Tänään isovanhempien päivänä piipahdin taas Koukkuniemessä mummoani katsomassa. Mummo nukkui koko vierailun ajan, voimat on vähissä... istuin kuitenkin vieressä ja pidin kädestä kiinni, silittelin ja juttelin. Uskon, että mummolle on tärkeää sekin, että aistii läsnäolon.
Tässä on nyt lähipiirissä isovanhemmilla varsin vaikeita hetkiä muutoinkin. Antin pappaa käytiin katsomassa viikolla Kokemäellä ja hänen vointi on vieläkin heikompi. Keuhkokuume vei voimat ja nyt ei jaksa hengittää eikä syödäkään ilman apua.... Surullista, vaikka ymmärrettävää,että voimat alkaa hiipua - on jo tosi vähissä!
Tällaista tänään päällimmäisenä. Oma vointi on parantunut ja ihan oikeasti olen malttanut ja jopa onnistunut pyristelemään muutamasta luottamustehtävästäni irti! Todella koetan laittaa nyt elämääni edes vähän uuteen uskoon. No, kahden luottamustehtävän vähentäminen, ei vielä ole kovin paljoa,kun yhteensä niitä laskin olevan 28! Pakko jatkaa samalla linjalla ja vähentää työtaakkaa, jotta elämän saa kohtuulliseksi. Kovin helppoa se ei vain ole, kun kaikissa olisi mielellään ja toisaalta kovin helpolla ei meinaa irti päästä,vaikka syyn nyt pitäisi olla riittävän painavan.
Politiikassa on edelleen esillä ollut Tehyn työtaistelusuunnitelmat ja palkka-asiat. Sen lisäksi kehitysyhteistyö on puhututtanut, kun hallitus pääsi yhteisymmärrykseen kehityspoliittisesta ohjelmasta. Myös EU:n perustuslaillinen sopimus tai paremmin EU:n uudistussopimus, jolla nimellä kai sitä nyt muokattuna on parempi kutsua, on viime metreillä.
Kehitysyhteistyöpolitiikasta käydään piakkoin eduskunnassa myös keskustelu. Tärkeää on, että köyhyyden ja eriarvoisuuden poisto pysyisi ykköstavoitteena. Ympäristöasioiden nosto vahvaan rooliin on myös perusteltua. Nämä kaksi tärkeää tavoitteta linkittyvät vahvasti toisiinsa.
YK:n 0,7 %:n tavoitteesta tulee oikeasti pitää kiinni ja todella toivon, että Väyrysenkin esittämä korotus kehitysyhteistyörahoihin saadaan. Kummaa vastuunpakoilua on kyllä se, ettei ministeri itse ole hoitanut asiaa hallituksessa! Eduskunnan liikkumavara kun budjettiin on aina vähäinen ja kipeitä tarpeita monia. Tärkeää on kantaa vastuu globaalin solidaarisuuden toteutumisesta ja köyhimpien auttamisesta. Toivottavasti tahtoa lisätä tarvittava summa löytyy!
On se niin käsittämätöntä, että meillä ja muissa länsimaissa podetaan elintasosairauksia, kuten liikalihavuuden seurauksia, ja samaan aikaan maailmassa kuolee puhtaan veden puutteeseen ja nälkään tuhansia ihmisiä päivittäin. Maailma on todella epätasa-arvoinen! Ja samalla joka vuosi taistellaan näistä kehitysyhteistyörahoista, joilla autetaan esim. puhtaan juomaveden saantia maapallolla - ihmisten tärkeimpien perustarpeiden täyttämistä!
EU:n uudistussopimus sisältää pääosin alkuperäisen perustuslaillisen sopimuksen sisällön, mutta joitakin tunteita ja vastustusta kohdanneita asioita, kuten EU:n kansallishymni ja lippu on poistettu. Valitettavan sekava tai monimutkainen sopimuksesta tuli, kun yhtä sopimusta ei saatu aikaan. Nyt siis vain viilataan ja parannetaan vanhoja sopimusrakenteita. Joka tapauksessa tärkeitä tavoitteita avoimuuden, demokratian vahvistamisen ja määräenemmistöpäätösten osalta sopimukseen sisältyy. Niin ja tulee se EU:n presidenttikin sitten. Pitkä prosessi, joka nyt onneksi jonkinlaisena parannustyönä saadaan kuitenkin eteenpäin!Joka tapauksessa parantaa vallitsevaan nähden EU:n toimintaa.
Niin ja mitä siihen viime blogissani mainittuun ymp.lautakunnan kokoukseen liittyen, niin annoimme sitten yksimielisesti kielteisen lausunnon Alajärven lähistölle suunniteltuun maa-ainesten ottamista koskevaan ns,Kirkkomäen lupaan. Vetosimme ensisijaisesti kulttuurihistorialliseen maisemaan Härkätien varressa sijainnin vuoksi, mutta myös melu-, pöly-, ja muuhun ilmanlaadun haittaan ja luonnon monimuotoisuusnäkökulmaankin.
Lisäksi 600 metrin sisällä kaavaillusta ottoalueesta olisi 10 kiinteistöä! Mainitsimme myös kasvavasta liikenteestä ja siitä ettei alue ole kaavassa maa-ainestenottoaluetta. Itse ainakin sydämessäni koen lähiseudun asukkaiden hädän ja pelon siitä, että naapuriin on tulossa jopa 300 metrin läheisyydelle tällainen toiminta. Alueelle on maaseudun ja luonnon rauhaan hakeutuneet ihmiset rakentaneet aivan viime vuosinakin tietämättöminä suunnitelmista, koska kaavastakaan niitä ei ole voinut ennustaa. Tämä ei ole peruste kieltää lupaa, mutta mielestäni inhimillinen näkökulma! Jos itse asuisin siellä vastustaisin ja lujasti - ja niin vastustin nytkin!
Ihan hyvä asia on sekin,että Wilma-hevoseni on ollut superihana ja hyvässä kunnossa viime ajat! Tallilla koittavat houkutella minua ravikorttia ajamaan ja monte'-lähtöön....No siihen en nyt lähde eikä aika antaisi periksikään.., mutta ihana mennä lenkkejä, kun toinen on täynnä energiaa ja elämäniloa! Horse Show:ssa käytiin Antin kanssa perjantaina pikaisesti. Siellä vasta hienoja hevosia olikin,vaikka mun mielestä tietysti Wilma on maailman paras!
Ensi viikolla palaan minäkin nyt taas sorvin ääreen! Mukava taas palata töiden pariin! :)
lauantaina, lokakuuta 20, 2007
sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007
Ajankohtaisia aatoksia, toipumista ja personaltrainerina toimimista
Täällä voimat karttuvat vähitellen. Sairauslomalla olen nautittunut pitkistä kävelylenkeistä koiran kanssa. Eilen aamulla Hämeenlinnassa metsälenkillä valkohäntäpeura loikkasi aivan edestämme polulla...Hymy hiipi huulille...kyllä luonto on kaunis! Amigo-koira on innoissaan lumesta.Se loikki tuhatta ja sataa ja välillä heittäytyi lumea vasten pellolla. Alajärven rannassa on häkellyttävän kaunista, se on yksi virallisestikin hiljaiseksi alueeksi luokiteltu kohde Hämeenlinnassa. Nyt vain osin uhkaa maa-ainesten otto hanke alueen rauhaa. Saas nähdä,miten lupaan lautakunnassa maanantaina suhtaudutaan...
Politiikan kentällä sairaanhoitajien palkkakeskustelu jatkuu edelleen...Asia onkin ehdottoman tärkeä, sillä sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset kokonaisuudessaan todella ansaitsevat paremman palkan. Sairaanhoitajien lisäksi kyllä myös muut alan ammattilaiset,kuten perhepäivähoitajat, lastentarhanopettajat,sosiaalityöntekijät,mutta myös kijastonhoitajat.
Edelleen minua suututtaa,että vaaleissa teemalla ratsastettiin,koska eduskuntahan ei päätä palkoista. Ainoa,mistä voi päättää on valtionosuudet tähän tarkoitukseen. Kokoomus on pettänyt tästä vaaleissa antamansa lupaukset. Monet kunnat nostavat nyt veroprosenttiaan,mutta varsin monet ovat myös ilmoittaneet joutuvansa harkitsemaan irtisanomisia,jos palkkojen korotuksiin ei tule riittävää tukea valtiolta. Tämäkö sitten palvelee työntekijöiden etua?
Palkkakysymyksestä vielä sen verran,että Kokoomus toistaa toistamistaan, ratkaisun historiallisuutta. Historiallinen ei suinkaan ole heidän osuus (150 M) palkkoihin, mutta siitä pidetty melu on. Se on nimittän 0,8 %,kun viime kaudellakin tupon yhteydessä saatiin kunta-alalle yleisten korotusten lisäksi 3,9 %:n korotus,joka suuntautui pääosin juuri naisvaltaisille aloille. Tarpeeksi ei kuitenkaan sekään ollut. Kyllä henkilökunnan saatavuuden kannalta on tärkeää,että palkka vastaisi koulutusta ja työn vaativuutta. Sairaanhoitajilla on myös täysi oikeus penätä annettujen lupausten perään. Mutta palkan lisäksi myös henkilökunnan määrä ja muut työolosuhteet vaikuttavat (kuten etenemis- ja koulutusmahdollisuudet, johtajuus ja ennen kaikkea henkilökunnan määrä) työhön hakeutumiseen. Nyt vaikuttaa tilanne todella huonolta,kun valtionsouuksien määrä ei tarkoitukseen ole mitenkään riittävä.
Muutenkin koko palkkalupaus vaaleissa ihmetyttää. Törkeintä on,että sairaaloissa oli monen tahon kertoman mukaan jaettu materiaalia,että äänestämällä kokoomusta saat 500 euroa lisää palkkaasi. Suututtaa myös opposition jatkuva räksyttäminen tästä sikäli niin tärkeästä palkka-asiasta. Siirryttäisiin jo muihinkin teemoihin.
SDP tavoite vaaleissa ja vaalien jälkeen on ollut henkilökunnan määrän lisääminen ennen kaikkea ikäihmisten palveluihin,jotta ihmisarvoinen elämä ikäihmisillemme voisi toteutua. Palveluiden laadun parantaminen on tämän ajan kaikkein tärkein tavoite ikäihmisten palveluissa. Koska hallitus satsaa aivan liian vähän palveluihin mm. henkilökunnan lisäämiseen, jätti oppositio asiasta välikysymyksen sekä yhteisen 600 M budjettialoitteen. Välikysymyksessä tulivat esiin myös palkkakysymykset, mutta sen ydin oli palveluissa, miten voidaan turvata ja kehittää niin vanhus-, vammais-, lapsiperhe- ja koulupalveluja. Hallitus ohjaa palveluihin paljon vähemmän kuin edellinen hallitus,vaikka maamme on 2 mrd euroa rikkaampi ja palvelutarpeet kasvaneet. On arvokysymys,mihin rahat käytetään ja nyt jyrää oikeistolaiset arvot. Hämeenlinnan kaupungin osalta sain erittäin järkyttyneen viestin opetustoimen osalta. Se siitä oikeiston sivistystä tukevasta linjasta...
Sosiaali-ja terveysvaliokunnassa teemme ja tuomme esiin omaa vahtoehtoamme koko ajan. Esim. lapsilisänkorotus,joka tulee ensi vuonna vain yksinhuoltajille, olisi sen lisäksi syytä ohjata kaikille lapsiperheille. Myös niille kaikkein köyhimmille,jotka ovat toimeentulotuen saajia,sillä toimeentulotuestahan lapsilisä leikkaantuu pois. Myös budjettialausunto on työn alla valiokunnassa ja siihen tuomme oman vastalauseemme. Se on sitä vaihtoehtoa.Itse tein ryhmäaloitteidemme lisäksi budjettialoitteet elatustuen nostosta, vammaisten henkilökohtaisen avustajan toteuttamisesta, vanhustenhuollon laadun parantamisesta, opiskelijaterveydenhuollosta, nuorisotyön määrärahoista ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Ryhmämme nimissä on tärkeimmät yhteiset,kuten toimeentulotuen perusosan korotus, palveluiden turvaamisesta ja kehittämisestä, lapsilisästä jne.
Maakunnan aloitteista nimissäni on Perttulan erityisammattikoulun rahoituksen turvaaminen ja museoviraston aluetoimipisteiden rahoitus sekä Humppilan tasristeyksen kunnostamisesta. Suurimmat alueelliset hankkeet on tehty yhdessä alueen kansanedustajien kanssa,joista mainitsen nyt vaikkapa 2-tien lisärahoituksen, 10-12-tien parannuksen, lisäraide Kerava-Riihimäki, joukkoliikenteen ostomäärärahat, Riihimäen asemalaiturin esteettömyys jne..
Selkäleikkaukseni ilmeisesti laukaisi viiveellä tämän heikon olon...Väsymys on ollut oikeasti varsin kova ja itku herkässä. Kummasti myös kertyy aina samoihin aikoihin monia pieniä vastoinkäymisiäkin, nyt on ollut lähipiirissäkin kaikenlaista. Mainitaan nyt vaikkpa isoäitini heikko tila...Mummolla on voimat kyllä ihan lopussa. Mummo oli tippunut vanhainkodissa pesutuolista ja 99-vuotiaana leikattiin. Näyttää siltä, että tämä oli mummolle liikaa...
Mutta paljon on hyvääkin ja osin oon vähän pystynyt heittäänkin työasioita taakse. Tallilla olen touhunnut, Wilma hevonen muutti tallia aivan toisen kotimme viereen. Nyt se on melkein kuin kotona. Piipahdus kiireisenäkin päivänä helpottuu. Wilman kanssa ratsastelu syksyisissä metsissä rentouttaa, samoin kuin kunnon monte'-spurtti radalla tai laukka pitkin pöllyävää kylätietä.
Salitreenausta oon myös tehostanut. Antinkin oon roudannut salille. Tavoite on,että Antti saisi yhden hyvin ja huolella treenatun lihaksen (mahareppu) vahdettua moneen pienempään (sixpack)...Antti koittaa vaan selittää,että eikö yksi iso olisi parempi kuin monta pientä ja että miksi tyytyä sixpackiin,kun mäyräkoiran saa halvemmalla...Eli jonkun verran on vielä tehtävää personaltrainerina...:)
Ennen sairauslomaa ehdin tehdä tiukan rutistuksen erilaisia tilaisuuksia mm. Nastolassa ja Forssassa olin alustamassa puolueen kehittämisestä ja oppositiopolitiikasta. Lopella naispiirin kunnallispolitiikka seminaarissa. Hämeenlinnassa olin kehitysvammaisten edunvalvontapäivillä puhumassa ja Forssassa esittämässä runoja eräässä poliittisessa tilaisuudessa. Menoa ja meininkiä siis on riittänyt...Pian lienen taas voimissani kaikkiin tehtäviin!:)
Politiikan kentällä sairaanhoitajien palkkakeskustelu jatkuu edelleen...Asia onkin ehdottoman tärkeä, sillä sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset kokonaisuudessaan todella ansaitsevat paremman palkan. Sairaanhoitajien lisäksi kyllä myös muut alan ammattilaiset,kuten perhepäivähoitajat, lastentarhanopettajat,sosiaalityöntekijät,mutta myös kijastonhoitajat.
Edelleen minua suututtaa,että vaaleissa teemalla ratsastettiin,koska eduskuntahan ei päätä palkoista. Ainoa,mistä voi päättää on valtionosuudet tähän tarkoitukseen. Kokoomus on pettänyt tästä vaaleissa antamansa lupaukset. Monet kunnat nostavat nyt veroprosenttiaan,mutta varsin monet ovat myös ilmoittaneet joutuvansa harkitsemaan irtisanomisia,jos palkkojen korotuksiin ei tule riittävää tukea valtiolta. Tämäkö sitten palvelee työntekijöiden etua?
Palkkakysymyksestä vielä sen verran,että Kokoomus toistaa toistamistaan, ratkaisun historiallisuutta. Historiallinen ei suinkaan ole heidän osuus (150 M) palkkoihin, mutta siitä pidetty melu on. Se on nimittän 0,8 %,kun viime kaudellakin tupon yhteydessä saatiin kunta-alalle yleisten korotusten lisäksi 3,9 %:n korotus,joka suuntautui pääosin juuri naisvaltaisille aloille. Tarpeeksi ei kuitenkaan sekään ollut. Kyllä henkilökunnan saatavuuden kannalta on tärkeää,että palkka vastaisi koulutusta ja työn vaativuutta. Sairaanhoitajilla on myös täysi oikeus penätä annettujen lupausten perään. Mutta palkan lisäksi myös henkilökunnan määrä ja muut työolosuhteet vaikuttavat (kuten etenemis- ja koulutusmahdollisuudet, johtajuus ja ennen kaikkea henkilökunnan määrä) työhön hakeutumiseen. Nyt vaikuttaa tilanne todella huonolta,kun valtionsouuksien määrä ei tarkoitukseen ole mitenkään riittävä.
Muutenkin koko palkkalupaus vaaleissa ihmetyttää. Törkeintä on,että sairaaloissa oli monen tahon kertoman mukaan jaettu materiaalia,että äänestämällä kokoomusta saat 500 euroa lisää palkkaasi. Suututtaa myös opposition jatkuva räksyttäminen tästä sikäli niin tärkeästä palkka-asiasta. Siirryttäisiin jo muihinkin teemoihin.
SDP tavoite vaaleissa ja vaalien jälkeen on ollut henkilökunnan määrän lisääminen ennen kaikkea ikäihmisten palveluihin,jotta ihmisarvoinen elämä ikäihmisillemme voisi toteutua. Palveluiden laadun parantaminen on tämän ajan kaikkein tärkein tavoite ikäihmisten palveluissa. Koska hallitus satsaa aivan liian vähän palveluihin mm. henkilökunnan lisäämiseen, jätti oppositio asiasta välikysymyksen sekä yhteisen 600 M budjettialoitteen. Välikysymyksessä tulivat esiin myös palkkakysymykset, mutta sen ydin oli palveluissa, miten voidaan turvata ja kehittää niin vanhus-, vammais-, lapsiperhe- ja koulupalveluja. Hallitus ohjaa palveluihin paljon vähemmän kuin edellinen hallitus,vaikka maamme on 2 mrd euroa rikkaampi ja palvelutarpeet kasvaneet. On arvokysymys,mihin rahat käytetään ja nyt jyrää oikeistolaiset arvot. Hämeenlinnan kaupungin osalta sain erittäin järkyttyneen viestin opetustoimen osalta. Se siitä oikeiston sivistystä tukevasta linjasta...
Sosiaali-ja terveysvaliokunnassa teemme ja tuomme esiin omaa vahtoehtoamme koko ajan. Esim. lapsilisänkorotus,joka tulee ensi vuonna vain yksinhuoltajille, olisi sen lisäksi syytä ohjata kaikille lapsiperheille. Myös niille kaikkein köyhimmille,jotka ovat toimeentulotuen saajia,sillä toimeentulotuestahan lapsilisä leikkaantuu pois. Myös budjettialausunto on työn alla valiokunnassa ja siihen tuomme oman vastalauseemme. Se on sitä vaihtoehtoa.Itse tein ryhmäaloitteidemme lisäksi budjettialoitteet elatustuen nostosta, vammaisten henkilökohtaisen avustajan toteuttamisesta, vanhustenhuollon laadun parantamisesta, opiskelijaterveydenhuollosta, nuorisotyön määrärahoista ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Ryhmämme nimissä on tärkeimmät yhteiset,kuten toimeentulotuen perusosan korotus, palveluiden turvaamisesta ja kehittämisestä, lapsilisästä jne.
Maakunnan aloitteista nimissäni on Perttulan erityisammattikoulun rahoituksen turvaaminen ja museoviraston aluetoimipisteiden rahoitus sekä Humppilan tasristeyksen kunnostamisesta. Suurimmat alueelliset hankkeet on tehty yhdessä alueen kansanedustajien kanssa,joista mainitsen nyt vaikkapa 2-tien lisärahoituksen, 10-12-tien parannuksen, lisäraide Kerava-Riihimäki, joukkoliikenteen ostomäärärahat, Riihimäen asemalaiturin esteettömyys jne..
Selkäleikkaukseni ilmeisesti laukaisi viiveellä tämän heikon olon...Väsymys on ollut oikeasti varsin kova ja itku herkässä. Kummasti myös kertyy aina samoihin aikoihin monia pieniä vastoinkäymisiäkin, nyt on ollut lähipiirissäkin kaikenlaista. Mainitaan nyt vaikkpa isoäitini heikko tila...Mummolla on voimat kyllä ihan lopussa. Mummo oli tippunut vanhainkodissa pesutuolista ja 99-vuotiaana leikattiin. Näyttää siltä, että tämä oli mummolle liikaa...
Mutta paljon on hyvääkin ja osin oon vähän pystynyt heittäänkin työasioita taakse. Tallilla olen touhunnut, Wilma hevonen muutti tallia aivan toisen kotimme viereen. Nyt se on melkein kuin kotona. Piipahdus kiireisenäkin päivänä helpottuu. Wilman kanssa ratsastelu syksyisissä metsissä rentouttaa, samoin kuin kunnon monte'-spurtti radalla tai laukka pitkin pöllyävää kylätietä.
Salitreenausta oon myös tehostanut. Antinkin oon roudannut salille. Tavoite on,että Antti saisi yhden hyvin ja huolella treenatun lihaksen (mahareppu) vahdettua moneen pienempään (sixpack)...Antti koittaa vaan selittää,että eikö yksi iso olisi parempi kuin monta pientä ja että miksi tyytyä sixpackiin,kun mäyräkoiran saa halvemmalla...Eli jonkun verran on vielä tehtävää personaltrainerina...:)
Ennen sairauslomaa ehdin tehdä tiukan rutistuksen erilaisia tilaisuuksia mm. Nastolassa ja Forssassa olin alustamassa puolueen kehittämisestä ja oppositiopolitiikasta. Lopella naispiirin kunnallispolitiikka seminaarissa. Hämeenlinnassa olin kehitysvammaisten edunvalvontapäivillä puhumassa ja Forssassa esittämässä runoja eräässä poliittisessa tilaisuudessa. Menoa ja meininkiä siis on riittänyt...Pian lienen taas voimissani kaikkiin tehtäviin!:)
perjantaina, lokakuuta 05, 2007
Nöyrtymisen paikka - supernaisia tässä ei olla
Nyt on myönnettävä, että olen ollut poikkeuksellisesti hieman apeissa tunnelmissa, väsynyt ja uupunut viime päivinä. En tiedä, miten sillain on päässyt käymään. Tietysti tämä työ on nyt jatkunut 5 vuotta ja olen tehnyt sitä täydellä sydämellä ja intensiteetillä. En ole varannut vapaapäiviä enkä kesällä pitänyt juuri lomaa. Olen nauttinut touhusta ja menosta ja tästä elämäntavasta.
Lähipiirini on kyllä koko ajan varoitelleet, ettei kukaan jaksa tuota tahtia, Antti on koittanut sanoa, ettet voi tehdä viiden ihmisen töitä - varsinkaan kun teen sen niin tunnollisesti ja otan ihmisten viestit ja murheet todella sydämeeni. Mutta kun sitä tahtia on jaksanut. Toki on ollut hetkiä, jolloin on itsekin kaivannut tavallista elämää, aikaa nähdä ystäviä enemmän, aikaa vaikkapa joskus katsoa telkasta muutakin kuin uutiset tai aikaa parisuhteelle. Oravanpyörä on kuitenkin jatkanut menoaan. Olen halunnut palvella kansalaisia mahdollisimman hyvin. Kukaan muu ei ole minun saappaissa, näkemässä elämääni - johon ei oikeasti ole mahtunut mitään muuta kuin työ. Olen valtavan työorientoitunut ihminen.
Viime eduskuntakaudella meitä oli muutama edustaja, joilla oli 3-4 varsinaista valiokuntaa ja varapaikkoja lisäksi. Itse oli yksi niistä, joilla oli kaikkein eniten paikkoja. Uutena kansanedustajana en osannut arvioida niiden työllistävää määrää ja halusin vaikuttaa moneen asiaan ja monessa paikassa. Vanhemmat kollegat osaisivat sanoa enemmän ei. Työtaakka todella jakaantuu eduskunnassa epätasaisesti. Jotkut ehtivät vastailla päivällä kansalaisten viesteihin ja touhuta päiväsaikaan kansan parissa, kun meillä muilla se jäi yöhön. Suututti myös se, että poissaolotilastojen kärjessä oli ihmisiä, jotka vain piipahtivat kokouksissa. Enemmän pitäisi seurata kuinka kauan kokouksissa ollaan ja millä aktiivisuudella niissä toimitaan!
Omalla vastuullisella ja perfektionistille tyylillä asioita olen sitten tehnyt yötä myöden. Silti aina ei ole pystynyt vastaamaan kansalaisille niin pian, kun on halunnut ja kaikille ei ollenkaan. Eduskuntatyön lisäksi tavaramerkkinäni on ollut ihmisten parissa toimiminen ja vahva maakuntatyö. Joka lauantain olen ollut jossain tapaamassa kansalaisia ellei sitten ole ollut puhetilaisuuksia. Päivää on venytetty. Puhetilaisuuksia on ollut tosi paljon ja niihin olen valmistautunut sitten iltamyöhään ja öisin. Perhe ja parisuhde ovat kärsineet.
Mutta en todella syytä asioista ketään muuta kuin itseäni! Otan nyt vastuun ja pysäytän tämän menon. Nautin työstäni ja olen onnellinen, että saan hoitaa tätä työtä! Tämä on kunnia tehtävä, mutta en voi ottaa harteilleni kaikkea vastuuta ja kaikkia maailman murheita, kuten olen paljolti tehnyt. Olen ottanut taakakseni nekin ratkaisut joita en ole edes ollut kansanedustajana tekemässä. Haluaisin vilpittömästi parannusta vanhusten, vammaisten, heikossa asemassa olevien lasten ja muiden apua tarvitsevien sekä vähävaraisten asemaan On ollut raskasta että näiden asioiden edistäminen etenee hitaasti eikä yksin voi niin paljon vaikuttaa kuin haluaisi.
Nyt on pakko ottaa vastuu omasta elämästä ja suojella myös itseään. Jos en nyt olisi pysähtynyt, olisin palanut ajan myötä todella loppuun. Tai olisin ainakin muuttunut (pahimmassa tapauksessa) kyyniseksi poliitikoksi, jonkalaiseksi en ikinä halua muuttua. Haluan säilyttää herkkyyden, avoimuuden ja ihmisläheisyyden.
Nyt katson positiivisessa, "elämä pelissä" - hengessä eteenpäin. Kalenteria on laitettava osin uuteen uskoon, on opittava sanomaan useammin myös EI. Vaikea oli myöntää itselle, ettei ole supernainen....ja ettei omat energiavarat ole ehtymättömät. Mutta ehkä kannatti uskaltaa myöntää se! Sillä en aio kuolla 50 vuotiaana! Ja niin kauan kuin olen politiikassa mukana, haluan hoitaa jatkossakin hyvin kansalaisten asioita!
Loppuun lainaan arvostamani, entisen kollegani runon:
" Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden,
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää.
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana."
(Satu Hassi)
...........
Kirjoitan lähipäivinä enemmän poliittisen blogin, tässä nyt tämän hetken tuntemuksia. Olen muuten eri mieltä, niiden kanssa jotka kokevat tunteet politiikassa pahana asiana. Mielestäni tunteita tarvitaan lisää politiikkaan - vain siten voidaan kohdata ihminen ja säilyttää herkkyys aistia ihmisten hätää. Tämä on mielestäni Presidentimme yksi kansansuosion salaisuus...Olla ihminen ihmiselle.
Lähipiirini on kyllä koko ajan varoitelleet, ettei kukaan jaksa tuota tahtia, Antti on koittanut sanoa, ettet voi tehdä viiden ihmisen töitä - varsinkaan kun teen sen niin tunnollisesti ja otan ihmisten viestit ja murheet todella sydämeeni. Mutta kun sitä tahtia on jaksanut. Toki on ollut hetkiä, jolloin on itsekin kaivannut tavallista elämää, aikaa nähdä ystäviä enemmän, aikaa vaikkapa joskus katsoa telkasta muutakin kuin uutiset tai aikaa parisuhteelle. Oravanpyörä on kuitenkin jatkanut menoaan. Olen halunnut palvella kansalaisia mahdollisimman hyvin. Kukaan muu ei ole minun saappaissa, näkemässä elämääni - johon ei oikeasti ole mahtunut mitään muuta kuin työ. Olen valtavan työorientoitunut ihminen.
Viime eduskuntakaudella meitä oli muutama edustaja, joilla oli 3-4 varsinaista valiokuntaa ja varapaikkoja lisäksi. Itse oli yksi niistä, joilla oli kaikkein eniten paikkoja. Uutena kansanedustajana en osannut arvioida niiden työllistävää määrää ja halusin vaikuttaa moneen asiaan ja monessa paikassa. Vanhemmat kollegat osaisivat sanoa enemmän ei. Työtaakka todella jakaantuu eduskunnassa epätasaisesti. Jotkut ehtivät vastailla päivällä kansalaisten viesteihin ja touhuta päiväsaikaan kansan parissa, kun meillä muilla se jäi yöhön. Suututti myös se, että poissaolotilastojen kärjessä oli ihmisiä, jotka vain piipahtivat kokouksissa. Enemmän pitäisi seurata kuinka kauan kokouksissa ollaan ja millä aktiivisuudella niissä toimitaan!
Omalla vastuullisella ja perfektionistille tyylillä asioita olen sitten tehnyt yötä myöden. Silti aina ei ole pystynyt vastaamaan kansalaisille niin pian, kun on halunnut ja kaikille ei ollenkaan. Eduskuntatyön lisäksi tavaramerkkinäni on ollut ihmisten parissa toimiminen ja vahva maakuntatyö. Joka lauantain olen ollut jossain tapaamassa kansalaisia ellei sitten ole ollut puhetilaisuuksia. Päivää on venytetty. Puhetilaisuuksia on ollut tosi paljon ja niihin olen valmistautunut sitten iltamyöhään ja öisin. Perhe ja parisuhde ovat kärsineet.
Mutta en todella syytä asioista ketään muuta kuin itseäni! Otan nyt vastuun ja pysäytän tämän menon. Nautin työstäni ja olen onnellinen, että saan hoitaa tätä työtä! Tämä on kunnia tehtävä, mutta en voi ottaa harteilleni kaikkea vastuuta ja kaikkia maailman murheita, kuten olen paljolti tehnyt. Olen ottanut taakakseni nekin ratkaisut joita en ole edes ollut kansanedustajana tekemässä. Haluaisin vilpittömästi parannusta vanhusten, vammaisten, heikossa asemassa olevien lasten ja muiden apua tarvitsevien sekä vähävaraisten asemaan On ollut raskasta että näiden asioiden edistäminen etenee hitaasti eikä yksin voi niin paljon vaikuttaa kuin haluaisi.
Nyt on pakko ottaa vastuu omasta elämästä ja suojella myös itseään. Jos en nyt olisi pysähtynyt, olisin palanut ajan myötä todella loppuun. Tai olisin ainakin muuttunut (pahimmassa tapauksessa) kyyniseksi poliitikoksi, jonkalaiseksi en ikinä halua muuttua. Haluan säilyttää herkkyyden, avoimuuden ja ihmisläheisyyden.
Nyt katson positiivisessa, "elämä pelissä" - hengessä eteenpäin. Kalenteria on laitettava osin uuteen uskoon, on opittava sanomaan useammin myös EI. Vaikea oli myöntää itselle, ettei ole supernainen....ja ettei omat energiavarat ole ehtymättömät. Mutta ehkä kannatti uskaltaa myöntää se! Sillä en aio kuolla 50 vuotiaana! Ja niin kauan kuin olen politiikassa mukana, haluan hoitaa jatkossakin hyvin kansalaisten asioita!
Loppuun lainaan arvostamani, entisen kollegani runon:
" Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden,
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää.
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana."
(Satu Hassi)
...........
Kirjoitan lähipäivinä enemmän poliittisen blogin, tässä nyt tämän hetken tuntemuksia. Olen muuten eri mieltä, niiden kanssa jotka kokevat tunteet politiikassa pahana asiana. Mielestäni tunteita tarvitaan lisää politiikkaan - vain siten voidaan kohdata ihminen ja säilyttää herkkyys aistia ihmisten hätää. Tämä on mielestäni Presidentimme yksi kansansuosion salaisuus...Olla ihminen ihmiselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
