Eduskuntakuulumisia

Vappu on takanapäin ja kesää odotellaan. Kirjoittelustanikin on nyt ollut taukoa, vaikka aihetta kirjoitteluun olisi ollut paljon, esimerkiksi viime aikojen kuumat perunat energiaratkaisut ja maahanmuuttopolitiikka ja viime päivien Kreikka-ratkaisu. Itse suhtaudun erittäin kriittisesti ydinvoimaan ja maahanmuuttopolitiikassa olen avarakatseinen, joten julkiset ulostulot maahanmuuttopolitiikassa ja hallituksen ratkaisut energiakysymyksessä eivät ole olleet mieleeni. Kreikka-ratkaisussa puolestaan rahamarkkinoiden valvontaa ja pelisääntöjä tulee painottaa. Kuten Tuomioja on todennut, niin ei voi olla, niin että voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot sosialisoidaan. Kreikan väärien tietojen anto tuntuu kohtuuttomalta. Kaikki keinot tarvitaan, joilla vakautta voidaan saada EU:n rahamarkkinoille, mutta ehdot ratkaisulle on oltava tarkat. Tämä kokonaisuus ja jättilaina ovat siis käsittelyssä keskiviikkona istunnossa.

Energiaratkaisussa pitäisi satsata tulevaisuuteen, luoda uusia kestäviä työpaikkoja uusiutuvien energialähteiden ja ympäristö- ja energiateknologian saralle. Energian säästö ja energiateknologia ovat keskeisimpiä seikkoja tässä ajassa. Uusiutuvat energialähteet kaipaavat myös tehokasta nousua. Valitettavasti ydinvoimaratkaisut jättänevät nämä oleellisimmat ratkaisut taka-alalle. Niin kävi viimeksi vaatimattoman ns. risupaketinkin yhteydessä. Lisäksi ydinjätteen kohtalo, joka on ihmiskunnan tuottamista jätteistä vaarallisinta, on yksi painavista syistä vastustaa ydinvoimaa. En voi hyväksyä, että jätämme tämän tulevien sukupolvien taakaksi. On monia muitakin näkökohtia, mutta tässä keskeisimmät, miksi vastustan ydinvoiman lisärakentamista.

Maahanmuuttopolitiikassa puolestaan valitettavasti on näköpiirissä maahanmuuttokriittisyyttä. Minusta poliitikkojen pitäisi olla hyvin varovaisia, ettei ruokkisi vaikeana aikana osassa väestöä nousevaa kriittisyyttä. Se on vaarallista, jos ruokimme vastakkainasettelua. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja yksilöllisiä eikä maahanmuuttajiakaan saisi yleistää mihinkään suuntaan. Tarvitsemme lähitulevaisuudessa kipeästi lisää työvoimaa, myös työperäistä maahanmuuttoa. Suomi ei ole niin houkutteleva maa, että tänne sitten hetkessä saadaan tarvittava joukko. Kyllä työvoiman saannin varmistamiseksi tulee tehdä systemaattisesti töitä, vaikka nyt onkin vaikeat ajat. Lisäksi liikaa ei pitäisi jakaa ulkomaalaisia työperäiseen maahanmuuttoon ja muuhun, sillä kaikki maahantulijat ovat lähtökohtaisesti myös työvoimaa, myös pakolaistaustaiset. Tulisikin satsata kotouttamiseen huomattavasti enemmän, jotta jo maassa olevat ja maahan tulevat pääsisivät mahdollisimman pian osalliseksi yhteiskuntaamme. Nyt hukkaamme paljon maahanmuuttajien osaamista, kun heidän työttömyysprosentti on korkea. Eri tavoin maahan tuleville tulee varmistaa riittävä suomen kielen koulutus, mikä usein on edellytys maassamme työllistymiselle. Lisäksi tarvitaan myös suvaitsevaisuuden lisääntymistä ja avoimempaa asennoitumista mm. työnantajien toimesta. Halpatyövoiman käyttöä ei tietenkään pidä hyväksyä eli suomalaisilla työehdoilla pitää työelämän toimia. Valvontajärjestelmään tuleekin satasta, ettei järjestelmä mahdollista ihmisten hyväksikäyttöä näin. Harmaat työmarkkinat eivät ole maahanmuuttajien vika, vaan työnantajien, jotka siihen sortuvat sekä järjestelmän. Tämä on väärin kaikkia, mm. muita yrittäjiäkin kohtaan.

Suomen pitää kantaa vastuu myös turvaa tarvitsevista ja heikossa asemassa olevista ihmisistä, niin pakolaisista kuin turvapaikanhakijoista. Laitonta maahanmuuttoa ei tietenkään pidä hyväksyä. Suomessa on tällä hetkellä suhteessa erittäin vähän maahanmuuttajia, joten he eivät ole mitenkään uhka. Päinvastoin haaste on, miten heitä saataisiin ja miten vahvistaa suvaitsevaa kulttuuria. Erilaiset laitonta maahanmuuttoa kiristävät toimet ovat vaarassa kiristää myös laillisten tulijoiden pääsyä. Jokainen jolla on lähipiirissä ulkomaalaistaustaisia tietää, ettei maahamme nytkään helpolla pääse, vaikka perusteet ja kriteerit olisivat kunnossa. Ei edes suomalaisten kumppaneiden pääsy ole ollut yksinkertaista ellei ole avioliitosta kyse.

On myös vaara, että jos poliitikot lausuvat hyvin voimakasta maahanmuuttokritiikkiä, se saattaa vahvistaa myös muuta suvaitsemattomuutta yhteiskunnassa. Itse toivoisin yhteiskuntaan enemmän suvaitsevaisuutta. Oma puolueeni on ollut aina kansainvälinen, solidaarisuuden ja suvaitsevaisuuden puolue enkä todella halua, että se muuksi muuttuu. Enkä usko, että muuttuukaan, eiköhän keulaihmistemmekin kannanotot taas paremmiksi käänny kuin julkisuudessa on saanut ymmärtää. Ääntenkalastelun kannalta tällaiset kannanotot eivät ole viisaita, siitä antoi viimeinen gallupkin osviittaa ja ylipäätään, jos muutamia ärhäkkäitä maahanmuuttokriitikoita kosiskeltaisiin, niin samalla pyllistettäisiin suurelle joukolle avarakatseisia sosialidemokraatteja. Toki puolueeseen hieman erilaisiakin äänenpainoja saa mahtua, mutta kyllä sosialidemokratian tulee nähdä monikulttuurisuus aina rikkautena!

Reumasairaalasta oli myös välikysymys ja keskustelu eduskunnassa. Itse olen kantanut asiasta jo pitkään huolta, kun Heinolan sairaalan vaikea tilanne on ollut pitkään tiedossa. Meille Hämeessä asia on myös aluepoliittisesti erittäin tärkeä. Ortonin ja Reumasairaalan fuusiosta odotettiin pelastajaa, mutta kun sekin kariutui, oli tilanne erittäin huolestuttava. Taustallahan on lähinnä kolme tekijää, jotka vaikeuttavat sairaalan asemaa: 1) sairaanhoitopiirit ovat antaneet vähemmän maksusitoumuksia sairaalaan ja ovat alkaneet tehdä enemmän toimenpiteitä itse; 2) Kela on kilpailuttanut mm. aikuisreuman hoidon ja kuntoutuksen, jossa Reuma hävisi selvästi; 3) yleisemminkin kuntoutuslaitokset ovat vaikeuksissa, kun mm. Sotaveteraanien määrän väheneminen vaikuttaa niihin ja säteilee myös erityiskuntoutuslaitoksiin. Kuntoutuslaitoksilla on tällä hetkellä jonkin verran ylikapasiteettia maassamme.

Nämä eivät kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Reuman sairaala olisi pitänyt pelastettaa! Vaikeaa reumaa sairastavien ja lapsireumaatikkojen hoitoa ei pystytä missään muualla yhtä laadukkaasti toteuttamaan. Reumasairaala on kansainvälisestikin tunnettu ja arvostettu asiantuntijaorganisaatio, jossa toteutetaan niin hoitoa, leikkauksia kuin kuntoutusta. Etuna on juuri laatu, moniammattillisuus, hoidon pitkäjänteisyys ja kokonaisvaltaisuus.

On kummallista, että asetuksen mukaan lapsireumaatikkojen hoito pitää keskittää, mutta nyt ollaan tekemässä toisin tai keskittämässä toisaallle kuin olemassa olevaan laadukkaaseen Reumasairaalaan. Myös muun terveydenhuollon osalta suunnitelmissa on ollut jo pitkään keskittäminen vaativan hoidon osalta, jotta varmistetaan tarvittava erityisosaaminen ja hoidon laatu. On kummallista, että reuman osalta ollaan toimimassa toisin.

Kohtuutonta on myös se epävarmuus, jossa perheet elävät, kun eivät tiedä, missä hoito jatkuu. Tämä olisi pitänyt ehdottomasti ensin varmistaa kaikille asiakkaille.

Pelkään, että Reumasairaalan alasajon taustalla on myös haluja keskittää hoitoa osin Helsinkiin sekä ajaa yksityistämistä. Jos näin, niin olen suunnitelmasta erittäin pettynyt. Reumasairaalan pelastaminen olisi vaatinut vain n. 2 miljoonaa. Se ei olisi tuonut tietenkään lopullista ratkaisua, mutta olisi auttanut vaikean hetken yli, jotta olisi ollut aikaa setviä jatko ja mm. hoidon keskittäminen. Ministereillä olisi ollut tähän linjaukseen mahdollisuus niin rahan kuin Heinolaan keskittämisen linjaamisen osalta, mutta valitettavasti eivät sitä käyttäneet.

Heinolan korkea työttömyysaste ja vaikeudet pahenevat Reumasairaalan alasajon myötä edelleen. Tiloihin koetetaan saada nyt muuta toimintaa ja siihen on mahdollista saada myös tod.näk TEM:n rahoitusta. Se ei kuitenkaan korvaa mitenkään alueen menetystä korkeatasoisen sairaalan osalta eikä poista reumaatikkojen tuskaa oman erikoistuneen sairaalan alasajosta.

Hämeessä onkin ollut hallitukselta kylmää kyytiä niin Hämeen hälytyskeskuksen lakkauttamisen, OKL:n lopetusuhan, Tullin ja Reumasairaalan osalta. Lisäksi HAMK:n Forssan toimipisteen osalta on uhkaa ilmassa. Aiemmin Hämettä ja Hämeenlinnaa osoiteltiin siitä, kun alueelle päätyi varsin paljon valtion toimintoja, mutta nykyhallituksen suunta on tässäkin valitettavasti aivan päinvastainen. Nykyhallitus ajaa toimintoja valitettavasti pois.

Hälytyskeskuksen osalta olen itse ollut myös hyvin aktiivinen ja koettanut tehdä voitavani, että ymmärrys Hämeen hätäkeskuksen osalta tulisi huomioiduksi. On kohtuutonta, että koko Sisä-Suomi on jäämässä ilman hätäkeskusta. Uusi aluejako on työntekijöille kohtuuton ja vaarantaa myös kansalaisten turvallisuutta. Paljon on ollut näitä aluepoliittisia asioita, joita olemme koettaneet puolustaa. Hallituspuolueiden silmien tulisi avautua näille!

Hätäkeskukselle järjestin kansanedustajien vierailunkin tässä keväällä. On kohtuutonta, että vasta muutama vuosi sitten tehty hätäkeskusuudistus, joka vasta on saatu toimimaan, revittäisiin taas auki. Työntekijöille muutto toiselle paikkakunnalle ei useinkaan ole mahdollista. Nyt tehtävää uudistusta ajetaan kovin tekniikkauskovaisesti, vaikka uuden teknisen järjestelmän kehittely on vasta alussa. Entistä suuremmat alueet ja vähenevä henkilöstö heikentää paikallistuntemusta ja turvallisuutta. Myös oikeusturvakysymykset nousevat esiin, kun alueet kasvavat ja virheiden mahdollisuus kasvaa. Hätäkeskuksessa vieraillessamme kuulimme autenttisia nauhoja hätäpuheluista ja ne osoittivat hyvin sen, kuinka huterat tiedot tapahtumapaikasta hätääntyneillä soittajilla voi olla. Jos ei ole paikallistuntemusta, voi apu viipyä kohtuuttomasti. Hätäkeskusten tilat on myös laitettu juuri kuntoon, joten on hullua, että ne nyt jäisivät tyhjilleen. Hämeenlinnan kaupungillakin on vuokrasopimus häke-tiloista yli suunnitellun lakkautusajan.

Turvallisuuspalvelut kaipaisivat vahvistamista uuden aluejaon sijaan. Tarvittaisiin moniammatillisuuden vahvistamista, tekniikan kehittämistä ja paikallistuntemusta. Tekniikka tekee usein kohtuuttomia viiveitä, vaikka puheluihin voitaisiinkin vastata nopeasti. Järjestelmät kuulemma nykyisinkin kaatuvat niin, ettei hätätilanteissakaan aina saada soiton jälkeen tehtävää yhdistettyä asianosaisille hälytystoimijoille. Tämä tulee saada kuntoon. Lisäksi tarvitaan sosiaalipäivystyksen vahvistamista, koska läheskään aina ei ole tahoa, jolle puheluita edes yhdistettäisiin. Myös terveydenhuollon erilaisten kriisipuheluiden tarve tulee aina hyvin esiin, kun hälytyskeskusammattilaisten kanssa juttelee. Hätäkeskusten toiminta on perustavaa laatua olevan tärkeää, joten sen laatu pitää pystyä varmistamaan!
---------------
Muutenkin taas on monenlaista päällä omassa elämässäkin. Päädyin myymään Hämeenlinnan kotini ja muuttourakka olikin varsin suuri ja aikaa vievä. Nyt alkaa suurimmat olla tehty ja näin sitten itsekin asetun vähitellen Tuusulaan. Hämettä en kuitenkaan aio ikinä hylätä ja nyt tämän lopun eduskuntakaudenkin kierrän toki vielä omaa aluettani. On vain niin, ettei kahden asunnon pidossa ole pitkän päälle mitään järkeä. Kahdet lainat ja kahdet pihatyöt, kun ei edes yksiin kotitöihin ole juuri aikaa. Haikein mielin kimpsuni kokoon laitoin ja huonekaluja maailmalle lähetin. Koin ja koen Hämeenlinnan niin vahvasti omaksi kaupungikseni. Nyt kuitenkin näin...

Viiru-kissamme katosi myös muutama viikko sitten ja itselläni on ollut siitä suuri suru. Olen kiertänyt katuojat ja tien varret, soitellut löytöeläintaloihin ja laittanut lehteen ilmoituksen, mutta poissa pysyy ja jälkiä jättämättä katosi. Viiru oli vasta vuoden ja kovasti rakas lemmikki!

Työn puolesta on ollut myös monia puhetilaisuuksia ja vierailuja viime viikkoinakin. Olen ollut puhumassa mm. Helsingin Me itse ry:n juhlassa, Hämeenlinnan lasten liikuntapäivässä, vieraillut Kalliolan klinikalla Nurmijärvellä ja Dementia- ja kuntoutuskodissa Rengossa.

Ympäristövaliokunnan kanssa olimme Nurmijärvellä ja Keravalla maakuntamatkalla mm. energiakysymyksiin ja haja-asutuksen jätevesiasioihin liittyen. Kävin myös pitämässä opetusharjoittelun tunnit HAMK:ssa Hämeenlinnassa opettajan opintoihini liittyen. Eduskunnassa on käynyt vierasryhmiä mm. HAMK:sta, Villiruusu, omaisia mielenterveystyön tukena jne.

Lisäksi olimme Antin kanssa yhteisvastuukeräyksen hengessä ja hyväksi hiljattain lausumassa runoja Tervakosken kirkossa. Olin myös puhumassa kehitysvammaisten kulttuuria koskevan Luovax-hankkeen päätösseminaarissa Hämeenlinnassa. Kävin tutustumassa Riihimäellä eläinten auttajien löytöeläintalo Onnentassuun, jonka yksi kummi olen. Lisäksi kävin Riihimäen viestintärykmentissä vierailulla maanpuolustuskurssini kanssa.

Johanneksen kanssa olimme puhumassa myös Turengin ty:n kevätkokouksessa. Kävin aiemmin keväällä jo myös Lammin vastaanottokeskuksella vierailulla. Järjestimme Johanneksen kanssa myös Tradeka-tilaisuuden Hämeenlinnassa. Ilkka Kantola kävi seurakuntavaaleihin liittyen Hämeenlinnassa, mihin tilaisuuteen myös osallistuin. Lisäksi piirikokous oli Hämeenkoskella hiljattain.

Olin myös mukana Korkeasaaren koululaisten luonnon monimuotoisuus-päivässä keväällä ja kävin puhumassa henkilökohtainen apu-laista Keudassa henkilökohtaisiksi avustajiksi opiskeleville. Olin myös hiljattain hyväntekeväisyys-muotinäytöksessä Hämeenlinnan Linnattarien kanssa. Lisäksi olen vieraillut mm. Humppilan ja Padasjoen päiväkodissa ja samalla tutustunut näiden kuntien ajankohtaisiin asioihin.

Eduskunnan salissa on käyty kovaa debattia moneen asiaan liittyen tärkeimpänä alkukevään välikysymys köyhyydestä. On kohtuutonta, että 700 000 kansalaista elää köyhyysrajan alapuolella ja eriarvoisuus on kasvussa. Välikysymyskeskustelu oli hyvää, mutta tarvittaisiin myös tekoja köyhimpien auttamiseksi. Esimerkiksi vähimmäisetuudet kaipaisivat korotusta kipeästi, esim. työmarkkinatuki ja asumistuet sekä kaikkein köyhimmät toimeentulotuen saajat tarvitsisivat helpotusta.

Lisäksi salissa on debatoitu mm. siitä, kun sairaanhoitajien vastaanotoltakin peritään jatkossa maksu. Vastustimme esitystä, joka sisältyi sinänsä hyvään lakiin sairaanhoitajien rajoitetusta lääkemääräämisoikeudesta. Hyviäkin asioita eduskunnassa on toki käsittelyssä, mm. kehitysvammaisten asumisratkaisuja vauhdittaa ja hieman helpottaa uusi parempi tukimuoto. Takuueläkekin on lähtökohtaisesti hyvä, vaikka siihen sisältyy muutamia ongelmia (mm. asumistuen leikkaantuminen) ja myös pientä työeläkettä saavat tarvitsisivat asemaansa parannusta. Myös maahanmuuttopolitiikka on kirvoittanut keskustelua salissakin. Monenlaista on siis viikkoihin taas mahtunut ja tässäkin vain jokin otos tapahtumista.