Tänään on suuri surun päivä täällä toisessa ”kotikunnassani” Tuusulassa Jokelan kouluampumavälikohtauksen vuoksi... Haluan sydämeni pohjasta osoittaa suruvalitteluni kaikille, joita tapahtuma henkilökohtaisesti koskee. Tapahtuma oli todella traaginen ja aiheuttaa syvää surua, pelkoa ja turvattomuutta koko maassamme.
Nuorten pahoinvointi ja syrjäytyminen pitäisi ottaa yhteiskunnassa vakavammin. Tulisi todella vahvistaa herkkyyttä nähdä ihmisten hätä yhteiskunnassa. Esimerkiksi oppilashuollollisiin toimenpiteisiin, nuorisotyöhön ja moniin lasten ja nuorten ennalta ehkäiseviin toimiin tulisi satsata nykyistä enemmän. Koulukiusaamista pidän erityisen huolestuttavana ja siihen puuttumisen tehostamista välttämättömänä. Myös ampuma-aseiden hallussa pitoon annettavien lupien yhteydessä voitaisiin entistä vahvemmin tarkastaa henkilön psyykkiset tekijät. Myös nettipalstojen valvontaa tulisi vahvistaa. On surullista, että usein esimerkit erilaisille kauheille tapahtumille ammennetaan maailman tapahtumista tai erityyppisestä väkivaltaviihteestä. Väkivaltaisen aineiston osalta tulisi olla rajoituksia. Väkivaltaviihteestä ei aiheudu kenellekään mitään hyvää. Mielestäni väkivaltaviihteen kiellot ovat tarpeen. Ensisijaisesti tämän kauhean tapahtuman kaltaisia tapahtumia voidaan kuitenkin välttää ihmisten hyvinvointiin satsaamalla sekä syrjäytymisen ehkäisyllä.
Jos ihmisten hyvinvointiin, pahoinvoinnin ehkäisyyn, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja köyhyyden poistoon ei satsata riittävästi on yhteiskuntarauha vaarassa rikkoutua. Nyt jo Suomessa alkaa olla merkkejä koventuvasta väkivallasta, rikollisuuden kasvusta ja eriarvoisuuden lisääntymisestä. Nämä linkittyvät toisiinsa. Jos annetaan tälle periksi, tarvitaan kohta suojamuurit rikkaiden talojen ympärille ja turvapalveluja kasvavasti, turvattomuus lisääntyy - syntyy yhteiskunta, jossa ei ole kenenkään hyvä elää. Hyvinvointiyhteiskunnasta tulee pitää kiinni ja kehittää sitä ennen kaikkea ihmisten ja ajan tarpeita vastaavaksi!
Tänään tuntuu vaikealta puhua muista teemoista, kun traaginen asia koskettaa niin monia ja oikeastaan koko yhteiskuntaamme hyvin rajusti. Tulee huolehtia, että kaikki tarvitsevat saavat riittävää kriisi - ja terapia-apua tapahtuman käsittelyyn. Koitetaan tukea myös toinen toisiamme - surun kokevia mahdollisimman hyvin.
-----------
Ehkä kuitenkin vähän toisestakin teemasta. Eduskunnassa oli tänään erittäin tärkeä keskustelu ilmastonmuutoksesta. Olin niin tosi harmissani, etten voinut olla töissä, kun tuo on yksi niistä omista painopisteistä ja tärkeimmistä asioista, joista olisin ehdottomasti halunnut olla puhumassa!
Ilmastonmuutos on todella maailman suurin ympäristöuhka, mutta myös suurimpia turvallisuusuhkia maailmassa. Toivon Suomen olevan aktiivinen tulevassa Balin ilmastokokouksessa. Tarvitaan yhä vahvempaa kansainvälistä yhteistyötä ,jotta saadaan tuloksia aikaan. Mukaan ilmastotalkoisiin tulee saada nykyistä vahvemmin USA, Kiina, Aasian maat, mutta yhä vahvemmin myös kehitysmaat. Kehitysmaiden tarpeet tulisi huomioida myös vahvemmin. Esimerkiksi kansainvälisen ympäristörahaston GEF:n erityisen ilmastorahaston mahdollisuudet auttaa köyhimpiä maita ilmastonmuutosten hillinnässä, sopeutumisessa ja seurauksiin vastaamisessa on todella riittämättömät. Kehitysyhteistyössä tulee tähän panostaa, mutta etsiä myös muita keinoja vahvistaa tätä kehitysmaiden auttamista. Ilmastonmuutos on todella eriarvoistava, koska sen seuraukset koskettavat köyhimpiä maita kaikista rajuimmin, vaikka me kulutamme henkilöä kohti länsimaissa kaikista eniten. Kioton sopimuksen jatko on tärkeää, löytää yhteisymmärryksessä kansainvälisiä sitovia päästövähennystavoitteita.
Kotimaassa tarvitaan ennen kaikkea energian säästöä ja mm. energiatehokkuuden parantamista, ympäristöteknologiaan panostamista, uusiutuvien energialähteiden käytön edistämistä, joukkoliikenteeseen satsaamista, ekologista yhdyskuntasuunnittelua ja rakennetta (mm. joukkoliikenteeseen vahvemman tukeutumisen mahdollistamiseksi), ympäristötietouden lisäämistä, mutta tarvitaan myös ekologista verouudistusta.
Tarvitaan myös epämiellyttävien totuuksien ääneen sanomista mm. siitä, että koko ajan kasvavalle kerskakulutukselle tulee laittaa rajat. Myös ympäristöverot tulee nähdä välttämättömänä. Ne tulisi kuitenkin toteuttaa mahdollisimman sosiaalisesti oikeudenmukaisesti mm. siten että köyhimmille voitaisiin niiden vaikutukset huomioida sosiaaliturvassa ja tarjota mm. vaihtoehtoisia mahdollisuuksia esim. mahdollisuuksia yhä edullisempaan joukkoliikenteeseen.
Ilmastoasia tulee todella ottaa vakavasti ja sinänsä tämä ilmastokeskustelu oli tärkeä. Mutta pelkät puheethan eivät riitä, vaan tarvitaan todellisia monenlaisia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi! Myös ilmastonmuutoksen sopeutumiseksi tarvitaan monia toimia, sillä ilmasto tulee joka tapauksessa muuttumaan, vaikka kaikki päästöt voitaisiin nyt pysäyttää. Ennen kaikkea tulee kuitenkin satsata hillintään, jotta ilmastonmuutoksen seuraukset voitaisiin pitää mahdollisimman vähäisinä ja hallittavina, jotta elämän edellytykset ja lasten sekä lastenlastemme hyvä elämä voidaan turvata.
keskiviikkona, marraskuuta 07, 2007
sunnuntai, marraskuuta 04, 2007
Viikkojen 43 ja 44 kuulumisia
Viime viikko oli eduskunnasta istuntovapaaviikko, joten mekin oltiin viikko reissun päällä. Tai niin eihän mulla olisi ollut tässä vapaata, kun olin buukannut itseäni sinne tänne puhumaan aiemmin, mutta menneen sairausloman aikana lääkäri laittoi raivaamaan tämän viikon vapaaksi. Tekipäs kyllä oikeasti hyvää irtautua arjen ja työn kiireistä viikoksi! Tosin meidän tuurilla aurinko pysyi kyllä pilven takana koko viikon Teneriffalla....Mutta tulipa liikuttua, pelattua tennistä ja käytyä kunttiksella, syötyä hyvin jne.
Ja tulipa luettua lomalla kirja suomalaisesta köyhyyden arkikokemuksista ja tuli niin entisten asiakkaiden elämäntarinat mieleen sosiaalitoimistosta. Työt tulevat meillä toki aina mukaan lomillekin. Nytkin tein puhetta ja Antilla oli hässäkkää Ylen luottamustehtävänsä kautta musiikkitaloasiassa.
Edellinen viikko töissä olikin vauhtia, isossa salissa oli mm. EU:n Lissabonin sopimus (uudistussopimus) esillä ja muu EU-politiikka sekä EU:n pohjoinen ulottuvuus ja Itämeriyhteistyö toisena päivänä.
Itämeri-keskustelussa oli ympäristönäkökohdat vahvasti esillä, mikä oli hyvä asia. Itse peräänkuulutin mm. PSSA (erityisen herkkä merialue)-statuksen mahdollistamia tiukempien turvamääreiden asettamista ja maatalouden päästöjen hillitsemistä ja saamista kuriin. Tuo PSSA-status oli isojen vääntöjen takana ja nähtiin suurena saavutuksena meriliikenteen riskien vähentämiseksi, mutta saavutukset ovat olleet varsin vähäisiä. Esim. Suomelle muutamat tähän asti asetetut turvamääreet eivät ole tuoneet mitään uutta käytänteihin. Eiköhän olisi Suomen aika asettaa uusia turvamääre-ehdotuksia mm. suurten vaarallista lastia sisältävien laivojen saattohinauspakosta ahtaisiin satamiin, luotsipakosta, ohjaus-ja valvontajärjestelmän laajentamiseksi koko Itämeren alueelle tai likavesien (vessavedet) laskukiellosta.
Tosi kumma näytelmä on ollut tuo maatalouden 141-tuen liittämistoiveet vahvasti uudistussopimuksen hyväksymiseen. Kyse kun on todella kahdesta täysin eri asiasta, jotka etenee omaa rataansa. Ihmettelen kyllä, että jotkut ihan viisaat ja vakavasti otettavatkin poliitikot ovat esittäneet näiden koplaamista yhteen. 141-ratkaisu on tietysti maatalouden kannalta äärimmäisen tärkeää, mutta ei kai sen varjolla muuta EU:n kehittämistä pidä tyssätä, kun vihdoin EU:ssa on saatu sopimus ratkaisuvaiheeseen.
No, keskustelua on käyty kyllä siitä, onko Suomen asema EU:ssa heikentynyt viime aikoina. Ja täytyy sanoa, että jotenkin tuntuu siltä, että yhtä vahvaa noteerausta ja EU-linjaa ei nykyhallituksella ja pääministerillä ole ollut kuin esimerkiksi Lipposen aikana Suomella oli. Tuo 141-tuen nyt kai pitikin olla määräaikainen, mutta toki Suomen täytyy tehdä voitavansa kansallisen edun eteen ja kysymyksen ratkaisemiseksi mahdollisimman hyvin. Onhan se aivan mahdoton ajatus, että 142-tukialueen Pohjois- ja Itä-Suomessa maatalous olisi tukiratkaisuin kannattavampaa kuin Etelä-Suomessa. Aikamoiselta hullutukselta kuulosti myös tämä Ahvenanmaan esitys Suomesta viinimaana.
Tietysti maataloudessakin tämä rakennemuutos on ja on ollut aika rankkaa. Yksittäisten toimijoiden ja perheiden asema täytyy näissä ratkaisuissa pystyä turvaamaan. Esimerkiksi meillä Hämeessä sokeriratkaisut kirpaisevat monia. Itse olen muuten aikoinani "ajanut" leikkimielisen sokerijuurikkaan nostokoneen "ajokortin" renkolaisten sokerijuurikkaan viljelijöiden kanssa. Lupasivat silloin duunia nostokoneen kuljettajana, jos joskus tipun tai jään pois eduskunnasta...:)
No, teollisuuden rakennemuutos kohtelee aivan samalla lailla taas työväkeä. Suunnitelmat Tervakosken paperitehtaan henkilöstövähennyksistä huolettavat täällä Hämeessäkin, puhumattakaan valtakunnallisista Stora Enson Kymen ratkaisuista. Kuinka käy niiden työntekijöiden perheineen? Inhimillisesti kovia tragedioita.
Muutenkin yksioikoinen irtisanomissuunnitelma tuntuu kummalta, kun neuvotellen pitäisi paremminkin saada ratkaisuja asioihin mm. tässä Tervakosken tapauksessa. Oikeutettuja kysymyksiä on myös kuinka käy muiden työntekijöiden työssä jaksamisen ja työturvallisuuden? Tai alueen elinvoimaisuuden?
Muutos- ja murrosvaiheen eläminen on monelle kovaa yhteiskunnassa. Tukitoimia perheiden auttamiseksi tarvitaan ja lyhytnäköisen voiton tavoittelun sijaan laatua työelämään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa "väänsimme" valtionosuusprosentteja koskevaa asiaa ja vastalauseemme jätimme prosenttien pitämisellä entisellään kuntien hyväksi. Samoin toimeentulotuen ns. sosiaalitakuu on ollut käsittelyssä. Siitä päätökset tulevat ensi viikolla valiokunnassa. Salissa oli viime viikolla myös yksi oma lakialoitteenikin opintuen tulorajojen lievennyksen liittyen. Nyt, kun hallitus aikoo tulorajoja opiskelijoiden näkökulmasta perustellusti lieventää, olisi syytä samassa yhteydessä korjata erityisen tiukka käytäntö työharjoittelun aikaisia tuloja kohtaan poistaa. Toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa, joissa on pakollisia työssä oppimisjaksoja, on ollut outo käytäntö, että vuositulotarkastelun lisäksi on ollut erillinen kuukausikohtainen leikkuri. Tämän poisto ei maksaisi yhteiskunnalle myöskään kohtuuttomasti, mutta lisäisi tasa-arvoa opiskelijoiden kesken ja muutenkin kohtuullisuutta.
-----
Viime päivinä minua on jotenkin suututtanut monet politiikan nurjat puolet. Kauhea kilpailu, selkään puukotus jne. mutta ennen kaikkea poliittinen epärehellisyys, jota jonkin verran on. Oli nyt kyse vaikkapa tuosta 141-tuen kytkemisestä uudistussopimukseen. Eihän siinä olisi mitään tolkkua, mutta sitä esitetään, jotta saadaan populistisia irtopisteitä niiden keskuudessa, jotka eivät tunne sopimuksen luonnetta ja sisältöä. Tai sairaanhoitajille annetut katteettomat lupaukset? Ja ylipäätänsä lupaukset, joita vaaleissa annetaan, vaikka tiedetään (pitäisi tietää) niiden mahdottomuus. Mutta niitä annetaan vain kannatuksen kasvun toivossa.
Viimekin vaaleissa esimerkiksi esillä oli toive eläkkeiden indeksin muuttamisesta ns. taitetusta puoliväli-indeksiin. Niin monessa paneelissa niin moni nykyisistä edustajista sen lupasi. Tuntui silloin pahalta olla se, joka sanoi ettei siihen ole valitettavasti mahdollisuutta eläkeläisten määrän kasvaessa huomattavasti eikä se myöskään auta parhaalla tavalla köyhimpiä eläkeläisiä, vaikka muuten oikean suuntainen tavoite olisikin. Monet muut lupasivat. Muistaakohan kansalaiset sen nyt, kun eläkeläisten indeksi ei muutu?
Niin ja viime vaaleissakin peli oli aika raakaa. Itseäkin kovasti oltiin tiputtamassa ja ihan posketonta tapaakin jotkut käyttivät. Eiköhän olisi parempi tapa nostaa omat teemat ja vahvuudet esiin eikä lyödä muita. Valitettavasti on jonkin verran tällaisiakin ihmisiä politiikassa, jotka koettavat muita lyömällä nousta itse. Pitkällä juoksulla en usko sen kuitenkaan kantavan ja ainakin se tappaa politiikasta ilon.
Niin ja vielä oma lukunsa on se, että politiikassa nousee liian usein johdon liepeilijät eivätkä aina eniten ääniä saaneet ja ehkä asiantuntemukseltaan parhaat. Sen sijaan saatetaan nostaa jotakin, joka on tullut politiikkaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan paljon myöhemmin ja jonka kyky hoitaa asioita on aivan toisenmoinen ja koulutuskaan ei aina kohdallaan. Asia koskee kaikkia puolueita. Tällaisia kokemuksia nyt, kun on katsellut politiikkaa pienen välimatkan päästä tuon lomani aikana. Itseäni kyllä koen kohdellun tältä osin varsin hyvin.
-------------
Meillä on ollut nyt monenlaista perhepiirissä Antin kanssa. Miten asiat aina kasaantuvatkin. Antin pappa nukkui ensin pois ja siitä kolmen päivän päästä minun isoäitinikin. Tammikuussa edessä olleet 100-vuotisjuhlat jäivät siis Vilma Vilhelmiinan osalta juhlimatta. Hyvin iäkkäiden ihmisten osalta kuolema on luonnollista, mutta kyllähän se aina surun tuo ja tyhjän kolon, kun yksi tai tässä kaksi tärkeää ja rakasta ihmistä on vähemmän. Molemmille kuolema oli kuitenkin monella tavalla varmasti helpotuskin. Onhan tämä vain jotenkin surkuhupaisaakin, että me ollaan Antin kanssa niin samanlaisia, aina kaikki tapahtuu samaan aikaan, nyt isovanhempien kuolematkin. Hautajaisetkin on muuten samana päivänä ensi perjantaina.
Ja tulipa luettua lomalla kirja suomalaisesta köyhyyden arkikokemuksista ja tuli niin entisten asiakkaiden elämäntarinat mieleen sosiaalitoimistosta. Työt tulevat meillä toki aina mukaan lomillekin. Nytkin tein puhetta ja Antilla oli hässäkkää Ylen luottamustehtävänsä kautta musiikkitaloasiassa.
Edellinen viikko töissä olikin vauhtia, isossa salissa oli mm. EU:n Lissabonin sopimus (uudistussopimus) esillä ja muu EU-politiikka sekä EU:n pohjoinen ulottuvuus ja Itämeriyhteistyö toisena päivänä.
Itämeri-keskustelussa oli ympäristönäkökohdat vahvasti esillä, mikä oli hyvä asia. Itse peräänkuulutin mm. PSSA (erityisen herkkä merialue)-statuksen mahdollistamia tiukempien turvamääreiden asettamista ja maatalouden päästöjen hillitsemistä ja saamista kuriin. Tuo PSSA-status oli isojen vääntöjen takana ja nähtiin suurena saavutuksena meriliikenteen riskien vähentämiseksi, mutta saavutukset ovat olleet varsin vähäisiä. Esim. Suomelle muutamat tähän asti asetetut turvamääreet eivät ole tuoneet mitään uutta käytänteihin. Eiköhän olisi Suomen aika asettaa uusia turvamääre-ehdotuksia mm. suurten vaarallista lastia sisältävien laivojen saattohinauspakosta ahtaisiin satamiin, luotsipakosta, ohjaus-ja valvontajärjestelmän laajentamiseksi koko Itämeren alueelle tai likavesien (vessavedet) laskukiellosta.
Tosi kumma näytelmä on ollut tuo maatalouden 141-tuen liittämistoiveet vahvasti uudistussopimuksen hyväksymiseen. Kyse kun on todella kahdesta täysin eri asiasta, jotka etenee omaa rataansa. Ihmettelen kyllä, että jotkut ihan viisaat ja vakavasti otettavatkin poliitikot ovat esittäneet näiden koplaamista yhteen. 141-ratkaisu on tietysti maatalouden kannalta äärimmäisen tärkeää, mutta ei kai sen varjolla muuta EU:n kehittämistä pidä tyssätä, kun vihdoin EU:ssa on saatu sopimus ratkaisuvaiheeseen.
No, keskustelua on käyty kyllä siitä, onko Suomen asema EU:ssa heikentynyt viime aikoina. Ja täytyy sanoa, että jotenkin tuntuu siltä, että yhtä vahvaa noteerausta ja EU-linjaa ei nykyhallituksella ja pääministerillä ole ollut kuin esimerkiksi Lipposen aikana Suomella oli. Tuo 141-tuen nyt kai pitikin olla määräaikainen, mutta toki Suomen täytyy tehdä voitavansa kansallisen edun eteen ja kysymyksen ratkaisemiseksi mahdollisimman hyvin. Onhan se aivan mahdoton ajatus, että 142-tukialueen Pohjois- ja Itä-Suomessa maatalous olisi tukiratkaisuin kannattavampaa kuin Etelä-Suomessa. Aikamoiselta hullutukselta kuulosti myös tämä Ahvenanmaan esitys Suomesta viinimaana.
Tietysti maataloudessakin tämä rakennemuutos on ja on ollut aika rankkaa. Yksittäisten toimijoiden ja perheiden asema täytyy näissä ratkaisuissa pystyä turvaamaan. Esimerkiksi meillä Hämeessä sokeriratkaisut kirpaisevat monia. Itse olen muuten aikoinani "ajanut" leikkimielisen sokerijuurikkaan nostokoneen "ajokortin" renkolaisten sokerijuurikkaan viljelijöiden kanssa. Lupasivat silloin duunia nostokoneen kuljettajana, jos joskus tipun tai jään pois eduskunnasta...:)
No, teollisuuden rakennemuutos kohtelee aivan samalla lailla taas työväkeä. Suunnitelmat Tervakosken paperitehtaan henkilöstövähennyksistä huolettavat täällä Hämeessäkin, puhumattakaan valtakunnallisista Stora Enson Kymen ratkaisuista. Kuinka käy niiden työntekijöiden perheineen? Inhimillisesti kovia tragedioita.
Muutenkin yksioikoinen irtisanomissuunnitelma tuntuu kummalta, kun neuvotellen pitäisi paremminkin saada ratkaisuja asioihin mm. tässä Tervakosken tapauksessa. Oikeutettuja kysymyksiä on myös kuinka käy muiden työntekijöiden työssä jaksamisen ja työturvallisuuden? Tai alueen elinvoimaisuuden?
Muutos- ja murrosvaiheen eläminen on monelle kovaa yhteiskunnassa. Tukitoimia perheiden auttamiseksi tarvitaan ja lyhytnäköisen voiton tavoittelun sijaan laatua työelämään.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa "väänsimme" valtionosuusprosentteja koskevaa asiaa ja vastalauseemme jätimme prosenttien pitämisellä entisellään kuntien hyväksi. Samoin toimeentulotuen ns. sosiaalitakuu on ollut käsittelyssä. Siitä päätökset tulevat ensi viikolla valiokunnassa. Salissa oli viime viikolla myös yksi oma lakialoitteenikin opintuen tulorajojen lievennyksen liittyen. Nyt, kun hallitus aikoo tulorajoja opiskelijoiden näkökulmasta perustellusti lieventää, olisi syytä samassa yhteydessä korjata erityisen tiukka käytäntö työharjoittelun aikaisia tuloja kohtaan poistaa. Toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa, joissa on pakollisia työssä oppimisjaksoja, on ollut outo käytäntö, että vuositulotarkastelun lisäksi on ollut erillinen kuukausikohtainen leikkuri. Tämän poisto ei maksaisi yhteiskunnalle myöskään kohtuuttomasti, mutta lisäisi tasa-arvoa opiskelijoiden kesken ja muutenkin kohtuullisuutta.
-----
Viime päivinä minua on jotenkin suututtanut monet politiikan nurjat puolet. Kauhea kilpailu, selkään puukotus jne. mutta ennen kaikkea poliittinen epärehellisyys, jota jonkin verran on. Oli nyt kyse vaikkapa tuosta 141-tuen kytkemisestä uudistussopimukseen. Eihän siinä olisi mitään tolkkua, mutta sitä esitetään, jotta saadaan populistisia irtopisteitä niiden keskuudessa, jotka eivät tunne sopimuksen luonnetta ja sisältöä. Tai sairaanhoitajille annetut katteettomat lupaukset? Ja ylipäätänsä lupaukset, joita vaaleissa annetaan, vaikka tiedetään (pitäisi tietää) niiden mahdottomuus. Mutta niitä annetaan vain kannatuksen kasvun toivossa.
Viimekin vaaleissa esimerkiksi esillä oli toive eläkkeiden indeksin muuttamisesta ns. taitetusta puoliväli-indeksiin. Niin monessa paneelissa niin moni nykyisistä edustajista sen lupasi. Tuntui silloin pahalta olla se, joka sanoi ettei siihen ole valitettavasti mahdollisuutta eläkeläisten määrän kasvaessa huomattavasti eikä se myöskään auta parhaalla tavalla köyhimpiä eläkeläisiä, vaikka muuten oikean suuntainen tavoite olisikin. Monet muut lupasivat. Muistaakohan kansalaiset sen nyt, kun eläkeläisten indeksi ei muutu?
Niin ja viime vaaleissakin peli oli aika raakaa. Itseäkin kovasti oltiin tiputtamassa ja ihan posketonta tapaakin jotkut käyttivät. Eiköhän olisi parempi tapa nostaa omat teemat ja vahvuudet esiin eikä lyödä muita. Valitettavasti on jonkin verran tällaisiakin ihmisiä politiikassa, jotka koettavat muita lyömällä nousta itse. Pitkällä juoksulla en usko sen kuitenkaan kantavan ja ainakin se tappaa politiikasta ilon.
Niin ja vielä oma lukunsa on se, että politiikassa nousee liian usein johdon liepeilijät eivätkä aina eniten ääniä saaneet ja ehkä asiantuntemukseltaan parhaat. Sen sijaan saatetaan nostaa jotakin, joka on tullut politiikkaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan paljon myöhemmin ja jonka kyky hoitaa asioita on aivan toisenmoinen ja koulutuskaan ei aina kohdallaan. Asia koskee kaikkia puolueita. Tällaisia kokemuksia nyt, kun on katsellut politiikkaa pienen välimatkan päästä tuon lomani aikana. Itseäni kyllä koen kohdellun tältä osin varsin hyvin.
-------------
Meillä on ollut nyt monenlaista perhepiirissä Antin kanssa. Miten asiat aina kasaantuvatkin. Antin pappa nukkui ensin pois ja siitä kolmen päivän päästä minun isoäitinikin. Tammikuussa edessä olleet 100-vuotisjuhlat jäivät siis Vilma Vilhelmiinan osalta juhlimatta. Hyvin iäkkäiden ihmisten osalta kuolema on luonnollista, mutta kyllähän se aina surun tuo ja tyhjän kolon, kun yksi tai tässä kaksi tärkeää ja rakasta ihmistä on vähemmän. Molemmille kuolema oli kuitenkin monella tavalla varmasti helpotuskin. Onhan tämä vain jotenkin surkuhupaisaakin, että me ollaan Antin kanssa niin samanlaisia, aina kaikki tapahtuu samaan aikaan, nyt isovanhempien kuolematkin. Hautajaisetkin on muuten samana päivänä ensi perjantaina.
lauantaina, lokakuuta 20, 2007
Isovanhempien päivästä, kehitysyhteistyöstä ja paikallisesta Kirkkomäen maa-ainesluvasta
Tänään isovanhempien päivänä piipahdin taas Koukkuniemessä mummoani katsomassa. Mummo nukkui koko vierailun ajan, voimat on vähissä... istuin kuitenkin vieressä ja pidin kädestä kiinni, silittelin ja juttelin. Uskon, että mummolle on tärkeää sekin, että aistii läsnäolon.
Tässä on nyt lähipiirissä isovanhemmilla varsin vaikeita hetkiä muutoinkin. Antin pappaa käytiin katsomassa viikolla Kokemäellä ja hänen vointi on vieläkin heikompi. Keuhkokuume vei voimat ja nyt ei jaksa hengittää eikä syödäkään ilman apua.... Surullista, vaikka ymmärrettävää,että voimat alkaa hiipua - on jo tosi vähissä!
Tällaista tänään päällimmäisenä. Oma vointi on parantunut ja ihan oikeasti olen malttanut ja jopa onnistunut pyristelemään muutamasta luottamustehtävästäni irti! Todella koetan laittaa nyt elämääni edes vähän uuteen uskoon. No, kahden luottamustehtävän vähentäminen, ei vielä ole kovin paljoa,kun yhteensä niitä laskin olevan 28! Pakko jatkaa samalla linjalla ja vähentää työtaakkaa, jotta elämän saa kohtuulliseksi. Kovin helppoa se ei vain ole, kun kaikissa olisi mielellään ja toisaalta kovin helpolla ei meinaa irti päästä,vaikka syyn nyt pitäisi olla riittävän painavan.
Politiikassa on edelleen esillä ollut Tehyn työtaistelusuunnitelmat ja palkka-asiat. Sen lisäksi kehitysyhteistyö on puhututtanut, kun hallitus pääsi yhteisymmärrykseen kehityspoliittisesta ohjelmasta. Myös EU:n perustuslaillinen sopimus tai paremmin EU:n uudistussopimus, jolla nimellä kai sitä nyt muokattuna on parempi kutsua, on viime metreillä.
Kehitysyhteistyöpolitiikasta käydään piakkoin eduskunnassa myös keskustelu. Tärkeää on, että köyhyyden ja eriarvoisuuden poisto pysyisi ykköstavoitteena. Ympäristöasioiden nosto vahvaan rooliin on myös perusteltua. Nämä kaksi tärkeää tavoitteta linkittyvät vahvasti toisiinsa.
YK:n 0,7 %:n tavoitteesta tulee oikeasti pitää kiinni ja todella toivon, että Väyrysenkin esittämä korotus kehitysyhteistyörahoihin saadaan. Kummaa vastuunpakoilua on kyllä se, ettei ministeri itse ole hoitanut asiaa hallituksessa! Eduskunnan liikkumavara kun budjettiin on aina vähäinen ja kipeitä tarpeita monia. Tärkeää on kantaa vastuu globaalin solidaarisuuden toteutumisesta ja köyhimpien auttamisesta. Toivottavasti tahtoa lisätä tarvittava summa löytyy!
On se niin käsittämätöntä, että meillä ja muissa länsimaissa podetaan elintasosairauksia, kuten liikalihavuuden seurauksia, ja samaan aikaan maailmassa kuolee puhtaan veden puutteeseen ja nälkään tuhansia ihmisiä päivittäin. Maailma on todella epätasa-arvoinen! Ja samalla joka vuosi taistellaan näistä kehitysyhteistyörahoista, joilla autetaan esim. puhtaan juomaveden saantia maapallolla - ihmisten tärkeimpien perustarpeiden täyttämistä!
EU:n uudistussopimus sisältää pääosin alkuperäisen perustuslaillisen sopimuksen sisällön, mutta joitakin tunteita ja vastustusta kohdanneita asioita, kuten EU:n kansallishymni ja lippu on poistettu. Valitettavan sekava tai monimutkainen sopimuksesta tuli, kun yhtä sopimusta ei saatu aikaan. Nyt siis vain viilataan ja parannetaan vanhoja sopimusrakenteita. Joka tapauksessa tärkeitä tavoitteita avoimuuden, demokratian vahvistamisen ja määräenemmistöpäätösten osalta sopimukseen sisältyy. Niin ja tulee se EU:n presidenttikin sitten. Pitkä prosessi, joka nyt onneksi jonkinlaisena parannustyönä saadaan kuitenkin eteenpäin!Joka tapauksessa parantaa vallitsevaan nähden EU:n toimintaa.
Niin ja mitä siihen viime blogissani mainittuun ymp.lautakunnan kokoukseen liittyen, niin annoimme sitten yksimielisesti kielteisen lausunnon Alajärven lähistölle suunniteltuun maa-ainesten ottamista koskevaan ns,Kirkkomäen lupaan. Vetosimme ensisijaisesti kulttuurihistorialliseen maisemaan Härkätien varressa sijainnin vuoksi, mutta myös melu-, pöly-, ja muuhun ilmanlaadun haittaan ja luonnon monimuotoisuusnäkökulmaankin.
Lisäksi 600 metrin sisällä kaavaillusta ottoalueesta olisi 10 kiinteistöä! Mainitsimme myös kasvavasta liikenteestä ja siitä ettei alue ole kaavassa maa-ainestenottoaluetta. Itse ainakin sydämessäni koen lähiseudun asukkaiden hädän ja pelon siitä, että naapuriin on tulossa jopa 300 metrin läheisyydelle tällainen toiminta. Alueelle on maaseudun ja luonnon rauhaan hakeutuneet ihmiset rakentaneet aivan viime vuosinakin tietämättöminä suunnitelmista, koska kaavastakaan niitä ei ole voinut ennustaa. Tämä ei ole peruste kieltää lupaa, mutta mielestäni inhimillinen näkökulma! Jos itse asuisin siellä vastustaisin ja lujasti - ja niin vastustin nytkin!
Ihan hyvä asia on sekin,että Wilma-hevoseni on ollut superihana ja hyvässä kunnossa viime ajat! Tallilla koittavat houkutella minua ravikorttia ajamaan ja monte'-lähtöön....No siihen en nyt lähde eikä aika antaisi periksikään.., mutta ihana mennä lenkkejä, kun toinen on täynnä energiaa ja elämäniloa! Horse Show:ssa käytiin Antin kanssa perjantaina pikaisesti. Siellä vasta hienoja hevosia olikin,vaikka mun mielestä tietysti Wilma on maailman paras!
Ensi viikolla palaan minäkin nyt taas sorvin ääreen! Mukava taas palata töiden pariin! :)
Tässä on nyt lähipiirissä isovanhemmilla varsin vaikeita hetkiä muutoinkin. Antin pappaa käytiin katsomassa viikolla Kokemäellä ja hänen vointi on vieläkin heikompi. Keuhkokuume vei voimat ja nyt ei jaksa hengittää eikä syödäkään ilman apua.... Surullista, vaikka ymmärrettävää,että voimat alkaa hiipua - on jo tosi vähissä!
Tällaista tänään päällimmäisenä. Oma vointi on parantunut ja ihan oikeasti olen malttanut ja jopa onnistunut pyristelemään muutamasta luottamustehtävästäni irti! Todella koetan laittaa nyt elämääni edes vähän uuteen uskoon. No, kahden luottamustehtävän vähentäminen, ei vielä ole kovin paljoa,kun yhteensä niitä laskin olevan 28! Pakko jatkaa samalla linjalla ja vähentää työtaakkaa, jotta elämän saa kohtuulliseksi. Kovin helppoa se ei vain ole, kun kaikissa olisi mielellään ja toisaalta kovin helpolla ei meinaa irti päästä,vaikka syyn nyt pitäisi olla riittävän painavan.
Politiikassa on edelleen esillä ollut Tehyn työtaistelusuunnitelmat ja palkka-asiat. Sen lisäksi kehitysyhteistyö on puhututtanut, kun hallitus pääsi yhteisymmärrykseen kehityspoliittisesta ohjelmasta. Myös EU:n perustuslaillinen sopimus tai paremmin EU:n uudistussopimus, jolla nimellä kai sitä nyt muokattuna on parempi kutsua, on viime metreillä.
Kehitysyhteistyöpolitiikasta käydään piakkoin eduskunnassa myös keskustelu. Tärkeää on, että köyhyyden ja eriarvoisuuden poisto pysyisi ykköstavoitteena. Ympäristöasioiden nosto vahvaan rooliin on myös perusteltua. Nämä kaksi tärkeää tavoitteta linkittyvät vahvasti toisiinsa.
YK:n 0,7 %:n tavoitteesta tulee oikeasti pitää kiinni ja todella toivon, että Väyrysenkin esittämä korotus kehitysyhteistyörahoihin saadaan. Kummaa vastuunpakoilua on kyllä se, ettei ministeri itse ole hoitanut asiaa hallituksessa! Eduskunnan liikkumavara kun budjettiin on aina vähäinen ja kipeitä tarpeita monia. Tärkeää on kantaa vastuu globaalin solidaarisuuden toteutumisesta ja köyhimpien auttamisesta. Toivottavasti tahtoa lisätä tarvittava summa löytyy!
On se niin käsittämätöntä, että meillä ja muissa länsimaissa podetaan elintasosairauksia, kuten liikalihavuuden seurauksia, ja samaan aikaan maailmassa kuolee puhtaan veden puutteeseen ja nälkään tuhansia ihmisiä päivittäin. Maailma on todella epätasa-arvoinen! Ja samalla joka vuosi taistellaan näistä kehitysyhteistyörahoista, joilla autetaan esim. puhtaan juomaveden saantia maapallolla - ihmisten tärkeimpien perustarpeiden täyttämistä!
EU:n uudistussopimus sisältää pääosin alkuperäisen perustuslaillisen sopimuksen sisällön, mutta joitakin tunteita ja vastustusta kohdanneita asioita, kuten EU:n kansallishymni ja lippu on poistettu. Valitettavan sekava tai monimutkainen sopimuksesta tuli, kun yhtä sopimusta ei saatu aikaan. Nyt siis vain viilataan ja parannetaan vanhoja sopimusrakenteita. Joka tapauksessa tärkeitä tavoitteita avoimuuden, demokratian vahvistamisen ja määräenemmistöpäätösten osalta sopimukseen sisältyy. Niin ja tulee se EU:n presidenttikin sitten. Pitkä prosessi, joka nyt onneksi jonkinlaisena parannustyönä saadaan kuitenkin eteenpäin!Joka tapauksessa parantaa vallitsevaan nähden EU:n toimintaa.
Niin ja mitä siihen viime blogissani mainittuun ymp.lautakunnan kokoukseen liittyen, niin annoimme sitten yksimielisesti kielteisen lausunnon Alajärven lähistölle suunniteltuun maa-ainesten ottamista koskevaan ns,Kirkkomäen lupaan. Vetosimme ensisijaisesti kulttuurihistorialliseen maisemaan Härkätien varressa sijainnin vuoksi, mutta myös melu-, pöly-, ja muuhun ilmanlaadun haittaan ja luonnon monimuotoisuusnäkökulmaankin.
Lisäksi 600 metrin sisällä kaavaillusta ottoalueesta olisi 10 kiinteistöä! Mainitsimme myös kasvavasta liikenteestä ja siitä ettei alue ole kaavassa maa-ainestenottoaluetta. Itse ainakin sydämessäni koen lähiseudun asukkaiden hädän ja pelon siitä, että naapuriin on tulossa jopa 300 metrin läheisyydelle tällainen toiminta. Alueelle on maaseudun ja luonnon rauhaan hakeutuneet ihmiset rakentaneet aivan viime vuosinakin tietämättöminä suunnitelmista, koska kaavastakaan niitä ei ole voinut ennustaa. Tämä ei ole peruste kieltää lupaa, mutta mielestäni inhimillinen näkökulma! Jos itse asuisin siellä vastustaisin ja lujasti - ja niin vastustin nytkin!
Ihan hyvä asia on sekin,että Wilma-hevoseni on ollut superihana ja hyvässä kunnossa viime ajat! Tallilla koittavat houkutella minua ravikorttia ajamaan ja monte'-lähtöön....No siihen en nyt lähde eikä aika antaisi periksikään.., mutta ihana mennä lenkkejä, kun toinen on täynnä energiaa ja elämäniloa! Horse Show:ssa käytiin Antin kanssa perjantaina pikaisesti. Siellä vasta hienoja hevosia olikin,vaikka mun mielestä tietysti Wilma on maailman paras!
Ensi viikolla palaan minäkin nyt taas sorvin ääreen! Mukava taas palata töiden pariin! :)
sunnuntai, lokakuuta 14, 2007
Ajankohtaisia aatoksia, toipumista ja personaltrainerina toimimista
Täällä voimat karttuvat vähitellen. Sairauslomalla olen nautittunut pitkistä kävelylenkeistä koiran kanssa. Eilen aamulla Hämeenlinnassa metsälenkillä valkohäntäpeura loikkasi aivan edestämme polulla...Hymy hiipi huulille...kyllä luonto on kaunis! Amigo-koira on innoissaan lumesta.Se loikki tuhatta ja sataa ja välillä heittäytyi lumea vasten pellolla. Alajärven rannassa on häkellyttävän kaunista, se on yksi virallisestikin hiljaiseksi alueeksi luokiteltu kohde Hämeenlinnassa. Nyt vain osin uhkaa maa-ainesten otto hanke alueen rauhaa. Saas nähdä,miten lupaan lautakunnassa maanantaina suhtaudutaan...
Politiikan kentällä sairaanhoitajien palkkakeskustelu jatkuu edelleen...Asia onkin ehdottoman tärkeä, sillä sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset kokonaisuudessaan todella ansaitsevat paremman palkan. Sairaanhoitajien lisäksi kyllä myös muut alan ammattilaiset,kuten perhepäivähoitajat, lastentarhanopettajat,sosiaalityöntekijät,mutta myös kijastonhoitajat.
Edelleen minua suututtaa,että vaaleissa teemalla ratsastettiin,koska eduskuntahan ei päätä palkoista. Ainoa,mistä voi päättää on valtionosuudet tähän tarkoitukseen. Kokoomus on pettänyt tästä vaaleissa antamansa lupaukset. Monet kunnat nostavat nyt veroprosenttiaan,mutta varsin monet ovat myös ilmoittaneet joutuvansa harkitsemaan irtisanomisia,jos palkkojen korotuksiin ei tule riittävää tukea valtiolta. Tämäkö sitten palvelee työntekijöiden etua?
Palkkakysymyksestä vielä sen verran,että Kokoomus toistaa toistamistaan, ratkaisun historiallisuutta. Historiallinen ei suinkaan ole heidän osuus (150 M) palkkoihin, mutta siitä pidetty melu on. Se on nimittän 0,8 %,kun viime kaudellakin tupon yhteydessä saatiin kunta-alalle yleisten korotusten lisäksi 3,9 %:n korotus,joka suuntautui pääosin juuri naisvaltaisille aloille. Tarpeeksi ei kuitenkaan sekään ollut. Kyllä henkilökunnan saatavuuden kannalta on tärkeää,että palkka vastaisi koulutusta ja työn vaativuutta. Sairaanhoitajilla on myös täysi oikeus penätä annettujen lupausten perään. Mutta palkan lisäksi myös henkilökunnan määrä ja muut työolosuhteet vaikuttavat (kuten etenemis- ja koulutusmahdollisuudet, johtajuus ja ennen kaikkea henkilökunnan määrä) työhön hakeutumiseen. Nyt vaikuttaa tilanne todella huonolta,kun valtionsouuksien määrä ei tarkoitukseen ole mitenkään riittävä.
Muutenkin koko palkkalupaus vaaleissa ihmetyttää. Törkeintä on,että sairaaloissa oli monen tahon kertoman mukaan jaettu materiaalia,että äänestämällä kokoomusta saat 500 euroa lisää palkkaasi. Suututtaa myös opposition jatkuva räksyttäminen tästä sikäli niin tärkeästä palkka-asiasta. Siirryttäisiin jo muihinkin teemoihin.
SDP tavoite vaaleissa ja vaalien jälkeen on ollut henkilökunnan määrän lisääminen ennen kaikkea ikäihmisten palveluihin,jotta ihmisarvoinen elämä ikäihmisillemme voisi toteutua. Palveluiden laadun parantaminen on tämän ajan kaikkein tärkein tavoite ikäihmisten palveluissa. Koska hallitus satsaa aivan liian vähän palveluihin mm. henkilökunnan lisäämiseen, jätti oppositio asiasta välikysymyksen sekä yhteisen 600 M budjettialoitteen. Välikysymyksessä tulivat esiin myös palkkakysymykset, mutta sen ydin oli palveluissa, miten voidaan turvata ja kehittää niin vanhus-, vammais-, lapsiperhe- ja koulupalveluja. Hallitus ohjaa palveluihin paljon vähemmän kuin edellinen hallitus,vaikka maamme on 2 mrd euroa rikkaampi ja palvelutarpeet kasvaneet. On arvokysymys,mihin rahat käytetään ja nyt jyrää oikeistolaiset arvot. Hämeenlinnan kaupungin osalta sain erittäin järkyttyneen viestin opetustoimen osalta. Se siitä oikeiston sivistystä tukevasta linjasta...
Sosiaali-ja terveysvaliokunnassa teemme ja tuomme esiin omaa vahtoehtoamme koko ajan. Esim. lapsilisänkorotus,joka tulee ensi vuonna vain yksinhuoltajille, olisi sen lisäksi syytä ohjata kaikille lapsiperheille. Myös niille kaikkein köyhimmille,jotka ovat toimeentulotuen saajia,sillä toimeentulotuestahan lapsilisä leikkaantuu pois. Myös budjettialausunto on työn alla valiokunnassa ja siihen tuomme oman vastalauseemme. Se on sitä vaihtoehtoa.Itse tein ryhmäaloitteidemme lisäksi budjettialoitteet elatustuen nostosta, vammaisten henkilökohtaisen avustajan toteuttamisesta, vanhustenhuollon laadun parantamisesta, opiskelijaterveydenhuollosta, nuorisotyön määrärahoista ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Ryhmämme nimissä on tärkeimmät yhteiset,kuten toimeentulotuen perusosan korotus, palveluiden turvaamisesta ja kehittämisestä, lapsilisästä jne.
Maakunnan aloitteista nimissäni on Perttulan erityisammattikoulun rahoituksen turvaaminen ja museoviraston aluetoimipisteiden rahoitus sekä Humppilan tasristeyksen kunnostamisesta. Suurimmat alueelliset hankkeet on tehty yhdessä alueen kansanedustajien kanssa,joista mainitsen nyt vaikkapa 2-tien lisärahoituksen, 10-12-tien parannuksen, lisäraide Kerava-Riihimäki, joukkoliikenteen ostomäärärahat, Riihimäen asemalaiturin esteettömyys jne..
Selkäleikkaukseni ilmeisesti laukaisi viiveellä tämän heikon olon...Väsymys on ollut oikeasti varsin kova ja itku herkässä. Kummasti myös kertyy aina samoihin aikoihin monia pieniä vastoinkäymisiäkin, nyt on ollut lähipiirissäkin kaikenlaista. Mainitaan nyt vaikkpa isoäitini heikko tila...Mummolla on voimat kyllä ihan lopussa. Mummo oli tippunut vanhainkodissa pesutuolista ja 99-vuotiaana leikattiin. Näyttää siltä, että tämä oli mummolle liikaa...
Mutta paljon on hyvääkin ja osin oon vähän pystynyt heittäänkin työasioita taakse. Tallilla olen touhunnut, Wilma hevonen muutti tallia aivan toisen kotimme viereen. Nyt se on melkein kuin kotona. Piipahdus kiireisenäkin päivänä helpottuu. Wilman kanssa ratsastelu syksyisissä metsissä rentouttaa, samoin kuin kunnon monte'-spurtti radalla tai laukka pitkin pöllyävää kylätietä.
Salitreenausta oon myös tehostanut. Antinkin oon roudannut salille. Tavoite on,että Antti saisi yhden hyvin ja huolella treenatun lihaksen (mahareppu) vahdettua moneen pienempään (sixpack)...Antti koittaa vaan selittää,että eikö yksi iso olisi parempi kuin monta pientä ja että miksi tyytyä sixpackiin,kun mäyräkoiran saa halvemmalla...Eli jonkun verran on vielä tehtävää personaltrainerina...:)
Ennen sairauslomaa ehdin tehdä tiukan rutistuksen erilaisia tilaisuuksia mm. Nastolassa ja Forssassa olin alustamassa puolueen kehittämisestä ja oppositiopolitiikasta. Lopella naispiirin kunnallispolitiikka seminaarissa. Hämeenlinnassa olin kehitysvammaisten edunvalvontapäivillä puhumassa ja Forssassa esittämässä runoja eräässä poliittisessa tilaisuudessa. Menoa ja meininkiä siis on riittänyt...Pian lienen taas voimissani kaikkiin tehtäviin!:)
Politiikan kentällä sairaanhoitajien palkkakeskustelu jatkuu edelleen...Asia onkin ehdottoman tärkeä, sillä sosiaali-ja terveysalan ammattilaiset kokonaisuudessaan todella ansaitsevat paremman palkan. Sairaanhoitajien lisäksi kyllä myös muut alan ammattilaiset,kuten perhepäivähoitajat, lastentarhanopettajat,sosiaalityöntekijät,mutta myös kijastonhoitajat.
Edelleen minua suututtaa,että vaaleissa teemalla ratsastettiin,koska eduskuntahan ei päätä palkoista. Ainoa,mistä voi päättää on valtionosuudet tähän tarkoitukseen. Kokoomus on pettänyt tästä vaaleissa antamansa lupaukset. Monet kunnat nostavat nyt veroprosenttiaan,mutta varsin monet ovat myös ilmoittaneet joutuvansa harkitsemaan irtisanomisia,jos palkkojen korotuksiin ei tule riittävää tukea valtiolta. Tämäkö sitten palvelee työntekijöiden etua?
Palkkakysymyksestä vielä sen verran,että Kokoomus toistaa toistamistaan, ratkaisun historiallisuutta. Historiallinen ei suinkaan ole heidän osuus (150 M) palkkoihin, mutta siitä pidetty melu on. Se on nimittän 0,8 %,kun viime kaudellakin tupon yhteydessä saatiin kunta-alalle yleisten korotusten lisäksi 3,9 %:n korotus,joka suuntautui pääosin juuri naisvaltaisille aloille. Tarpeeksi ei kuitenkaan sekään ollut. Kyllä henkilökunnan saatavuuden kannalta on tärkeää,että palkka vastaisi koulutusta ja työn vaativuutta. Sairaanhoitajilla on myös täysi oikeus penätä annettujen lupausten perään. Mutta palkan lisäksi myös henkilökunnan määrä ja muut työolosuhteet vaikuttavat (kuten etenemis- ja koulutusmahdollisuudet, johtajuus ja ennen kaikkea henkilökunnan määrä) työhön hakeutumiseen. Nyt vaikuttaa tilanne todella huonolta,kun valtionsouuksien määrä ei tarkoitukseen ole mitenkään riittävä.
Muutenkin koko palkkalupaus vaaleissa ihmetyttää. Törkeintä on,että sairaaloissa oli monen tahon kertoman mukaan jaettu materiaalia,että äänestämällä kokoomusta saat 500 euroa lisää palkkaasi. Suututtaa myös opposition jatkuva räksyttäminen tästä sikäli niin tärkeästä palkka-asiasta. Siirryttäisiin jo muihinkin teemoihin.
SDP tavoite vaaleissa ja vaalien jälkeen on ollut henkilökunnan määrän lisääminen ennen kaikkea ikäihmisten palveluihin,jotta ihmisarvoinen elämä ikäihmisillemme voisi toteutua. Palveluiden laadun parantaminen on tämän ajan kaikkein tärkein tavoite ikäihmisten palveluissa. Koska hallitus satsaa aivan liian vähän palveluihin mm. henkilökunnan lisäämiseen, jätti oppositio asiasta välikysymyksen sekä yhteisen 600 M budjettialoitteen. Välikysymyksessä tulivat esiin myös palkkakysymykset, mutta sen ydin oli palveluissa, miten voidaan turvata ja kehittää niin vanhus-, vammais-, lapsiperhe- ja koulupalveluja. Hallitus ohjaa palveluihin paljon vähemmän kuin edellinen hallitus,vaikka maamme on 2 mrd euroa rikkaampi ja palvelutarpeet kasvaneet. On arvokysymys,mihin rahat käytetään ja nyt jyrää oikeistolaiset arvot. Hämeenlinnan kaupungin osalta sain erittäin järkyttyneen viestin opetustoimen osalta. Se siitä oikeiston sivistystä tukevasta linjasta...
Sosiaali-ja terveysvaliokunnassa teemme ja tuomme esiin omaa vahtoehtoamme koko ajan. Esim. lapsilisänkorotus,joka tulee ensi vuonna vain yksinhuoltajille, olisi sen lisäksi syytä ohjata kaikille lapsiperheille. Myös niille kaikkein köyhimmille,jotka ovat toimeentulotuen saajia,sillä toimeentulotuestahan lapsilisä leikkaantuu pois. Myös budjettialausunto on työn alla valiokunnassa ja siihen tuomme oman vastalauseemme. Se on sitä vaihtoehtoa.Itse tein ryhmäaloitteidemme lisäksi budjettialoitteet elatustuen nostosta, vammaisten henkilökohtaisen avustajan toteuttamisesta, vanhustenhuollon laadun parantamisesta, opiskelijaterveydenhuollosta, nuorisotyön määrärahoista ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta. Ryhmämme nimissä on tärkeimmät yhteiset,kuten toimeentulotuen perusosan korotus, palveluiden turvaamisesta ja kehittämisestä, lapsilisästä jne.
Maakunnan aloitteista nimissäni on Perttulan erityisammattikoulun rahoituksen turvaaminen ja museoviraston aluetoimipisteiden rahoitus sekä Humppilan tasristeyksen kunnostamisesta. Suurimmat alueelliset hankkeet on tehty yhdessä alueen kansanedustajien kanssa,joista mainitsen nyt vaikkapa 2-tien lisärahoituksen, 10-12-tien parannuksen, lisäraide Kerava-Riihimäki, joukkoliikenteen ostomäärärahat, Riihimäen asemalaiturin esteettömyys jne..
Selkäleikkaukseni ilmeisesti laukaisi viiveellä tämän heikon olon...Väsymys on ollut oikeasti varsin kova ja itku herkässä. Kummasti myös kertyy aina samoihin aikoihin monia pieniä vastoinkäymisiäkin, nyt on ollut lähipiirissäkin kaikenlaista. Mainitaan nyt vaikkpa isoäitini heikko tila...Mummolla on voimat kyllä ihan lopussa. Mummo oli tippunut vanhainkodissa pesutuolista ja 99-vuotiaana leikattiin. Näyttää siltä, että tämä oli mummolle liikaa...
Mutta paljon on hyvääkin ja osin oon vähän pystynyt heittäänkin työasioita taakse. Tallilla olen touhunnut, Wilma hevonen muutti tallia aivan toisen kotimme viereen. Nyt se on melkein kuin kotona. Piipahdus kiireisenäkin päivänä helpottuu. Wilman kanssa ratsastelu syksyisissä metsissä rentouttaa, samoin kuin kunnon monte'-spurtti radalla tai laukka pitkin pöllyävää kylätietä.
Salitreenausta oon myös tehostanut. Antinkin oon roudannut salille. Tavoite on,että Antti saisi yhden hyvin ja huolella treenatun lihaksen (mahareppu) vahdettua moneen pienempään (sixpack)...Antti koittaa vaan selittää,että eikö yksi iso olisi parempi kuin monta pientä ja että miksi tyytyä sixpackiin,kun mäyräkoiran saa halvemmalla...Eli jonkun verran on vielä tehtävää personaltrainerina...:)
Ennen sairauslomaa ehdin tehdä tiukan rutistuksen erilaisia tilaisuuksia mm. Nastolassa ja Forssassa olin alustamassa puolueen kehittämisestä ja oppositiopolitiikasta. Lopella naispiirin kunnallispolitiikka seminaarissa. Hämeenlinnassa olin kehitysvammaisten edunvalvontapäivillä puhumassa ja Forssassa esittämässä runoja eräässä poliittisessa tilaisuudessa. Menoa ja meininkiä siis on riittänyt...Pian lienen taas voimissani kaikkiin tehtäviin!:)
perjantaina, lokakuuta 05, 2007
Nöyrtymisen paikka - supernaisia tässä ei olla
Nyt on myönnettävä, että olen ollut poikkeuksellisesti hieman apeissa tunnelmissa, väsynyt ja uupunut viime päivinä. En tiedä, miten sillain on päässyt käymään. Tietysti tämä työ on nyt jatkunut 5 vuotta ja olen tehnyt sitä täydellä sydämellä ja intensiteetillä. En ole varannut vapaapäiviä enkä kesällä pitänyt juuri lomaa. Olen nauttinut touhusta ja menosta ja tästä elämäntavasta.
Lähipiirini on kyllä koko ajan varoitelleet, ettei kukaan jaksa tuota tahtia, Antti on koittanut sanoa, ettet voi tehdä viiden ihmisen töitä - varsinkaan kun teen sen niin tunnollisesti ja otan ihmisten viestit ja murheet todella sydämeeni. Mutta kun sitä tahtia on jaksanut. Toki on ollut hetkiä, jolloin on itsekin kaivannut tavallista elämää, aikaa nähdä ystäviä enemmän, aikaa vaikkapa joskus katsoa telkasta muutakin kuin uutiset tai aikaa parisuhteelle. Oravanpyörä on kuitenkin jatkanut menoaan. Olen halunnut palvella kansalaisia mahdollisimman hyvin. Kukaan muu ei ole minun saappaissa, näkemässä elämääni - johon ei oikeasti ole mahtunut mitään muuta kuin työ. Olen valtavan työorientoitunut ihminen.
Viime eduskuntakaudella meitä oli muutama edustaja, joilla oli 3-4 varsinaista valiokuntaa ja varapaikkoja lisäksi. Itse oli yksi niistä, joilla oli kaikkein eniten paikkoja. Uutena kansanedustajana en osannut arvioida niiden työllistävää määrää ja halusin vaikuttaa moneen asiaan ja monessa paikassa. Vanhemmat kollegat osaisivat sanoa enemmän ei. Työtaakka todella jakaantuu eduskunnassa epätasaisesti. Jotkut ehtivät vastailla päivällä kansalaisten viesteihin ja touhuta päiväsaikaan kansan parissa, kun meillä muilla se jäi yöhön. Suututti myös se, että poissaolotilastojen kärjessä oli ihmisiä, jotka vain piipahtivat kokouksissa. Enemmän pitäisi seurata kuinka kauan kokouksissa ollaan ja millä aktiivisuudella niissä toimitaan!
Omalla vastuullisella ja perfektionistille tyylillä asioita olen sitten tehnyt yötä myöden. Silti aina ei ole pystynyt vastaamaan kansalaisille niin pian, kun on halunnut ja kaikille ei ollenkaan. Eduskuntatyön lisäksi tavaramerkkinäni on ollut ihmisten parissa toimiminen ja vahva maakuntatyö. Joka lauantain olen ollut jossain tapaamassa kansalaisia ellei sitten ole ollut puhetilaisuuksia. Päivää on venytetty. Puhetilaisuuksia on ollut tosi paljon ja niihin olen valmistautunut sitten iltamyöhään ja öisin. Perhe ja parisuhde ovat kärsineet.
Mutta en todella syytä asioista ketään muuta kuin itseäni! Otan nyt vastuun ja pysäytän tämän menon. Nautin työstäni ja olen onnellinen, että saan hoitaa tätä työtä! Tämä on kunnia tehtävä, mutta en voi ottaa harteilleni kaikkea vastuuta ja kaikkia maailman murheita, kuten olen paljolti tehnyt. Olen ottanut taakakseni nekin ratkaisut joita en ole edes ollut kansanedustajana tekemässä. Haluaisin vilpittömästi parannusta vanhusten, vammaisten, heikossa asemassa olevien lasten ja muiden apua tarvitsevien sekä vähävaraisten asemaan On ollut raskasta että näiden asioiden edistäminen etenee hitaasti eikä yksin voi niin paljon vaikuttaa kuin haluaisi.
Nyt on pakko ottaa vastuu omasta elämästä ja suojella myös itseään. Jos en nyt olisi pysähtynyt, olisin palanut ajan myötä todella loppuun. Tai olisin ainakin muuttunut (pahimmassa tapauksessa) kyyniseksi poliitikoksi, jonkalaiseksi en ikinä halua muuttua. Haluan säilyttää herkkyyden, avoimuuden ja ihmisläheisyyden.
Nyt katson positiivisessa, "elämä pelissä" - hengessä eteenpäin. Kalenteria on laitettava osin uuteen uskoon, on opittava sanomaan useammin myös EI. Vaikea oli myöntää itselle, ettei ole supernainen....ja ettei omat energiavarat ole ehtymättömät. Mutta ehkä kannatti uskaltaa myöntää se! Sillä en aio kuolla 50 vuotiaana! Ja niin kauan kuin olen politiikassa mukana, haluan hoitaa jatkossakin hyvin kansalaisten asioita!
Loppuun lainaan arvostamani, entisen kollegani runon:
" Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden,
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää.
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana."
(Satu Hassi)
...........
Kirjoitan lähipäivinä enemmän poliittisen blogin, tässä nyt tämän hetken tuntemuksia. Olen muuten eri mieltä, niiden kanssa jotka kokevat tunteet politiikassa pahana asiana. Mielestäni tunteita tarvitaan lisää politiikkaan - vain siten voidaan kohdata ihminen ja säilyttää herkkyys aistia ihmisten hätää. Tämä on mielestäni Presidentimme yksi kansansuosion salaisuus...Olla ihminen ihmiselle.
Lähipiirini on kyllä koko ajan varoitelleet, ettei kukaan jaksa tuota tahtia, Antti on koittanut sanoa, ettet voi tehdä viiden ihmisen töitä - varsinkaan kun teen sen niin tunnollisesti ja otan ihmisten viestit ja murheet todella sydämeeni. Mutta kun sitä tahtia on jaksanut. Toki on ollut hetkiä, jolloin on itsekin kaivannut tavallista elämää, aikaa nähdä ystäviä enemmän, aikaa vaikkapa joskus katsoa telkasta muutakin kuin uutiset tai aikaa parisuhteelle. Oravanpyörä on kuitenkin jatkanut menoaan. Olen halunnut palvella kansalaisia mahdollisimman hyvin. Kukaan muu ei ole minun saappaissa, näkemässä elämääni - johon ei oikeasti ole mahtunut mitään muuta kuin työ. Olen valtavan työorientoitunut ihminen.
Viime eduskuntakaudella meitä oli muutama edustaja, joilla oli 3-4 varsinaista valiokuntaa ja varapaikkoja lisäksi. Itse oli yksi niistä, joilla oli kaikkein eniten paikkoja. Uutena kansanedustajana en osannut arvioida niiden työllistävää määrää ja halusin vaikuttaa moneen asiaan ja monessa paikassa. Vanhemmat kollegat osaisivat sanoa enemmän ei. Työtaakka todella jakaantuu eduskunnassa epätasaisesti. Jotkut ehtivät vastailla päivällä kansalaisten viesteihin ja touhuta päiväsaikaan kansan parissa, kun meillä muilla se jäi yöhön. Suututti myös se, että poissaolotilastojen kärjessä oli ihmisiä, jotka vain piipahtivat kokouksissa. Enemmän pitäisi seurata kuinka kauan kokouksissa ollaan ja millä aktiivisuudella niissä toimitaan!
Omalla vastuullisella ja perfektionistille tyylillä asioita olen sitten tehnyt yötä myöden. Silti aina ei ole pystynyt vastaamaan kansalaisille niin pian, kun on halunnut ja kaikille ei ollenkaan. Eduskuntatyön lisäksi tavaramerkkinäni on ollut ihmisten parissa toimiminen ja vahva maakuntatyö. Joka lauantain olen ollut jossain tapaamassa kansalaisia ellei sitten ole ollut puhetilaisuuksia. Päivää on venytetty. Puhetilaisuuksia on ollut tosi paljon ja niihin olen valmistautunut sitten iltamyöhään ja öisin. Perhe ja parisuhde ovat kärsineet.
Mutta en todella syytä asioista ketään muuta kuin itseäni! Otan nyt vastuun ja pysäytän tämän menon. Nautin työstäni ja olen onnellinen, että saan hoitaa tätä työtä! Tämä on kunnia tehtävä, mutta en voi ottaa harteilleni kaikkea vastuuta ja kaikkia maailman murheita, kuten olen paljolti tehnyt. Olen ottanut taakakseni nekin ratkaisut joita en ole edes ollut kansanedustajana tekemässä. Haluaisin vilpittömästi parannusta vanhusten, vammaisten, heikossa asemassa olevien lasten ja muiden apua tarvitsevien sekä vähävaraisten asemaan On ollut raskasta että näiden asioiden edistäminen etenee hitaasti eikä yksin voi niin paljon vaikuttaa kuin haluaisi.
Nyt on pakko ottaa vastuu omasta elämästä ja suojella myös itseään. Jos en nyt olisi pysähtynyt, olisin palanut ajan myötä todella loppuun. Tai olisin ainakin muuttunut (pahimmassa tapauksessa) kyyniseksi poliitikoksi, jonkalaiseksi en ikinä halua muuttua. Haluan säilyttää herkkyyden, avoimuuden ja ihmisläheisyyden.
Nyt katson positiivisessa, "elämä pelissä" - hengessä eteenpäin. Kalenteria on laitettava osin uuteen uskoon, on opittava sanomaan useammin myös EI. Vaikea oli myöntää itselle, ettei ole supernainen....ja ettei omat energiavarat ole ehtymättömät. Mutta ehkä kannatti uskaltaa myöntää se! Sillä en aio kuolla 50 vuotiaana! Ja niin kauan kuin olen politiikassa mukana, haluan hoitaa jatkossakin hyvin kansalaisten asioita!
Loppuun lainaan arvostamani, entisen kollegani runon:
" Haluan pitää pintani pehmeänä
tuntea lapsen nukkaposken
ja töitä tehneen käden karheuden,
Tahdon pitää aistini auki
haistaa syksyn kirpeyden
ja lumen alta paljastuvan mullan lemun.
En huoli naamiota kasvoilleni
vaikka kaikki näkisivät lävitseni.
En aio kasvattaa kuorta
en kilpeä
en panssaria
vuosi vuodelta paksunevaa.
Haluan säilyttää toivon
lapsellisen unelman
ihmisestä
hänen katseestaan ja kosketuksestaan
sanattomista sanoistaan.
En suostu liukuhihnalle
putkeen.
Tahdon lentää huipulle
pudota pohjalle
eksyä ja löytää.
Tahdon nähdä huikaisevan valon
ja läpitunkemattoman pimeän.
Haluan pysyä haavoittuvana."
(Satu Hassi)
...........
Kirjoitan lähipäivinä enemmän poliittisen blogin, tässä nyt tämän hetken tuntemuksia. Olen muuten eri mieltä, niiden kanssa jotka kokevat tunteet politiikassa pahana asiana. Mielestäni tunteita tarvitaan lisää politiikkaan - vain siten voidaan kohdata ihminen ja säilyttää herkkyys aistia ihmisten hätää. Tämä on mielestäni Presidentimme yksi kansansuosion salaisuus...Olla ihminen ihmiselle.
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
Ylisen tapauksesta, alkoholista ja loppukesän kuulumisista
Loppukesä on mennyt hetkessä! Selkäleikkauksesta on toivuttu, erilaisissa tapahtumissa olen kiertänyt ihmisiä tapaamassa, kielikurssin kävin ja yritysvierailullekin ehdin. Tapahtumia on ollut kansan parissa mm. Lahdessa, Hämeenlinnassa, Orimattilassa, Kärkölässä ja Janakkalassa. Eduskuntaryhmän kesäkokous oli Imatralla, missä linjattiin syksyn politiikkaa ja budjettikantaamme. Alueen kansanedustajien kanssa oli kokoontuminen Riihimäen seudun asioiden parissa ja lääninhallituksen 10-vuotisjuhlatkin olivat. Riihimäellä vetosimme erityisesti siihen, että Ratahallintokeskus aikaistaisi Riihimäen asemalaitureiden muuttamista liikuntaesteisille sopivaksi. Lahdessa kävin puhumassa Wanhoille Tovereille ja myös eläkeläisjärjestöjen tapaaminen oli siellä. Hauholla kävin puhumassa Rakennusliiton toimitsijoille ja Hämeenlinnan Elomessuilla olin luovuttamassa niin ympäristöpalkintoa kuin myös vastuullisimman terassin kunniamainintaa. Kehitysvammaisten taidekeskuksessa Kettungissa kävin myös tutustumassa Hämeenlinnassa. Samoin Talentian eli sosiaalialan korkeasti koulutettujen paikallisen yhdistyksen Amalian kokouksessa kävin. Viime viikolla kävimme myös Antin kanssa Vierumäellä liikkumassa ja rentoutumassa ennen ensi viikon työrupeaman alkua! On kyllä jo into kääriä hihat ja ryhtyä varsinaiseen eduskuntatyöhön kesän jälkeen!
Ylisen kehitysvammalaitoksen ja nyt myös Lehtimäen opiston tapahtumat järkyttävät! Tuntuu aivan kauhealta, että alan työntekijät ovat voineet toimia noin. Tarvitaan mielestäni oikeutta rikosrekisterin selvittämiseen kaikessa työssä, jossa ollaan puolustuskyvyttömien henkilöiden kanssa tekemisissä. Moni on todennut, ettei se esimerkiksi tässä Ylisen tapauksessa olisi välttämättä mitään auttanut. Se voi olla näin, mutta ei se haitaksikaan olisi ollut. Kaikki mahdolliset keinot, joilla voidaan apua tarvitsevia ihmisiä suojata tulisi ottaa käyttöön.
Valvonta- ja ohjaustoimintaan tarvitaan myös tehostusta. On todella valitettavaa, että lääninhallituksilla ei resurssivähyyden vuoksi ole juuri mahdollisuutta tehdä työtä kuin kanteluiden yhteydessä. Mielestäni valvonnan ja ohjauksen tulisi olla systemaattisempaa, jotta sillä tavoinkin voitaisiin valvoa ihmisten oikeuksien toteutumista ja palveluiden laatua. Kantelut eivät aina kohdennu suinkaan edes pahimpiin yksiköihin ja kaikilla ei ole kykyä tai apua tehdä kantelua, vaikka olisi syytäkin. Mielestäni valvonta- ja ohjaustoimintaan tarvittaisiin lisäresursseja. Nämä tapaukset koskivat aivan karmealla tavalla kehitysvammalaitosta ja opistoa, mutta samaa valvonnan tarvetta on kaikissa laitoksissa. Ikäihmisten palvelut ovat olleetkin eniten esillä kanteluidenkin yhteydessä, mutta esimerkiksi mielenterveyspuolen palveluasunnoissa ja laitoksissa olisi myös paljon laadussa välttämätöntä parannettavaa. Mielenterveysongelmaisten asumisolosuhteet ovat usein todella ankeat. Nämä kehitysvammaisia koskevat kauheat tilanteet ovat myös osoittaneet eri ministeriöiden ja toimijoiden valvonta- ohjaustoiminnoissa olevan vastuunjaon osalta tehtävää. Samoin valitettavasti myös kuolinsyiden arvioinnissa tulee täsmentää tarkkuutta, jotta tämänkaltaiset kauheudet voidaan sulkea pois. Myös hoito- ja kuntoutusyksiköissä tarvitaan tarkkuutta oman sisäisen laadun valvonnassa ja turvaamisessa. Huomio tulisi kiinnittää myös resurssien riittävyyteen. Monissa yksiköissä työntekijät ovat kovilla ja mahdollisuuksia esimerkiksi asukkaiden ulkoiluttamiseen ei ole useinkaan riittävästi.
Alkoholiasioiden osalta huolestuttaa myös, että nyt viime aikoina on puhuttu lähes pelkästään alkoholiveron nostosta, joka sekin on osin jäämässä mielestäni liian alhaiseksi. Alkoholiveron suuruus on tärkeä toimi, koska se vaikuttaa suoraan kulutuksen määrään, mutta samalla tulisi muistaa muutkin tarvittavat toimet. Alkoholin kulutuksen voimakas kasvu on ollut vallitsevaa jo vuodesta 1994 lähtien, viime vuosien veroratkaisut ovat toki kiihdyttäneet suuntausta, mutta eivät suinkaan selitä trendiä kuin pieneltä osin. Päihdepalveluihin tarvittaisiinkin kipeästi panostamista. Nytkin kesälomien jälkeen ongelmat näkyvät yhä pidempinä jonoina katkaisuhoitoon ja muihin päihdepalveluihin. Monissa - aivan liian monissa - perheissä alkoholi on ottanut yliotteen ja ongelmia on ilmassa. Tuntuu kuitenkin, että nyt puhutaan vain alkoholin veron korotuksesta, aivan kuin se ratkaisisi nämä ongelmat ja palveluiden kehittäminen on jäänyt täysin taka-alalle.
Monissa kunnissa päihdehuollon resurssit ovat kuitenkin aivan liian pienet. Joissakin pienissä kunnissa vuoden budjetti tähän tarkoitukseen on niin pieni, että se saattaa mennä muutaman asiakkaan kuntoutusjaksoon. Useinkaan ei rahaa ole myöskään riittävän pitkiin kuntoutusjaksoihin, vaikka niistä hyöty olisi usein parempi ongelmien ratkaisemiseksi. Ennalta ehkäisevän päihdetyön resurssit ovat monissa kunnissa lähes nollassa, vaikka sen hyödyt ja taloudellisetkin säästöt olisivat usein suurimmat..
Kesäaikaan monen alkoholin käyttö on kerrassaan holtitonta. Alkoholi tuntuu olevan jotenkin luvallisempaa kesällä ja sitä kulutetaan mahdottomasti. Viime aikoina minua on erityisesti ärsyttänyt terassit, joissa on lasten leikkinurkkauksia!! Kuka rakentaa lasten leikkinurkkauksen terassille ja miksi? Lasten paikka ei totisesti ole olutterassilla ja vaikka se ei niin vaarallista olisikaan jos joskus lapsi mukana hetken terassilla olisikin, niin miten käy niiden, joilla alkoholi on ongelma.....Ei toden totta ole mielestäni oikein houkutella heitä ja näitä lapsiperheitä terassille aikaa viettämään. Lapsi leikkinurkkaan, kun iskä tai äiti ottaa tuopin toisen perään.
En ole itse suinkaan absolutisti ja tuskin olen kovin nipokaan monissa asioissa, mutta tästä olen! Pitäisi varmaan tehdä aloite siitä, ettei lasten leikkinurkkauksia tulisi sallia olutterasseille!! Toisaalta jo vastuullisen alkoholipolitiikan toteuttamisessa tämän tulisi olla itsestään selvää.
Monenlaista on ohjelmassa ollut nyt loppukesästä. Kunnallispolitiikka on jo täydessä vauhdissa. Valtuuston ja lautakunnan kokoukset ovat jo olleet. Valtuustossa oli keskeisessä roolissa Suur-Hämeenlinnan ratkaisut Kalvolan ja muun tulevan suurkunnan yhteisen maarajan saamiseksi. Selkäni on jo myös varsin hyvässä kunnossa. Ensimmäisissä kokouksissa kuljetin omaa jakkaraa mukana ja kielikurssiakin kävin pääosin seisten, mutta nyt jo kokoustaminen sujuu normaalisti. Ja mikä ihaninta nyt pääsee jo urheilemaan monipuolisemmin ja itse ajamaan autoakin. Leikkauksen jälkeen tuntui niin kurjalta olla niin riippuvainen muista, vaikka aika kiltisti Antti on minua kuskaillut samoin kuin muu lähipiiri, erityisesti isä.
Padasjoella mökkiympäristössä on tullut myös piipahdettua ja järjestimme myös Fakta homma-henkiset pirskeet tässä yksi lauantai. Itse olin Hansuna koko illan toppahaalarissani ja Anttikin kyllä meni kelpo Auliksesta. Hienostelu oli heitetty siis nurkkaan ja porukka oli sonnustautunut tuulipuku-meiningillä. Vilppaan Eija poikkesi illan aikana juhlissa myös ja villitsi yleisön täysin. Loimaan tikkakerhon kunnialautanen on nyt muistona seinällä illasta…
Ylisen kehitysvammalaitoksen ja nyt myös Lehtimäen opiston tapahtumat järkyttävät! Tuntuu aivan kauhealta, että alan työntekijät ovat voineet toimia noin. Tarvitaan mielestäni oikeutta rikosrekisterin selvittämiseen kaikessa työssä, jossa ollaan puolustuskyvyttömien henkilöiden kanssa tekemisissä. Moni on todennut, ettei se esimerkiksi tässä Ylisen tapauksessa olisi välttämättä mitään auttanut. Se voi olla näin, mutta ei se haitaksikaan olisi ollut. Kaikki mahdolliset keinot, joilla voidaan apua tarvitsevia ihmisiä suojata tulisi ottaa käyttöön.
Valvonta- ja ohjaustoimintaan tarvitaan myös tehostusta. On todella valitettavaa, että lääninhallituksilla ei resurssivähyyden vuoksi ole juuri mahdollisuutta tehdä työtä kuin kanteluiden yhteydessä. Mielestäni valvonnan ja ohjauksen tulisi olla systemaattisempaa, jotta sillä tavoinkin voitaisiin valvoa ihmisten oikeuksien toteutumista ja palveluiden laatua. Kantelut eivät aina kohdennu suinkaan edes pahimpiin yksiköihin ja kaikilla ei ole kykyä tai apua tehdä kantelua, vaikka olisi syytäkin. Mielestäni valvonta- ja ohjaustoimintaan tarvittaisiin lisäresursseja. Nämä tapaukset koskivat aivan karmealla tavalla kehitysvammalaitosta ja opistoa, mutta samaa valvonnan tarvetta on kaikissa laitoksissa. Ikäihmisten palvelut ovat olleetkin eniten esillä kanteluidenkin yhteydessä, mutta esimerkiksi mielenterveyspuolen palveluasunnoissa ja laitoksissa olisi myös paljon laadussa välttämätöntä parannettavaa. Mielenterveysongelmaisten asumisolosuhteet ovat usein todella ankeat. Nämä kehitysvammaisia koskevat kauheat tilanteet ovat myös osoittaneet eri ministeriöiden ja toimijoiden valvonta- ohjaustoiminnoissa olevan vastuunjaon osalta tehtävää. Samoin valitettavasti myös kuolinsyiden arvioinnissa tulee täsmentää tarkkuutta, jotta tämänkaltaiset kauheudet voidaan sulkea pois. Myös hoito- ja kuntoutusyksiköissä tarvitaan tarkkuutta oman sisäisen laadun valvonnassa ja turvaamisessa. Huomio tulisi kiinnittää myös resurssien riittävyyteen. Monissa yksiköissä työntekijät ovat kovilla ja mahdollisuuksia esimerkiksi asukkaiden ulkoiluttamiseen ei ole useinkaan riittävästi.
Alkoholiasioiden osalta huolestuttaa myös, että nyt viime aikoina on puhuttu lähes pelkästään alkoholiveron nostosta, joka sekin on osin jäämässä mielestäni liian alhaiseksi. Alkoholiveron suuruus on tärkeä toimi, koska se vaikuttaa suoraan kulutuksen määrään, mutta samalla tulisi muistaa muutkin tarvittavat toimet. Alkoholin kulutuksen voimakas kasvu on ollut vallitsevaa jo vuodesta 1994 lähtien, viime vuosien veroratkaisut ovat toki kiihdyttäneet suuntausta, mutta eivät suinkaan selitä trendiä kuin pieneltä osin. Päihdepalveluihin tarvittaisiinkin kipeästi panostamista. Nytkin kesälomien jälkeen ongelmat näkyvät yhä pidempinä jonoina katkaisuhoitoon ja muihin päihdepalveluihin. Monissa - aivan liian monissa - perheissä alkoholi on ottanut yliotteen ja ongelmia on ilmassa. Tuntuu kuitenkin, että nyt puhutaan vain alkoholin veron korotuksesta, aivan kuin se ratkaisisi nämä ongelmat ja palveluiden kehittäminen on jäänyt täysin taka-alalle.
Monissa kunnissa päihdehuollon resurssit ovat kuitenkin aivan liian pienet. Joissakin pienissä kunnissa vuoden budjetti tähän tarkoitukseen on niin pieni, että se saattaa mennä muutaman asiakkaan kuntoutusjaksoon. Useinkaan ei rahaa ole myöskään riittävän pitkiin kuntoutusjaksoihin, vaikka niistä hyöty olisi usein parempi ongelmien ratkaisemiseksi. Ennalta ehkäisevän päihdetyön resurssit ovat monissa kunnissa lähes nollassa, vaikka sen hyödyt ja taloudellisetkin säästöt olisivat usein suurimmat..
Kesäaikaan monen alkoholin käyttö on kerrassaan holtitonta. Alkoholi tuntuu olevan jotenkin luvallisempaa kesällä ja sitä kulutetaan mahdottomasti. Viime aikoina minua on erityisesti ärsyttänyt terassit, joissa on lasten leikkinurkkauksia!! Kuka rakentaa lasten leikkinurkkauksen terassille ja miksi? Lasten paikka ei totisesti ole olutterassilla ja vaikka se ei niin vaarallista olisikaan jos joskus lapsi mukana hetken terassilla olisikin, niin miten käy niiden, joilla alkoholi on ongelma.....Ei toden totta ole mielestäni oikein houkutella heitä ja näitä lapsiperheitä terassille aikaa viettämään. Lapsi leikkinurkkaan, kun iskä tai äiti ottaa tuopin toisen perään.
En ole itse suinkaan absolutisti ja tuskin olen kovin nipokaan monissa asioissa, mutta tästä olen! Pitäisi varmaan tehdä aloite siitä, ettei lasten leikkinurkkauksia tulisi sallia olutterasseille!! Toisaalta jo vastuullisen alkoholipolitiikan toteuttamisessa tämän tulisi olla itsestään selvää.
Monenlaista on ohjelmassa ollut nyt loppukesästä. Kunnallispolitiikka on jo täydessä vauhdissa. Valtuuston ja lautakunnan kokoukset ovat jo olleet. Valtuustossa oli keskeisessä roolissa Suur-Hämeenlinnan ratkaisut Kalvolan ja muun tulevan suurkunnan yhteisen maarajan saamiseksi. Selkäni on jo myös varsin hyvässä kunnossa. Ensimmäisissä kokouksissa kuljetin omaa jakkaraa mukana ja kielikurssiakin kävin pääosin seisten, mutta nyt jo kokoustaminen sujuu normaalisti. Ja mikä ihaninta nyt pääsee jo urheilemaan monipuolisemmin ja itse ajamaan autoakin. Leikkauksen jälkeen tuntui niin kurjalta olla niin riippuvainen muista, vaikka aika kiltisti Antti on minua kuskaillut samoin kuin muu lähipiiri, erityisesti isä.
Padasjoella mökkiympäristössä on tullut myös piipahdettua ja järjestimme myös Fakta homma-henkiset pirskeet tässä yksi lauantai. Itse olin Hansuna koko illan toppahaalarissani ja Anttikin kyllä meni kelpo Auliksesta. Hienostelu oli heitetty siis nurkkaan ja porukka oli sonnustautunut tuulipuku-meiningillä. Vilppaan Eija poikkesi illan aikana juhlissa myös ja villitsi yleisön täysin. Loimaan tikkakerhon kunnialautanen on nyt muistona seinällä illasta…
lauantaina, elokuuta 11, 2007
Budjetista, Sibeliuksesta, karhun bongailusta ja sairaalakokemuksesta
Kesä on mennyt vauhdikkaasti! Kesätapahtumissa on tullut kierreltyä aktiivisesti, viimeksi mm. Forssan, Lahden, Rengon Tuuloksen ja Hämeenkosken markkinoilla. Puhetilaisuuksiakin on ollut mm. Hiroshima-päivässä Hämeenlinnassa. Kolumneja ja yleisönosastokirjoituksia on myös tullut tehtyä.
Eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja puolueen johdon kesäkokous oli tiistaina Hämeenlinnassa. Siellä muokattiin kantojamme valtionvarainministeriön ensi vuoden budjettiesitykseen. Kävelykadulla oli myös yleisötapahtuma.Oli mukava nähdä taas paljon tuttuja! Siellä oli myös leikkimielinen mölkky -kisakin, jonka varmasti puolivahingossa voitinkin.
Budjetti kyllä huolestuttaa, koska näyttäisi että tavallisten ihmisten sekä heikompiosaisten osalta tilanne vain vaikeutuu.Erityisen surullinen olen vanhustenhuollon palvelupanostusten vähyydestä! Kaikkien tiedossa pitäisi olla vanhusten hoivan laadun puutteet, mutta asia ei vaan etene. SDP:hän esitti vaaleissa selkeitä resurssilisäyksiä ja merkittävästi lisää käsipareja vanhustenhuoltoon, mutta porvarihallitus esittää edelliskautta vähemmän lisäyksiä sinne. Maksujen korotukset sekä ympäristön kannalta tärkeätkin energiaverotuksen korotukset rasittavat suhteessa eniten pienituloisia. Nämä olisi tullut kompensoida pienituloisten etuuksien korotuksina. Lapsiperheitä budjetti ei myöskään helpota, kun lapsilisän korotus kohdistuu vain kolmanteen lapseen, päivähoidon nollamaksun poisto rokottaa vähävaraisia ja energiakulutkin ovat usein lapsiperheillä suurimmat.
Työttömien asemaan ei ole luvassa parannuksia, päinvastoin tukityöllisyysrahojen siirtäminen enemmissä määrin yksityispuolelle vaikeuttaa niiden asemaa, joilla ei kerta kaikkisesti ole mahdollisuus työllistyä vapaille markkinoille.Kolmannen sektorin palvelutuotanto monella paikkakunnalla vaikeutuu, kuten Forssan ikäihmisten kauppakassipalvelu tai aamukorva -puhelinapu.
Hyvää on sentään eläkeläisten palkansaajaa kireämmän verotuksen oikaisu, perintöveron lievennys ja opiskelijoiden aseman parannukset. Eläkeläisten verotuksen oikaisu auttaa kuitenkin vain parempituloisia eläkeläisiä. Pienituloisilla kansaneläkkeen korotus menee varmasti nouseviin asiakasmaksuihin. Tarvittaisiin myös verotusrajan nostoa,jotta apua saataisiin myös pienellä työeläkkeellä eläville sekä samalla helpottuisi muiden pienituloisten asema.
Tasa-arvotupo antaa myös odottaa itseään eikä vieläkään ole tietoa, millä panoksella hallitus aikoo mukana olla. Pelkät puheet eivät riitä.
Yksi yksityiskohta, minkä haluan nostaa esiin on se, että on se erikoista, että Vihreiden ollessa hallituksessa ympäristöjärjestöjen avustuksia aiotaan leikata. Järjestötoiminta on tärkeää ja viime vuosina tukea on nostettu, mutta nyt suunnitteilla on leikkauksia.
No, se budjetista tässä vaiheessa...
Muutenkin on ollut monenlaista mm. Hämeenlinnan Verkatehtaan kulttuuri- ja konferenssikeskus avattiin vihdoinkin! Toivottavasti siitä tulee koko kansaa palveleva monipuolinen kulttuurikeidas. Ainakin jo avajaiset ilahduttivat siten, että niissä oli huomioitu koko kansa ja eri-ikäinen yleisö. Hyvä niin! Tuo monipuolisuus ja vanhan tehdasmiljöön muodonmuutos vakuuttaa. Toivottavasti tiensä sinne löytää mahdollisimman monet. Toivon myös, että Sibelius saadaan näkyviin keskuksessa, niin tuotannossa kuin myös konkreettisesti talossa muutoinkin, sillä Sibeliuksen syntymäkaupungistahan on kyse.
Mielestäni Sibeliuksesta riittää iloa koko Hämeelle ja Lahden Sibeliustalo ja orkesteri ovat oivia. Enemmän kinastelemme kumppanini kanssa aiheesta. Antti kun aina koittaa väittää että syntymäkaupunkiansa ei voi valita, mutta kuolinpaikkansa voi...Anttihan on Tuusulasta, jossa Sibelius aikanaan kuoli. No, minä kyllä aina vastaan pontevammin, että synnyinseudultaanhan jokainen vaikutteensa saa, niin Sibeliuskin....No juu ei tämä nyt kovin vakavaa väittelyä ole...
Hauskoja kesäteatteriesityksiäkin on nähty, mm. Tuuloksen Kapakanmäellä ja Hml:n kaupunginpuistossa. Uskomattomia suorituksia, kun ajatellaan että monet ovat vielä harrastelijanäyttelijöitä! Nämä molemmat saivat melkein vedet silmiin naurusta, kun sen verran hulvattomia esityksiä olivat.
Sen verran lomaa heinäkuussa oli, että tehtiin muutaman päivän Itä-Suomen reissu. Käytiin Valamon luostarissa hiljentymässä ja sitten Lieksassa villieläimien bongailupaikassa. Karhua odotin näkeväni, mutta ei se uskaltautunut esiin, kun vaeltaja osui alueelle kuulemma ensimmäistä kertaa koko paikan toiminta-aikana. No,aamuyöstä kuultiin karhun äänetelyä kyllä ja onneksi ahma kuitenkin aamuyöstä tuli esiin. Hieno oli seurata sen liikkeitä!
Olen miettinyt paljon luontomatkailua viime aikoina. Sillähän on mahdollista luoda uusia työpaikkoja erityisesti maaseudulle, mikä on hyvä asia. Sen tulee tapahtua kuitenkin ekologisesti kestävästi ja eettisesti, jotta esim. tämän eläintenbongailun kautta ei totuteta eläimiä liiaksi ihmiseen. Tuo Erä-Eero vaikutti sikäli hyvältä toimijalta, että hän oli hyvin tarkka siitä,että mökkiin mentiin ajoissa, siellä oltiin hiiren hiljaa ja vain hän vie haaskaa, jottei muiden ihmisten hajua tartu. Ilma oli ohjattu mökistä korkealle ja mökki on huolella rakennettu yksipuolisine ikkunoineen jne. Eläimet ovatkin pysyneet hyvin arkoina. Vaikka väkisinhän eläimet näinkin ihmiseen vähän tottuvat ja sitten saattavat ajautua ihmisten pihapiireihinkin helpommin...Vaikea arvioida, mikä on eläinten ja etiikan kannalta tällaisessa oikein. Parempihan se eläimille ainakin on kuin eläintarhat. Mielenkiintoinen kokemus!
Hämeen perinnepäivilläkin Retulan saaressa piipahdettiin ihastelemassa perinnekarjaa ja vanhan ajan työtapoja. Harmiksi punamultamaalia emme päässeet Antin kanssa kuitenkaan sekoittelemaan....Siitähän meillä olisi kokemusta ollut...Loviisan raveissa olimme loimittamassa voittajahevosta eräässä lähdössä. Hämeenlinnan seudun invalidien Rengon kesäkodin taidenäyttelyn avajaisissa kävimme myös.
Tällä hetkellä olen sairauslomalla. Selkä leikattiin torstaina ja eilen illalla pääsin kotiin! Leikkauksessa poistettiin välilevyn pullistuma, joka on puuduttanut vasenta jalkaani jo pitkään ja estänyt osin aktiivista liikunnan harrastamistani. Lääkkeitä on joutunut hermosärkyyn popsimaan jo aika tovin, joten ihanaa,jos vaiva jää nyt taaksepäin! Selän ehtii nyt saada hyvin kuntoon ennen eduskuntatyön alkua, joten ei haittaa sitten töiden tekoakaan! Hatun nosto ja iso kiitos myös Ortonin sairaalan henkilöstölle! Uskomattoman ystävällisiä,ammattitaitoisia ja mukavia hoitajia ja lääkäreitä. Hyvää huolta pitivät, vaikka kova kiire varmasti heillä sielläkin oli koko ajan päällä! Nyt kun vain malttaisi ottaa jokusen päivän rauhallisemmin...Menomono jo vipattaisi kaikkiin kesätapahtumiin kansan pariin...Tänäänkin täytyi oikein taistella itseni kanssa, etten jo lähtenyt Anianpellon markkinoille Asikkalaan. No,kolumneja onneksi voi kotonakin kirjoitella....
Eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja puolueen johdon kesäkokous oli tiistaina Hämeenlinnassa. Siellä muokattiin kantojamme valtionvarainministeriön ensi vuoden budjettiesitykseen. Kävelykadulla oli myös yleisötapahtuma.Oli mukava nähdä taas paljon tuttuja! Siellä oli myös leikkimielinen mölkky -kisakin, jonka varmasti puolivahingossa voitinkin.
Budjetti kyllä huolestuttaa, koska näyttäisi että tavallisten ihmisten sekä heikompiosaisten osalta tilanne vain vaikeutuu.Erityisen surullinen olen vanhustenhuollon palvelupanostusten vähyydestä! Kaikkien tiedossa pitäisi olla vanhusten hoivan laadun puutteet, mutta asia ei vaan etene. SDP:hän esitti vaaleissa selkeitä resurssilisäyksiä ja merkittävästi lisää käsipareja vanhustenhuoltoon, mutta porvarihallitus esittää edelliskautta vähemmän lisäyksiä sinne. Maksujen korotukset sekä ympäristön kannalta tärkeätkin energiaverotuksen korotukset rasittavat suhteessa eniten pienituloisia. Nämä olisi tullut kompensoida pienituloisten etuuksien korotuksina. Lapsiperheitä budjetti ei myöskään helpota, kun lapsilisän korotus kohdistuu vain kolmanteen lapseen, päivähoidon nollamaksun poisto rokottaa vähävaraisia ja energiakulutkin ovat usein lapsiperheillä suurimmat.
Työttömien asemaan ei ole luvassa parannuksia, päinvastoin tukityöllisyysrahojen siirtäminen enemmissä määrin yksityispuolelle vaikeuttaa niiden asemaa, joilla ei kerta kaikkisesti ole mahdollisuus työllistyä vapaille markkinoille.Kolmannen sektorin palvelutuotanto monella paikkakunnalla vaikeutuu, kuten Forssan ikäihmisten kauppakassipalvelu tai aamukorva -puhelinapu.
Hyvää on sentään eläkeläisten palkansaajaa kireämmän verotuksen oikaisu, perintöveron lievennys ja opiskelijoiden aseman parannukset. Eläkeläisten verotuksen oikaisu auttaa kuitenkin vain parempituloisia eläkeläisiä. Pienituloisilla kansaneläkkeen korotus menee varmasti nouseviin asiakasmaksuihin. Tarvittaisiin myös verotusrajan nostoa,jotta apua saataisiin myös pienellä työeläkkeellä eläville sekä samalla helpottuisi muiden pienituloisten asema.
Tasa-arvotupo antaa myös odottaa itseään eikä vieläkään ole tietoa, millä panoksella hallitus aikoo mukana olla. Pelkät puheet eivät riitä.
Yksi yksityiskohta, minkä haluan nostaa esiin on se, että on se erikoista, että Vihreiden ollessa hallituksessa ympäristöjärjestöjen avustuksia aiotaan leikata. Järjestötoiminta on tärkeää ja viime vuosina tukea on nostettu, mutta nyt suunnitteilla on leikkauksia.
No, se budjetista tässä vaiheessa...
Muutenkin on ollut monenlaista mm. Hämeenlinnan Verkatehtaan kulttuuri- ja konferenssikeskus avattiin vihdoinkin! Toivottavasti siitä tulee koko kansaa palveleva monipuolinen kulttuurikeidas. Ainakin jo avajaiset ilahduttivat siten, että niissä oli huomioitu koko kansa ja eri-ikäinen yleisö. Hyvä niin! Tuo monipuolisuus ja vanhan tehdasmiljöön muodonmuutos vakuuttaa. Toivottavasti tiensä sinne löytää mahdollisimman monet. Toivon myös, että Sibelius saadaan näkyviin keskuksessa, niin tuotannossa kuin myös konkreettisesti talossa muutoinkin, sillä Sibeliuksen syntymäkaupungistahan on kyse.
Mielestäni Sibeliuksesta riittää iloa koko Hämeelle ja Lahden Sibeliustalo ja orkesteri ovat oivia. Enemmän kinastelemme kumppanini kanssa aiheesta. Antti kun aina koittaa väittää että syntymäkaupunkiansa ei voi valita, mutta kuolinpaikkansa voi...Anttihan on Tuusulasta, jossa Sibelius aikanaan kuoli. No, minä kyllä aina vastaan pontevammin, että synnyinseudultaanhan jokainen vaikutteensa saa, niin Sibeliuskin....No juu ei tämä nyt kovin vakavaa väittelyä ole...
Hauskoja kesäteatteriesityksiäkin on nähty, mm. Tuuloksen Kapakanmäellä ja Hml:n kaupunginpuistossa. Uskomattomia suorituksia, kun ajatellaan että monet ovat vielä harrastelijanäyttelijöitä! Nämä molemmat saivat melkein vedet silmiin naurusta, kun sen verran hulvattomia esityksiä olivat.
Sen verran lomaa heinäkuussa oli, että tehtiin muutaman päivän Itä-Suomen reissu. Käytiin Valamon luostarissa hiljentymässä ja sitten Lieksassa villieläimien bongailupaikassa. Karhua odotin näkeväni, mutta ei se uskaltautunut esiin, kun vaeltaja osui alueelle kuulemma ensimmäistä kertaa koko paikan toiminta-aikana. No,aamuyöstä kuultiin karhun äänetelyä kyllä ja onneksi ahma kuitenkin aamuyöstä tuli esiin. Hieno oli seurata sen liikkeitä!
Olen miettinyt paljon luontomatkailua viime aikoina. Sillähän on mahdollista luoda uusia työpaikkoja erityisesti maaseudulle, mikä on hyvä asia. Sen tulee tapahtua kuitenkin ekologisesti kestävästi ja eettisesti, jotta esim. tämän eläintenbongailun kautta ei totuteta eläimiä liiaksi ihmiseen. Tuo Erä-Eero vaikutti sikäli hyvältä toimijalta, että hän oli hyvin tarkka siitä,että mökkiin mentiin ajoissa, siellä oltiin hiiren hiljaa ja vain hän vie haaskaa, jottei muiden ihmisten hajua tartu. Ilma oli ohjattu mökistä korkealle ja mökki on huolella rakennettu yksipuolisine ikkunoineen jne. Eläimet ovatkin pysyneet hyvin arkoina. Vaikka väkisinhän eläimet näinkin ihmiseen vähän tottuvat ja sitten saattavat ajautua ihmisten pihapiireihinkin helpommin...Vaikea arvioida, mikä on eläinten ja etiikan kannalta tällaisessa oikein. Parempihan se eläimille ainakin on kuin eläintarhat. Mielenkiintoinen kokemus!
Hämeen perinnepäivilläkin Retulan saaressa piipahdettiin ihastelemassa perinnekarjaa ja vanhan ajan työtapoja. Harmiksi punamultamaalia emme päässeet Antin kanssa kuitenkaan sekoittelemaan....Siitähän meillä olisi kokemusta ollut...Loviisan raveissa olimme loimittamassa voittajahevosta eräässä lähdössä. Hämeenlinnan seudun invalidien Rengon kesäkodin taidenäyttelyn avajaisissa kävimme myös.
Tällä hetkellä olen sairauslomalla. Selkä leikattiin torstaina ja eilen illalla pääsin kotiin! Leikkauksessa poistettiin välilevyn pullistuma, joka on puuduttanut vasenta jalkaani jo pitkään ja estänyt osin aktiivista liikunnan harrastamistani. Lääkkeitä on joutunut hermosärkyyn popsimaan jo aika tovin, joten ihanaa,jos vaiva jää nyt taaksepäin! Selän ehtii nyt saada hyvin kuntoon ennen eduskuntatyön alkua, joten ei haittaa sitten töiden tekoakaan! Hatun nosto ja iso kiitos myös Ortonin sairaalan henkilöstölle! Uskomattoman ystävällisiä,ammattitaitoisia ja mukavia hoitajia ja lääkäreitä. Hyvää huolta pitivät, vaikka kova kiire varmasti heillä sielläkin oli koko ajan päällä! Nyt kun vain malttaisi ottaa jokusen päivän rauhallisemmin...Menomono jo vipattaisi kaikkiin kesätapahtumiin kansan pariin...Tänäänkin täytyi oikein taistella itseni kanssa, etten jo lähtenyt Anianpellon markkinoille Asikkalaan. No,kolumneja onneksi voi kotonakin kirjoitella....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
