista

Tämä viikko on mennyt mukavasti maanpuolustuskurssilla! Aika tiivis paketti turvallisuusalan asioita on käsitelty aamusta iltamyöhään. Kurssilla ollaan päästy tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin mm. meripuolustukseen Upinniemessä ja rajavartiostoon sekä merenkulkulaitokseen Suomenlahdella. Luennoilla on istuttu myös tiiviisti ja kahvia on tainnut mennä kurssillamme paljon! Ehkä saavutamme kahvin kulutuksen ennätyksen, mikä jollain kurssilla oli kuulemma ollut 50 litraa...

Puolustusvoimien asiat ovatkin olleet itselleni eduskuntatyössä vähän vieraampia, joten sikälikin tämä kurssi on ollut ihan mielenkiintoinen ja antoisa. Vaikka maanpuolustusnäkökulman lisäksi kaipaankin kurssillakin laajempaa turvallisuusnäkökulmaa mm. ns. uusien uhkien ja uhkien taustalla olleiden syiden käsittelyä, mutta onneksi jossain määrin kurssilla on näitäkin käsitelty. Toivottavasti valmistelussa oleva hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekokin tulisi käsittelemään laajasti turvallisuutta. Todennäköisimmät uhkamme kun ovat aivan muita kuin sotilaallisia.

Erityisen mielenkiintoisia tällä viikolla olivat mm. valmiuslakiin perehtyminen, sisäministeriön, poliisin, supon ja sosiaali- ja terveysministeriön esitykset. Erityisesti haluan nostaa esiin sisäasianministeriön esityksessä syrjäytymisen ehkäisyn tärkeimpänä asiana sisäisen turvallisuuden osalta. Lisäksi esiin nostettiin voimakkaasti perheväkivallasta johtuvien poliisin kotikäyntien hälyttävästi kasvava määrä ja lapsiin kohdistuva väkivalta. Samoin esillä oli mm. eläkeläisten kasvavat päihdeongelmat, joista aiheutuu myös kasvavaa dementiaa. Muutoinkin alkoholipolitiikka ja alkoholiongelmien kytkeytyminen suomalaiseen rikollisuuteen erittäin vahvasti. Myös erityisen nopeasta monikulttuuristumisesta kotoutumistoimille tuomaa haastetta korostettiin. Tarvitsemme lisää maahanmuuttajia ja monikulttuurisuus on monella tavoin rikkaus, mutta koska meillä on heitä nyt niin vähän, tulee muutos olemaan tulevaisuudessa raju. Monissa muissa maissa monikulttuurisuushan on paljon meitä pidemmällä ja ajoittunut pitkälle ajalle. Kotouttamiseen tuleekin satsata niin, että esimerkiksi suomen kielenkursseille pääsisi mahdollisimman pian maahan tultua.

Maanpuolustuksessa itse painottaisin myös siviilikriisinhallintaa ja rauhantyötä ohi aseellisen toiminnan. Mutta kannatan kyllä itsenäistä maanpuolustusta ja pitäisihän sekin pystyä pitämään riittävän toimintakykyisenä ja edes kohtuullisen uskottavana. Mutta korostan kyllä, että uudet uhat ovat realistisempia ja ne ovat muita kuin sotilaallisia. Näitä ovat mm. ympäristöuhat kuten ilmastonmuutoksen seuraukset, luonnonkatastrofit, kulkutaudit, mahdolliset laajat pakolaisvirrat, terrorismi ja muu järjestäytynyt kansainvälinen rikollisuus jne. Myös turvallisuusuhkien syihin, kuten globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen ja sisäisen turvallisuuden osalta syrjäytymiseen pitäisi ensisijaisesti puuttua!

On silti totta, että puolustusvoimienkin resurssit ovat pienet, kun kaikki kustannukset nousevat koko ajan ja hankintoja on pakko tehdä. Tarvitaan jonkin verran lisäresursseja ja mm. yhteistyötä. Etenkin Pohjoismaista yhteistyötä puolustuspolitiikassa tulee lisätä esimerkiksi hankintojen osalta. On jatkettava myös hallinnon ja organisaatioiden kehittämistä tälläkin saralla. Vaikka tällä kurssilla kyllä ”syötetään” kovasti puolustusvoimien resurssitarvetta, niin sama ongelmahan koskee kaikkia toimialoja, joista monen toiminnan näen kyllä vielä tärkeämmäksi ihmisten hädän lievittämisessä. Puolustusvoimien kustannusten osalta on kummallista, että Naton osalta saadaan kustannuksista todella ristiriitaista tietoa. Itse suhtaudun hyvin kriittisesti Natoon monestakin syystä. Naton osalta olen kuullut selkeitä esityksiä myös sen suurista kustannuksia lisäävästä vaikutuksesta, poliittisten seurausten lisäksi. Silti osa perustelee Natoa juuri kustannussyillä. Ylipäätänsä en usko rauhaa rakennettavan aseellisesti vaan muilla keinoin , kuten taloudellisen tasa-arvon, demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja kansainvälisen yhteistyön voimin.

Maanpuolustuskurssi on tarjonnut paitsi maanpuolustusasioista lisätietoa ja tietojen kertaamista, myös ainutlaatuisia ja upeita mahdollisuuksia tutustua mielenkiintoisiin eri alojen ihmisiin. Niin ja meillä on harjoitustehtävä, jossa työstämme kriisitilanteiden käsittelyä ja hallintaa käytännössä. Itse olen valtioneuvoston kanslia-työryhmässä, jossa pääministerinä toimii Hellgrenin Timo. Matti Vanhanen on siis nyt ihan sivussa…

Mielenkiintoinen oli käynti myös merenkulkulaitoksen ja rajavartioston tiloissa satamassa. Valvonta- ja ohjaustoiminta vakuutti meriliikenteen osalta. Käynnillä kyselin mm. ammattilaisten näkemyksiä tahallisten pilssivesipäästöjen torjumismahdollisuuksista.
Kurssi liittyy eduskuntatyöhön, mutta viime kaudella lykkäsin osallistumista, koska aikaa ei oikein osallistumiseen löytynyt. Nyt tammikuussa oli oiva mahdollisuus osallistua, kun eduskuntatyö ei kevään osalta ole vielä alkanut. Kurssi kestää 3,5 viikkoa, mutta on varmasti sen arvoinen. Ja lupaan, ettei minusta kyllä tule yhtään sotahullua kurssilla, vaan jatkan edelleen enemminkin roolissani vaikkapa Hämeenlinnan rauhanpuolustajien kummina.

Viime aikoina on ollut seksuaalirikokset vahvasti esillä. Olen todella aina ollut sitä mieltä, että lasten hyväksikäytön tuomioita olisi syytä kiristää. Vaikka kovemmat tuomiot tuskin vähentävät näitä rikoksia juurikaan, ovat ne kuitenkin oikeudenmukaisuus-näkökulmasta oltava riittävän ankarat. On todella pöyristyttävää, että ainakin mediassa esillä olleissa tilanteissa tuntuu, että materiaalivarkauksista tai -rikoksista saattaa saada kovempia tuomioita kuin näistä lasta vakavalla tavalla haavoittavissa rikoksissa. Tietysti taustalla on näissä lievemmissä tuomioissa joitakin lieventäviä asianhaaroja, kuten lähes saman ikäisten seurustelusuhteesta kyse jne., mutta kyllä todellisissa ja vakavissakin hyväksikäyttötilanteissa vaikuttaa tuomiot olevan suhteessa varsin lyhyitä. Kannatan siis ehdottomasti näiden tiukentamista. Ilmeisesti lainsäädäntö on kyllä varsin hyvin kohdallansa, mutta lain tulkinnasta ja rangaistusasteikon käytöstä on enemmänkin näissä tilanteissa kyse. Lapsen hyväksikäyttö on kaikissa muodoissaan todella tuomittava ja hyvin vakava teko, joten rangaistusten tulee olla oikeassa suhteessa. Ja kyllä rangaistusten vahvuus kertoo tekojen tuomittavuudesta ja yhteiskunnallisista arvostuksista, joten sikälikin tätä asiaa on syytä tarkistaa. Tulee myös painottaa lasten hyväksikäytön ennalta ehkäisyä kaikin mahdollisin keinoin.

Myös eduskunnan naistyöntekijöihin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä on ollut viime päivät puhetta. Siihenkin tulee suhtautua vakavasti ja tutkimustulos tällaisen yleisyydestä on hälyttävä. Olen itsekin kuullut muutaman avustajan kertovan lievistä häiriköintitilanteista. Ja onhan sitä itsekin jossakin määrin kokenut, vaikkakaan en ole itse sanalliselle häirinnälle tai seksuaaliselle huulen heitolle kovin herkkä. Mutta onpa kerran eduskunnan aulassa eräs muun puolueen kollega (EI nykyinen mieheni) jopa käynyt takaapäin rintoihini kiinni! Menin kyllä tilanteessa täysin hämilleni ja tönäsin miehen kädet pois ja jatkoin matkaani. Mutta se kyllä jo itsestänikin tuntui ikävältä ja tietysti se ihmetytti, että joku kollega todella käyttäytyy ja kehtaa käyttäytyä aivan muina miehinä näin! Jos kyseinen henkilö, olisi ollut kuka tahansa muu kuin ko. tekijä, olisin varmasti todella järkyttynyt. Itse vaan jotenkin kuittasin asian mielessäni persoonalle kuuluvaksi piirteeksi, mutta oikeasti ei kenenkään tietysti tällaista tulisi sietää, saati kohdata työpaikallaan. Myös muutaman muun kollegani olen kuullut kertovan kokeneensa seksuaalista häirintää työpaikallamme.

Jutut ja kommentit saattavat eduskunnassa aika ajoin olla myös varsin seksistisiä. Olen miettinyt, että se johtuu varmaankin siitä, että siellä ollaan pitkiä päiviä yhdessä, joskus jopa ympäri vuorokaudet, niin jossakin kohtaa ihmisten tällaisetkin piirteet tulevat esiin ja tietynlaista levottomuuttakin saattaa olla ilmassa. Toisaalta kansanedustajat ovat myös varsin sosiaalisia ja monenlainen huumori kukkii, joten tuskin käyttäytymistä tahallisesti toista loukkaavana tehdään, vaan se on jonkinlaista tiettyjen henkilöiden huulen heittoa ja pilkettä silmäkulmassa. Tämän sitten saattaa osa kokea muunlaisena, kuin ko. henkilöt ehkä tarkoittavatkaan. Mutta hyvä, että asia nostetaan esiin, niin tällainen ei toivottu-käytös saataisiin myös eduskunnassa vähenemään. Asia tulee ottaa vakavasti. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan vie näiltä ”pojiltamme” pilkettä silmäkulmasta…