Työharjoitteluni lasten psykiatrisella oli todella mielenkiintoinen. Tarkoitus oli tutustua alan nykytilanteeseen, tarpeisiin ja toiveisiin, syventää tietämystä sekä myös säilyttää tuntuma ns. normaaliin työelämään ja vaikeassa asemassa olevien lasten tilanteisiin.
Pääsin tutustumaan osaston, poliklinikan sekä sairaalakoulun toimintaan ja arkeen sekä eri ammattilaisten työhön. Lasten kanssa tuli vietettyä mukavia hetkiä mm. korttipelin ja lego-leikkien parissa sekä työntekijöiden kanssa käytyä mielenkiintoisia keskusteluja.
Surullista oli taas kuulla siitä, kuinka rankkoja kokemuksia monilla hoitoa tarvitsevilla lapsilla on taustallaan: monenlaisia perheiden sosiaalisia ongelmia, jopa erittäin raakaa väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Monella varsin pienelläkin lapsella itsellään on jopa itsetuhoisia ajatuksia ja koko ajan yleisempiä käytöshäiriöitä ja ADHD-oireita. Kuitenkin lapsissa on aina paljon myös elämänvoimaa ja todella suloisia lapsia osastolla tälläkin hetkellä oli! Aivan valloittavia ja viisaasti omaa tilannettaan ja asioita pohtivia varhaisnuoria.
Hurjalta tuntui kiinnipitotilanteet, joita oli paljon, kun voimakkaasti oirehtivia lapsia täytyi rauhoittaa kahdenkin hoitajan voimin fyysisesti kiinni pitämällä. Hyvin ammattitaitoisesti ja rauhallisesti hoitajat nämäkin tilanteet hoitivat ja saivat riehuvan lapsen rauhoittumaan ja tälle turvallisen olon aikuisen ollessa tukena omien vaikeiden tunteiden hallinnassa.
Surullista on se, että niin osastolle kuin poliklinikallekin on aivan liian pitkät jonot, vaikka juuri lapselle jonottaminen on erityisen haavoittavaa mm. erilaisten kehitysvaiheiden vuoksi. Lisäksi tilanne kertoo sen, että seula vuotaa, kun jonot kasvavat koko ajan erikoissairaanhoidossa. Tulisi satsata huomattavasti ennemmän perheiden varhaiseen tukemiseen ja ennalta ehkäisevään työhön mm. moniammatillisten neuvoloiden ja kouluterveydenhuollon kehittämiseen. Samoin esimerkiksi lama-aikaan monissa kunnissa alasajettua lapsiperheiden kotipalvelua tarvittaisiin lapsiperheiden tukemiseksi sekä lastensuojelun ennalta ehkäisevään työhön satsaamista. Mitä varhemmin vaikeuksiin voitaisiin tukea ja apua saada, sitä inhimillisempää ja taloudellisesti yhteiskunnalle myös edullisempaa se olisi.
Myös sairaalakoulun tilanne on haastava, kun yksi opettaja vastaa koko osaston lasten opetuksesta yksin. Työ mahtaa olla varsin yksinäistä ja haastavaa. Riittävän tuen varmistaminen hänelle ja vastaavissa tilanteissa oleville tulisi varmistaa.
Paikallisesti viestitettiin erityisesti tilojen parannustarpeesta, yövalvonnan riittämättömistä resursseista sekä tarpeesta yhden pitkään pätkäsuhteisen psykologin viran vakinaistamisesta. Uusien tilojen tarve on kyllä todellinen. Tilat ovat varsin epäsopivat nykytarkoitukseensa ja tilojen kanssa on ollut monia terveydellisiäkin huolia. Paloturvallisuuden ja nykysäännösten mukaisia ehtoja tilat eivät varmaankaan kaikilta osin täytä ja kyse on lasten, vaikeassa asemassa olevien lasten hoidosta! Sen kai tulisi olla priorisoitavissa! Myös päiväosastoa tarvittaisiin kipeästi. Yövalvonta on vain yhden hoitajan varassa sekä sairaalan kiertävän päivystäjän tuen varassa. Se tuntui hurjalta esim. kiinnipitotilanteiden tullessa tai lasten oikeusturvan kannalta muutoinkin.
No, paljon oli hyvää. Nykyisetkin tilat olivat sisustettu varsin mukavasti, henkilökunta vaikutti innostuneelta ja hyvin ammattitaitoiselta, koulutusmahdollisuudet työntekijöillä oli varsin hyvät ja lapset olivat valloittavia! Lasten kanssa tuli kerrattua taas kaikki korttipelit, joita en ollut aikoihin pelannut. Ja kyllä minua kosketti, kun eräs lapsista sanoi viimeisenä päivänä, että tulethan sinä Satu taas huomenna...
Muutenkin Kanta-Hämeen keskussairaalan asiat ovat olleet nyt esillä, kun lääninhallitus ja Teo ovat tarttuneet hoitotakuun toteutumisen puutteisiin. Hoitotakuun voimaan saattamisen eteen tulee todella tehdä töitä, mutta aivan erityisesti tulee huomioida myös sosiaali- ja terveysalan rajamailla olevat päihde- ja mielenterveyspalvelut, joissa ei välttämättä samalla lailla muodostu jonoja ja näin ne alat ovat olleet pitkälti häviäjiä hoitotakuun kohdalla. Lisäksi esim. lastenpsykiatrian kohdalla jonotilastoja vääristää myös se, että potilaat usein kirjataan sisään aiemmin, vaikka varsinainen terapia poliklinikalla alkaisikin vasta paljon myöhemmin.
Oli siis monella tavalla hyvä kokemus tuo työharjoittelu ja vastaanotto osastolla oli todella hyvä. Vaikka ala oli entuudestaan hyvin tuttu, kun olen mm. ollut lastensuojelusossuna, niin silti jotakin uuttakin työharjoittelun aikana tuli - osaston toiminta on kovin omantyyppistään ja ainakin tuli palautettua mieleen ja kerrattua niitä entuudestaan tuttujakin asioita. Tuollaista työtä voisi tehdä ihan oikeastikin! Työ oli niin tärkeää ja mukavaa. Välillä sitä kaipaa konkreettiseen ja ihmisläheiseen auttamistyöhön!
Perjantaina kävi hassu juttu, kun jäin erään sanomalehden kuvaajan kanssa parvekkeellemme! Kuvaaja painoi oven vahingossa kiinni ja sehän meni lukkoon ja niin me oltiin vankeina Tuusulan kotimme parvekkeella kuvaaja, minä ja Amigo-koirani. Naapureita ei näkynyt ja ulko-oven lukossa olosta ei ollut varmuutta ja alaskaan parvekkeelta ei pääse. Niin oli soitettava Antille eduskuntaan, että tulisi kotiin "vapauttamaan" meidät...Siellä sitten kuvaajakin seisoi parvekkeella sukkasilteen puoli tuntia, kunnes Antti ehti kotiin..Tulipa ikimuistoiset kuvat!:) Mutta eipäs ennen näinkään ole käynyt...
Tänään oli aika myrskykeli ulkona! Uskallettiin kuitenkin Wilma -hevosen kanssa maastolenkille ja otettiin kunnon laukkaspurtit tuulen vinkuessa ja veden tippuessa niskaan. Kiva lenkki kuitenkin! Äsken tulin Amigon kanssa lenkiltä ja edelleen oli aikamoinen koiran ilma! Nyt on suihku edessä koko porukalla, kun rapa roiskui.
Viikko on mennyt kainkin puolin mukavasti ja ensi viikolla alkaa sitten maanpuolustuskurssi!
lauantaina, tammikuuta 19, 2008
maanantaina, tammikuuta 14, 2008
uusi vuosi ja uudet kujeet
Tammikuu on alkanut mukavissa merkeissä. Olimme 10 päivää reissussa Thaimaassa ja takanani siis aikuisiän pisin lomani! Ensin käytimme Bangkokissa muutaman päivän ja sitten jatkoimme aivan ihanalle pienelle Koh Sametin lomasaarelle.
Reissu meni kaikin puolin mukavasti. Bangkokista jäi mieleen palatsit ja buddha -kuvat, aika villi meno yöaikaan ja monen monet kaupat ja kaupustelijat. Mieleenpainuvin kokemus oli illallinen pilvenpiirtäjän katolla State towerissa, kerroksessa 64. En ole edes tiennyt, että sellaisia paikkoja olisi, kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Katolla oli bändi soittamassa ja ilta oli tavattoman kaunis.
Koh Samet taas oli kuin paratiisisaari. Mieleen jäi luonnon kauneus, loistava ruoka, unelmakelit ja ystävällinen henkilökunta. Tuli lenkkeiltyä ja käytyä erilaisissa halvoissa hemmoitteluhoidoissa, kuten thai-hieronnassa. Hassujakin sattumuksia kävi, kuten aina. Yksi niistä lienee se, että onnistuin kuin onnistuinkin uimaan täysiä avomerellä pientä laivaamme päin, kun olimme snorklaamassa merellä. Olin elämäni toista kertaa snorklaamassa ja räpylöistä lähtikin yllättävän kova vauhti kun polskin eteenpäin ja laiva olikin sitten varsin lähellä, kun en katsonut riittävän usein eteeni vaan merenpohjan ihmeitä...ja boing! Nyt on päässä aika kuhmu ja saatiinpa hyvät naurut jutusta jälkeenpäin... Niskaa kyllä kolotti jonkin aikaa..mutta opinpa potkimaan räpylöillä vähän rauhallisemmin...
Löysimme lenkillä myös villikoiraemon pentuineen. Kun emä huomasi, että olimme hyväntahtoisia, niin se toi pennut näytille. Antin kanssa käytiin muutamia aikamoisia keskusteluja siitä, voisko lentokoneeseen viedä edes yhden tai kaksi pentua...Pennut jäivät viidakkoon, mutta kuvia niistä on muistoina. Ne olivat niin suloisia! Ja unohtui kyllä täysin kaikki säännöt siitä, ettei villikoiria sovi silitellä yms. Kyllä niitä oli ihan pakko silitellä ja pikkuhännät huiskasi kovasti. Emolla oli kova työ katsoa 9 pentunsa perään.
No, hotellihuoneessamme asui myös hiiri, joka rapisteli joka yö ja Antti kohtasi ystävämme kerran kylpyhuoneessa. Myös pikkuliskoja eksyi bungalowiimme aika ajoin, mutta se kuuluu asiaan kun luonnonpuistossa asustelimme. Illalla tulishowt ravintoloissa rannalla olivat hienot, ravintolat nosti tyynyt hiekalle illan tullen ja siellä oli mahdollisuus illallistaa. Hyvä loma siis kaikin puolin ja nyt on taas energiaa yllin kyllin töitä varten!
Toinen veljeni meni reissumme aikana vähän yllätyksenä naimisiin thaimaalaisen kanssa, joten taitaapa Thaimaa tulla kohta entistä tutummaksi. Ja taisi olla mahdollisimman hyväksyttävä syy olla häistä pois, tämä matkakohteemme...
Ennen reissua joulun välipäivinä nähtiin ystäviä ja sukulaisia sekä huolehdittiin koko tallin hevosistakin kaksi päivää. Teki hyvää tehdä ihan erilaisia hommia välillä, kun ruokimme hevosia ja putsasimme karsinoita Antin kanssa. Uusivuosi oltiin muutaman ystävän luona illalla ja päivällä lounastettiin Tuomiojan kanssa pienellä porukalla. Oli mukavaa.
Näin siis uusi vuosi ja uudet kujeet ovat alkamassa! Nyt tammikuun loppu, joka on siis eduskunnasta ns. istuntovapaata aikaa eli kokouksia ei ole, niin aion mm. osallistua maanpuolustuskurssille sekä olla muutaman päivän työharjoittelussa lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla tutustumassa sen alan nykytilanteeseen.
Reissussa ehdin myös lukemaan muutamia romaaneja, mm. Evansin kauan kesken luettavana olleen kirjan Suden läheisyys. Se oli ihan mukava, kertoi suden ja ihmisen sopeutumisesta ja oli siinä vähän romantiikkaakin. Mutta kyllä reissulle Antin kauhuksi salakuljetin myös työlukemista mm. työttömien perusturvan ongelmia käsitelleen selvityksen ja tulojakoa koskevan Talouskasvun hedelmät -kirjan...
Reissu meni kaikin puolin mukavasti. Bangkokista jäi mieleen palatsit ja buddha -kuvat, aika villi meno yöaikaan ja monen monet kaupat ja kaupustelijat. Mieleenpainuvin kokemus oli illallinen pilvenpiirtäjän katolla State towerissa, kerroksessa 64. En ole edes tiennyt, että sellaisia paikkoja olisi, kuin suoraan Kauniista ja rohkeista. Katolla oli bändi soittamassa ja ilta oli tavattoman kaunis.
Koh Samet taas oli kuin paratiisisaari. Mieleen jäi luonnon kauneus, loistava ruoka, unelmakelit ja ystävällinen henkilökunta. Tuli lenkkeiltyä ja käytyä erilaisissa halvoissa hemmoitteluhoidoissa, kuten thai-hieronnassa. Hassujakin sattumuksia kävi, kuten aina. Yksi niistä lienee se, että onnistuin kuin onnistuinkin uimaan täysiä avomerellä pientä laivaamme päin, kun olimme snorklaamassa merellä. Olin elämäni toista kertaa snorklaamassa ja räpylöistä lähtikin yllättävän kova vauhti kun polskin eteenpäin ja laiva olikin sitten varsin lähellä, kun en katsonut riittävän usein eteeni vaan merenpohjan ihmeitä...ja boing! Nyt on päässä aika kuhmu ja saatiinpa hyvät naurut jutusta jälkeenpäin... Niskaa kyllä kolotti jonkin aikaa..mutta opinpa potkimaan räpylöillä vähän rauhallisemmin...
Löysimme lenkillä myös villikoiraemon pentuineen. Kun emä huomasi, että olimme hyväntahtoisia, niin se toi pennut näytille. Antin kanssa käytiin muutamia aikamoisia keskusteluja siitä, voisko lentokoneeseen viedä edes yhden tai kaksi pentua...Pennut jäivät viidakkoon, mutta kuvia niistä on muistoina. Ne olivat niin suloisia! Ja unohtui kyllä täysin kaikki säännöt siitä, ettei villikoiria sovi silitellä yms. Kyllä niitä oli ihan pakko silitellä ja pikkuhännät huiskasi kovasti. Emolla oli kova työ katsoa 9 pentunsa perään.
No, hotellihuoneessamme asui myös hiiri, joka rapisteli joka yö ja Antti kohtasi ystävämme kerran kylpyhuoneessa. Myös pikkuliskoja eksyi bungalowiimme aika ajoin, mutta se kuuluu asiaan kun luonnonpuistossa asustelimme. Illalla tulishowt ravintoloissa rannalla olivat hienot, ravintolat nosti tyynyt hiekalle illan tullen ja siellä oli mahdollisuus illallistaa. Hyvä loma siis kaikin puolin ja nyt on taas energiaa yllin kyllin töitä varten!
Toinen veljeni meni reissumme aikana vähän yllätyksenä naimisiin thaimaalaisen kanssa, joten taitaapa Thaimaa tulla kohta entistä tutummaksi. Ja taisi olla mahdollisimman hyväksyttävä syy olla häistä pois, tämä matkakohteemme...
Ennen reissua joulun välipäivinä nähtiin ystäviä ja sukulaisia sekä huolehdittiin koko tallin hevosistakin kaksi päivää. Teki hyvää tehdä ihan erilaisia hommia välillä, kun ruokimme hevosia ja putsasimme karsinoita Antin kanssa. Uusivuosi oltiin muutaman ystävän luona illalla ja päivällä lounastettiin Tuomiojan kanssa pienellä porukalla. Oli mukavaa.
Näin siis uusi vuosi ja uudet kujeet ovat alkamassa! Nyt tammikuun loppu, joka on siis eduskunnasta ns. istuntovapaata aikaa eli kokouksia ei ole, niin aion mm. osallistua maanpuolustuskurssille sekä olla muutaman päivän työharjoittelussa lasten ja nuorten psykiatrisella osastolla tutustumassa sen alan nykytilanteeseen.
Reissussa ehdin myös lukemaan muutamia romaaneja, mm. Evansin kauan kesken luettavana olleen kirjan Suden läheisyys. Se oli ihan mukava, kertoi suden ja ihmisen sopeutumisesta ja oli siinä vähän romantiikkaakin. Mutta kyllä reissulle Antin kauhuksi salakuljetin myös työlukemista mm. työttömien perusturvan ongelmia käsitelleen selvityksen ja tulojakoa koskevan Talouskasvun hedelmät -kirjan...
tiistaina, joulukuuta 25, 2007
Joulutunnelmia
Joulupäivän aamu on kaunis! Oikein nautin, kun sain herätä aikaisin aistimaan rauhaisaa tunnelmaa. Jouluaattona oltiin vanhempieni luona ja aatonaattona Antin suvun parissa Kokemäellä. Tallille vein myös Wilma -hepallemme eilen lahjat ja astiallisen pilkottuja porkkanoita ja omppuja. Tallilla on aina myös ihana joulutunnelma! Laitoin havuja karsinaan ja tarhoihin hepojen jyrsittäväksi ja talliin tuli kiva joulun tuoksu! Kyllä joulu on ihanaa aikaa. Joulukirkossa "sydämeeni joulun teen"-kappale jotenkin kruunaa joulun tunnelman. Ja tietysti äidin tekemä maalman paras imelletty perunalaatikko maistuu!
Aika kiltti kai olin ollut, kun lahjojakin sain ihan liian kanssa...Antilta sain kauan haaveilemani Katja Hannulan hevostaulun! Joululahjahössötys menee kyllä monella aika lailla överiksi. Onhan se toki ihana ystäviä muistaa, mutta aika mahdottomia esimerkiksi lasten lahjakasat usein ovat. Joulun tunnelma kun tulee kuitenkin yhdessä olosta eikä lahjoista. Kova lahjahössötys tuo turhaan paineita monille pienituloisille. Viime vuosina eettisten lahjojen mahdollisuus on ollut kiva idea! Hyvä,että järjestöt ja seurakunta markkinoivat näitä!
Toivottavasti joulu on mennyt rauhaisasti kodeissa, sillä valitettavasti joulu myös monissa kodissa kärjistää pahaa oloa. Jouluunkin liian monissa kodeissa kuuluu liiallista alkoholinkäyttöä, perheväkivaltaa, surua, sairautta, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, köyhyyttä jne. Tuo yksinäisyys on kyllä yksi tämän ajan suurista haasteista. Liian monet kokevat olevansa yksin. Yhteisöllisyys on onneksi jouluna tavallista vahvempaa, mutta silti monelle pitkät pyhät voivat olla myös erityisen vaikeita ja yksinäisiä. On henkilöitä, joita kukaan ei muista, joiden luona kukaan ei käy. On myös pitkien välimatkojen tuomaa yksinäisyyttä. Onneksi on ehkäpä pieniä merkkejä muustakin kehityksestä - ainakin vapaaehtoistyö ja järjestötyö vetää puoleensa hyväntekeväisyyteen ja oma osoituksensa lienee sekin, että Anna hyvä joulu lapselle -keräys tuotti ennätystuloksen. Vaikka ei köyhimpiä ja sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevia ja heidän asioitaan pitäisi jättää hyväntekeväisyyden - varakkaampien armeliaisuuden varaan. Kyllä kaikille tulisi varmistaa säällinen elämä ja hyvinvointi yhteiskunnallisin ratkaisuin. Mutta on se kuitenkin hyvä merkki, että auttamishalua löytyy ainakin näin joulun aikaan!
Joululomaa edeltävä viikko on eduskunnassa aina kiireistä aikaa, kun budjetista puhutaan aamusta yöhön ja äänestyksiä on sadoittain. Itse keskityin puheissa sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ja ympäristöpolitiikkaan. Erityisesti nostin esiin huolen palvelupanostusten riittämättömyydestä esim. ikäihmisten palveluiden laadun parantamisen jättämisestä huomioimatta, lapsiperheiden köyhyyden, lastensuojelulain täytäntöön panon vaativat lisäresurssit sekä vammaisten tarpeen oikeuteen henkilökohtaisesta avustajasta. Puheet löytyvät eduskunnan sivuilta, jos tarkemmin haluat lukea. Ympäristöpuolella painotin ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi mm. luonnon monimuotoisuutta mm. Etelä-Suomen metsien suojelun kannalta ja vesien suojelua.
Äänestyksissä oli sdp:n vaihtoehtobudjetin mukaiset menolisäykset ja tulopuolen muutokset. Meillä oli mm. lisärahoitusesitys palveluihin mm. ikäihmisten, vammaisten henk.koht.avustajan sekä lapsiperheiden ennalta ehkäisevien palveluiden osalta. Samoin lapsilisän korottamiseksi kaikilta lapsiperheiltä, köyhimpien lapsiperheiden toimeentulotuen lasten perusosan nosto, verokevennys pienituloisimmille kunnallisveron perusvähennyksen avulla ja joukkoliikenne määrärahojen nosto yms.
Sen lisäksi oli omat esitykseni mm. elatustuen korotuksen osalta ja alueellisista hankkeista mm. Hml:n poliisitalon suunnittelu- ja toteutusrahan lisäyksestä, Ypäjän hevossairaalasta, 2-tien rahoituslisäyksestä, kehitysvammaisten taidekeskuksen rahoituksesta (ns. Kettuki-hanke) ja museoviraston aluetoimipisteen rahoituksesta. Riihimäen osalta oli muutama esitys, joita kannatin myös mm. Riihimäen rautatieaseman perusparantamisesta ja radan välityskyvyn parantamisesta Helsinki-Rmk:n-välillä.
Näissä paikallisissa ja alueellisissa esityksissä oli se omituista että ne olivat alueen kansanedustajien yhteisiä, mutta hallituspuolueet eivät kannattaneet niitä loppuun asti. No, hallituksessa ja oppositiossa on erilaiset toimintatavat ja nykyhallitus on näemmä entisestään kiristänyt ryhmäkuria. Aiemmin oman alueen asioita on hallituspuolueissakin kannatettu.
Viime vaaleissa silloiset oppositiopuolueet rällästivät paikoitellen äänestyskartoilla ja äänestystuloksilla hallituspuolueiden jäseniä vastaan. Kovaa kritiikkiä tuli esim. aloitteiden allekirjoittamisesta, joiden mukaan ei hallituksessa voitu loppuun asti äänestää. Nyt sama, vielä tiukempana on nykyhallituksella. Moni äänesti omaa aloitettaan tai allekirjoittamiaan aloitteita vastaan budjettiäänestyksissä. En viitsi asialla sen enempää repostella, koska menettelytavat ovat nyt vain näin hallituksessa ja oppositiossa ja sekin, että aloitteen on tehnyt tai sen allekirjoittanut, kertoo jo sen että sitä on koittanut edistää ryhmässään yms. Mutta onhan se nyt tietysti hassua että esim. Riihimäen seudun hallituspuolueiden edustajat eivät kannattaneet Riihimäen hankkeita äänestyksissä. Politiikka on välillä kummallista ja roolien vaihto voi tehdä joskus hyvääkin...
Monia muitakin tärkeiden asioiden puolesta olleita äänestyksiä oli salissa, eri oppositiopuolueiden edustajien ehdotuksia mm.toimeentulotuen korottamisesta oli aloite, jonka puolesta toki äänestin.
Lauantaina oltiin Hml:ssa tarjoamassa kansalaisille glögiä ja piparia ennen joulun vieton alkua.
Tänään aion leipoa vihdoinkin myös kotona piparit, kun ennen joulua en ehtinyt...tulee joulun tuoksua meidänkin kotiin...Joulupäivän kahville onkin tulossa sukulaisia. Meillä ei kauheeta joulustressiä oteta siivouksesta ja leipomisista...Maistuuhan ne piparit ja joulutortut tänäänkin, vaikka eiliseksi eivät ehtineet. Marttojen vinkeistä yksi paras on se,että älä suotta siivoa kaappeja jouluksi, ellet aio viettää jouluasi siellä...enkä meinaan aio!:)
Tulin tallilta myös juuri! Laitoin Wilma-hepalle punaiset rusetit jouhiin ja kiinnitin satulaan kulkusen, kun lähdettiin lenkille. Tuli joulutunnelma hetkessä, vaikka keli olikin jouluksi poikkeuksellinen, sillä vettä sateli hieman ja oli kosteaa sumua ilmassa.
Ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa ja onnentäytteistä vuotta 2008 teille kaikille!
Aika kiltti kai olin ollut, kun lahjojakin sain ihan liian kanssa...Antilta sain kauan haaveilemani Katja Hannulan hevostaulun! Joululahjahössötys menee kyllä monella aika lailla överiksi. Onhan se toki ihana ystäviä muistaa, mutta aika mahdottomia esimerkiksi lasten lahjakasat usein ovat. Joulun tunnelma kun tulee kuitenkin yhdessä olosta eikä lahjoista. Kova lahjahössötys tuo turhaan paineita monille pienituloisille. Viime vuosina eettisten lahjojen mahdollisuus on ollut kiva idea! Hyvä,että järjestöt ja seurakunta markkinoivat näitä!
Toivottavasti joulu on mennyt rauhaisasti kodeissa, sillä valitettavasti joulu myös monissa kodissa kärjistää pahaa oloa. Jouluunkin liian monissa kodeissa kuuluu liiallista alkoholinkäyttöä, perheväkivaltaa, surua, sairautta, mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä, köyhyyttä jne. Tuo yksinäisyys on kyllä yksi tämän ajan suurista haasteista. Liian monet kokevat olevansa yksin. Yhteisöllisyys on onneksi jouluna tavallista vahvempaa, mutta silti monelle pitkät pyhät voivat olla myös erityisen vaikeita ja yksinäisiä. On henkilöitä, joita kukaan ei muista, joiden luona kukaan ei käy. On myös pitkien välimatkojen tuomaa yksinäisyyttä. Onneksi on ehkäpä pieniä merkkejä muustakin kehityksestä - ainakin vapaaehtoistyö ja järjestötyö vetää puoleensa hyväntekeväisyyteen ja oma osoituksensa lienee sekin, että Anna hyvä joulu lapselle -keräys tuotti ennätystuloksen. Vaikka ei köyhimpiä ja sosiaalisten ongelmien kanssa kamppailevia ja heidän asioitaan pitäisi jättää hyväntekeväisyyden - varakkaampien armeliaisuuden varaan. Kyllä kaikille tulisi varmistaa säällinen elämä ja hyvinvointi yhteiskunnallisin ratkaisuin. Mutta on se kuitenkin hyvä merkki, että auttamishalua löytyy ainakin näin joulun aikaan!
Joululomaa edeltävä viikko on eduskunnassa aina kiireistä aikaa, kun budjetista puhutaan aamusta yöhön ja äänestyksiä on sadoittain. Itse keskityin puheissa sosiaali- ja terveyspolitiikkaan ja ympäristöpolitiikkaan. Erityisesti nostin esiin huolen palvelupanostusten riittämättömyydestä esim. ikäihmisten palveluiden laadun parantamisen jättämisestä huomioimatta, lapsiperheiden köyhyyden, lastensuojelulain täytäntöön panon vaativat lisäresurssit sekä vammaisten tarpeen oikeuteen henkilökohtaisesta avustajasta. Puheet löytyvät eduskunnan sivuilta, jos tarkemmin haluat lukea. Ympäristöpuolella painotin ilmastonmuutoksen hillinnän lisäksi mm. luonnon monimuotoisuutta mm. Etelä-Suomen metsien suojelun kannalta ja vesien suojelua.
Äänestyksissä oli sdp:n vaihtoehtobudjetin mukaiset menolisäykset ja tulopuolen muutokset. Meillä oli mm. lisärahoitusesitys palveluihin mm. ikäihmisten, vammaisten henk.koht.avustajan sekä lapsiperheiden ennalta ehkäisevien palveluiden osalta. Samoin lapsilisän korottamiseksi kaikilta lapsiperheiltä, köyhimpien lapsiperheiden toimeentulotuen lasten perusosan nosto, verokevennys pienituloisimmille kunnallisveron perusvähennyksen avulla ja joukkoliikenne määrärahojen nosto yms.
Sen lisäksi oli omat esitykseni mm. elatustuen korotuksen osalta ja alueellisista hankkeista mm. Hml:n poliisitalon suunnittelu- ja toteutusrahan lisäyksestä, Ypäjän hevossairaalasta, 2-tien rahoituslisäyksestä, kehitysvammaisten taidekeskuksen rahoituksesta (ns. Kettuki-hanke) ja museoviraston aluetoimipisteen rahoituksesta. Riihimäen osalta oli muutama esitys, joita kannatin myös mm. Riihimäen rautatieaseman perusparantamisesta ja radan välityskyvyn parantamisesta Helsinki-Rmk:n-välillä.
Näissä paikallisissa ja alueellisissa esityksissä oli se omituista että ne olivat alueen kansanedustajien yhteisiä, mutta hallituspuolueet eivät kannattaneet niitä loppuun asti. No, hallituksessa ja oppositiossa on erilaiset toimintatavat ja nykyhallitus on näemmä entisestään kiristänyt ryhmäkuria. Aiemmin oman alueen asioita on hallituspuolueissakin kannatettu.
Viime vaaleissa silloiset oppositiopuolueet rällästivät paikoitellen äänestyskartoilla ja äänestystuloksilla hallituspuolueiden jäseniä vastaan. Kovaa kritiikkiä tuli esim. aloitteiden allekirjoittamisesta, joiden mukaan ei hallituksessa voitu loppuun asti äänestää. Nyt sama, vielä tiukempana on nykyhallituksella. Moni äänesti omaa aloitettaan tai allekirjoittamiaan aloitteita vastaan budjettiäänestyksissä. En viitsi asialla sen enempää repostella, koska menettelytavat ovat nyt vain näin hallituksessa ja oppositiossa ja sekin, että aloitteen on tehnyt tai sen allekirjoittanut, kertoo jo sen että sitä on koittanut edistää ryhmässään yms. Mutta onhan se nyt tietysti hassua että esim. Riihimäen seudun hallituspuolueiden edustajat eivät kannattaneet Riihimäen hankkeita äänestyksissä. Politiikka on välillä kummallista ja roolien vaihto voi tehdä joskus hyvääkin...
Monia muitakin tärkeiden asioiden puolesta olleita äänestyksiä oli salissa, eri oppositiopuolueiden edustajien ehdotuksia mm.toimeentulotuen korottamisesta oli aloite, jonka puolesta toki äänestin.
Lauantaina oltiin Hml:ssa tarjoamassa kansalaisille glögiä ja piparia ennen joulun vieton alkua.
Tänään aion leipoa vihdoinkin myös kotona piparit, kun ennen joulua en ehtinyt...tulee joulun tuoksua meidänkin kotiin...Joulupäivän kahville onkin tulossa sukulaisia. Meillä ei kauheeta joulustressiä oteta siivouksesta ja leipomisista...Maistuuhan ne piparit ja joulutortut tänäänkin, vaikka eiliseksi eivät ehtineet. Marttojen vinkeistä yksi paras on se,että älä suotta siivoa kaappeja jouluksi, ellet aio viettää jouluasi siellä...enkä meinaan aio!:)
Tulin tallilta myös juuri! Laitoin Wilma-hepalle punaiset rusetit jouhiin ja kiinnitin satulaan kulkusen, kun lähdettiin lenkille. Tuli joulutunnelma hetkessä, vaikka keli olikin jouluksi poikkeuksellinen, sillä vettä sateli hieman ja oli kosteaa sumua ilmassa.
Ihanaa ja rauhaisaa joulun aikaa ja onnentäytteistä vuotta 2008 teille kaikille!
tiistaina, joulukuuta 18, 2007
ITSENÄISYYSPÄIVÄSTÄ, LAPSETTOMUUDESTA JA EDUSKUNTATYÖSTÄ
Töihin paluu on mennyt mukavasti! Ensimmäinen viikko oli monella tavoin pehmeä lasku työelämään itsenäisyyspäivän juhlineen. Maanantaina me oltiin aamulla lasten itsenäisyyspäivän juhlassa Tuuloksessa leikkipresidenntiparinna Antin kanssa. Lapset oli super suloisia ja oli kiva nähdä tuttuja Tuuloksen työajoiltani,kun olin siellä päivähoidonohaaja-sosiaalityöntekijänä!:)
Päivällä oli täysistunto,mutta illalla ehdittiin myös Tuusulaan lasten itsenäisyyspäivän juhliin. Muuten töissä oli aika perusviikko. Tiistaina alueen kansanedustjien kanssa käsiteltiin alueen liikketurvallisuutta.
Torstain juhlat oli mukavat. On se aina kovaa hössötystä noihin juhliin liittyen, mutta toisaalta tosi kivaakin. Toivoisi vaan, että itse juhlan tarkoitus olisi esillä ja esim. näyttäisimme kiitollisuuttamme aiemmille, sota-ajan sukupolville siten, että varmistettaisiin heille hyvä vanhuus, ihmisarvoinen elämä nyt kun he tarvitsevat apua. On tärkeää nähdä koko sota-ajan sukupolven asema,myös sotalasten,sotaorpojen, kotirintamanaisten jne. panos yhteiskunnallemme.
Tärkeää on myös että juhlat eivät olisi vain saman pienen eiitin juhla,vaan on ihana että kutsujajoukko on sikäli laajentunut,että kutsutuissa on myös järjestöjä, sotaveteraaneja, vammaisia, maahanmuuttajia jne.
Iitsenäisyys on myös yhä monikultturisemmassa yhteiskunnassa erilaisia piirteitä omaava. On tärkeää,että erilaiset maahamuuttajaryhmät huomioidaan ja muidenkin maiden itsenäisyyspäiviä tulee olla mahdollisuus juhlia Suomessa. Meillä oli aivan hiljattain mm Hml:n ja Rmk:n suomi-viroyhdistyksen itseäisyyspäivä ja uskon,että ne ovat tärkeitä.
Tänä vuonna oli kuitenkin aivan erityiset juhlat 90 vuotisen itsenäisyyden johdosta! Toisaalta juhlat menivät ainakin meillä erityisen nopeasti tänä vuonna, ei esim. ehditty juttelemaan läheskään kaikkien tuttujenkaan kanssa ja Antilla jäi vain haaveeksi Räikkösen tapaaminen...:)
Oltiin jatkoilla Teatterissa, mutta aika ajoissa päädyttiin kotiin, kun seuraavana päivänä oli normaali työpäivä... Lauantaina oltiin talliporukan kanssa raviseuran pikkujouluissa ja Amigon kanssa koirakoulu jatkui....Uskomattomasti se on oppinut muutamassa viikossa monia asioita mm. kiskominen hihnassa on loppunut lähes täysin...Taitava kouluttaja!:)
Valtuusto oli maanantaina ja eduskuntaviikko muutenkin aika peruskamaa, istunnoissa äänestyksiä mm. perjantaina valtionyhtiöiden myyntivaltuuksista. Puolueemme vastusti myyntivaltuuksien nostamista ja paljon sähköpostia aiheeseen liittyen tulikin mm. Rautaruukin henkilöstöltä.
Perjantai-iltana olin Rakennusliiton osasto 46:n syyskokouksessa/pikkujouluissa puhumassa ja lauantaina olin Hauholla kuntalaisia tapaamassa paikallisen työväenyhdistyksen glögitilaisuudessa. Oli kiva nähdä mukavia hauholaisia!:) Iltapäivällä olin kummipoika Laurin 5 v. synttäreillä Lahdessa ja olikin jänskät avaruusaiheiset synttärit askarelluin avaruusaluksineen kaikkineen!:)
Loppu viikosta iltapäivälehdet uutisoivat Avun haastattelun pohjalta nuoruuden laihduttamiseni vaikutuksesta lapsettomuutemme. Olin hieman hämmentynyt, vaikka sinänsä asia on ihan tärkeä - herätellä nuoria laihduttamisen haittavaikutuksiin. Avun jutussa käsiteltiin asiaa yleisellä tasolla ja syitä en siinä enkä muuallakaan ole tuonut esiin. Mutta ettei tule väärää käsitystä, niin syyt ovat olleet molemmissa suhteissani hyvin tiedossa. Niistä en halua puhua julkisesti ja ne koskevat muitakin kuin minua,joten en katso oikeudekseni puhua niistä julkisesti. Totean tässä nyt kuitenkin sen, että Avun haastattelussa pohdin siis myös laihdutuksen vaikutusta, mutta sitä ei ole todettu ja se ei varmaankaan ole meidän kohdalla ollenkaan syy.
Tuntuu, että ihmisillä on kova tarve lapsettomuudesta puhumiselle ja toive asiasta keskusteluun. Tämä on nimittäin yksi niistä asioista,joista on tullut todella paljon kiitosta siitä,että on nostettu vaikea ja niin monia koskettava kipeä asia yhteiskunnalliseen ja yleiseen keskusteluun. Olen tähän valmis,koska olen käsitellyt asian ja tottunut siiheen -se ei enää ole niin kipeä asia minulle henkilökohtaisesti eikä kumppanilleni. Monelle,jolla prosessi on kesken, asia on usein liian kipeä puhuttavaksi ja siten se voi lohduttaa,jos joku toinen nostaa asian esiin. Toivoisi,että asialle aukeaisi yhä useamman silmät - ennen kaikkea niiden, jotka eivät asiasta ole kärsineet. 20 %:a hedelmällisessä iässä olevista suomalaisista pareista kärsii tahattomasta lapsettomuudesta - se on todella paljon! Ja myös yhteiskunnallisia syitä on syytä pohtia, muutakin kuin synnytysiän nousua. Mikä on esim. ympäristömyrkkyjen ja kemikaalien, elintarvikkeiden lisäaineiden, sterssin ja kiireen vaikutus asiaan... tai sitten tuon laihdutuksenkin. Mutta ilmeisesti myös liika lihavuuskin voi aiheuttaa lapsettomuutta...
Tällä viikolla maanantaina jätin seudullisen ympäristölautakunnan puheenjohtajuuden ja meillä oli pikkujouluillallinen lautakunnan kanssa tämän vuoden viimeisen kokouksen jälkeen. Oli vähän haikea tunnelma luopua tehtävästä, kun aihealue kiinnostaa kovasti ja lautakunnassa on mukava porukka! Mutta tehtäviä täytyy nyt vähän karsia. Sain muistoksi ihanan kylmäkukka- taulun ja sen taustalla lienee se, että olen joskus ollut aika huolissani tiettyjen kylmäkukkaesiintymisten säilymisestä...Hauska muisto!
Eduskunnassa istunnossa alkoi maanantaina budjetin lopullinen käsittely, mikä jatkuu koko viikon. Käsittelyssä oli myös pääministerin ilmoitusvakausohjelmasta eli talouspoliittisista näkymistä. Tänään tiistaina oli kasa äänestyksiä aamulla ennen budjetin käsittelyn jatkumista. Tänään äänestettiin lopullisesti myös jo edellä mainitsemastani valtionyhtiöiden myynnistä. Sdp vastusti hallituksen esittämää myyntivaltuuksien nostoa.
Päivällä oli täysistunto,mutta illalla ehdittiin myös Tuusulaan lasten itsenäisyyspäivän juhliin. Muuten töissä oli aika perusviikko. Tiistaina alueen kansanedustjien kanssa käsiteltiin alueen liikketurvallisuutta.
Torstain juhlat oli mukavat. On se aina kovaa hössötystä noihin juhliin liittyen, mutta toisaalta tosi kivaakin. Toivoisi vaan, että itse juhlan tarkoitus olisi esillä ja esim. näyttäisimme kiitollisuuttamme aiemmille, sota-ajan sukupolville siten, että varmistettaisiin heille hyvä vanhuus, ihmisarvoinen elämä nyt kun he tarvitsevat apua. On tärkeää nähdä koko sota-ajan sukupolven asema,myös sotalasten,sotaorpojen, kotirintamanaisten jne. panos yhteiskunnallemme.
Tärkeää on myös että juhlat eivät olisi vain saman pienen eiitin juhla,vaan on ihana että kutsujajoukko on sikäli laajentunut,että kutsutuissa on myös järjestöjä, sotaveteraaneja, vammaisia, maahanmuuttajia jne.
Iitsenäisyys on myös yhä monikultturisemmassa yhteiskunnassa erilaisia piirteitä omaava. On tärkeää,että erilaiset maahamuuttajaryhmät huomioidaan ja muidenkin maiden itsenäisyyspäiviä tulee olla mahdollisuus juhlia Suomessa. Meillä oli aivan hiljattain mm Hml:n ja Rmk:n suomi-viroyhdistyksen itseäisyyspäivä ja uskon,että ne ovat tärkeitä.
Tänä vuonna oli kuitenkin aivan erityiset juhlat 90 vuotisen itsenäisyyden johdosta! Toisaalta juhlat menivät ainakin meillä erityisen nopeasti tänä vuonna, ei esim. ehditty juttelemaan läheskään kaikkien tuttujenkaan kanssa ja Antilla jäi vain haaveeksi Räikkösen tapaaminen...:)
Oltiin jatkoilla Teatterissa, mutta aika ajoissa päädyttiin kotiin, kun seuraavana päivänä oli normaali työpäivä... Lauantaina oltiin talliporukan kanssa raviseuran pikkujouluissa ja Amigon kanssa koirakoulu jatkui....Uskomattomasti se on oppinut muutamassa viikossa monia asioita mm. kiskominen hihnassa on loppunut lähes täysin...Taitava kouluttaja!:)
Valtuusto oli maanantaina ja eduskuntaviikko muutenkin aika peruskamaa, istunnoissa äänestyksiä mm. perjantaina valtionyhtiöiden myyntivaltuuksista. Puolueemme vastusti myyntivaltuuksien nostamista ja paljon sähköpostia aiheeseen liittyen tulikin mm. Rautaruukin henkilöstöltä.
Perjantai-iltana olin Rakennusliiton osasto 46:n syyskokouksessa/pikkujouluissa puhumassa ja lauantaina olin Hauholla kuntalaisia tapaamassa paikallisen työväenyhdistyksen glögitilaisuudessa. Oli kiva nähdä mukavia hauholaisia!:) Iltapäivällä olin kummipoika Laurin 5 v. synttäreillä Lahdessa ja olikin jänskät avaruusaiheiset synttärit askarelluin avaruusaluksineen kaikkineen!:)
Loppu viikosta iltapäivälehdet uutisoivat Avun haastattelun pohjalta nuoruuden laihduttamiseni vaikutuksesta lapsettomuutemme. Olin hieman hämmentynyt, vaikka sinänsä asia on ihan tärkeä - herätellä nuoria laihduttamisen haittavaikutuksiin. Avun jutussa käsiteltiin asiaa yleisellä tasolla ja syitä en siinä enkä muuallakaan ole tuonut esiin. Mutta ettei tule väärää käsitystä, niin syyt ovat olleet molemmissa suhteissani hyvin tiedossa. Niistä en halua puhua julkisesti ja ne koskevat muitakin kuin minua,joten en katso oikeudekseni puhua niistä julkisesti. Totean tässä nyt kuitenkin sen, että Avun haastattelussa pohdin siis myös laihdutuksen vaikutusta, mutta sitä ei ole todettu ja se ei varmaankaan ole meidän kohdalla ollenkaan syy.
Tuntuu, että ihmisillä on kova tarve lapsettomuudesta puhumiselle ja toive asiasta keskusteluun. Tämä on nimittäin yksi niistä asioista,joista on tullut todella paljon kiitosta siitä,että on nostettu vaikea ja niin monia koskettava kipeä asia yhteiskunnalliseen ja yleiseen keskusteluun. Olen tähän valmis,koska olen käsitellyt asian ja tottunut siiheen -se ei enää ole niin kipeä asia minulle henkilökohtaisesti eikä kumppanilleni. Monelle,jolla prosessi on kesken, asia on usein liian kipeä puhuttavaksi ja siten se voi lohduttaa,jos joku toinen nostaa asian esiin. Toivoisi,että asialle aukeaisi yhä useamman silmät - ennen kaikkea niiden, jotka eivät asiasta ole kärsineet. 20 %:a hedelmällisessä iässä olevista suomalaisista pareista kärsii tahattomasta lapsettomuudesta - se on todella paljon! Ja myös yhteiskunnallisia syitä on syytä pohtia, muutakin kuin synnytysiän nousua. Mikä on esim. ympäristömyrkkyjen ja kemikaalien, elintarvikkeiden lisäaineiden, sterssin ja kiireen vaikutus asiaan... tai sitten tuon laihdutuksenkin. Mutta ilmeisesti myös liika lihavuuskin voi aiheuttaa lapsettomuutta...
Tällä viikolla maanantaina jätin seudullisen ympäristölautakunnan puheenjohtajuuden ja meillä oli pikkujouluillallinen lautakunnan kanssa tämän vuoden viimeisen kokouksen jälkeen. Oli vähän haikea tunnelma luopua tehtävästä, kun aihealue kiinnostaa kovasti ja lautakunnassa on mukava porukka! Mutta tehtäviä täytyy nyt vähän karsia. Sain muistoksi ihanan kylmäkukka- taulun ja sen taustalla lienee se, että olen joskus ollut aika huolissani tiettyjen kylmäkukkaesiintymisten säilymisestä...Hauska muisto!
Eduskunnassa istunnossa alkoi maanantaina budjetin lopullinen käsittely, mikä jatkuu koko viikon. Käsittelyssä oli myös pääministerin ilmoitusvakausohjelmasta eli talouspoliittisista näkymistä. Tänään tiistaina oli kasa äänestyksiä aamulla ennen budjetin käsittelyn jatkumista. Tänään äänestettiin lopullisesti myös jo edellä mainitsemastani valtionyhtiöiden myynnistä. Sdp vastusti hallituksen esittämää myyntivaltuuksien nostoa.
sunnuntai, joulukuuta 02, 2007
Tehomaataloutta ja lumileikkejä...
Viime päivinä on esillä ollut Oikeutta eläimille -järjestön esiin ottamat eläinsuojelulliset ongelmat maataloudessa ja etenkin tehotuotannossa. Hyvä niin, vaikka laittomia toimintoja en kannata, niin olen yhtä mieltä että ongelmia on paljon.Tehomaatalous tuo yhä uusia ongelmia, kun eläintä aletaan pitää lähes koneena. Enää ei tunneta eläimiä useinkaan yksilönä ja niiden kohtelu on etäistä. Myös omistajat/hoitajat väsyvät, kun eläimiä täytyy olla kohtuuton määrä. Mielestäni tämä maatalouspolitikan suunta, joka suosii vain suurtiloja on monelta osin väärä. Omallakin alueellani oli käsittelyssä ympäristölupa 2000 sian sikalalle, jossa siat saavat vain nestemäistä ruokaa...
Ja häkkikanalat, broileritehokasvattamot, ahtaat sikalat, eläinten käytöshäiriöt, teurastusolosuhteet, laiminlyönnit, aivan liian isot parsinavetat jne...Ongelmia on! Puhumattakaan maailmalla, hanhenmaksan tuotanto hanhia pakkosyöttämällä tai valkoisen vasikanlihan tuotanto aneemisien vasikoiden kasvattamisena jne.
Tuntuu, ettei kukaan arvioi eläinsuojelunäkökulmasta tehomaataloustoimijoiden lupia ja asioita. Ympäristölupakin kattaa vain ymp.näkökohdat. Tämä on puute lupajärjestelmässäkin, vaikka rakennusluvassa tietysti tietyt kriteerit olosuhteista tsekataan ja maataloustukiin on liitetty tietyt kriteerit, mutta riittävää ei mielestäni arviointi ja valvonta eläinsuojelunäkökulmasta ole. On kyllä hyvä, että viime kaudella maatalouden ympäristötukeen kytkettiin eläinten hyvinvointinäkökulma, mutta uusia askelia tarvitaan. Sikäli tämä eläintensuojelujärjestö on aivan oikealla asialla.
Kuluttajienkin on saatava tietää, miten eläimiä kohdellaan maataloudessa. Mielestäni maalaisjärkikin kertoo ihmiselle,mikä on hyvää kohtelua ja mikä sitä ei ole. Ainakin oma 5-vuotias kummipoikanikin sanoi telkasta uutisista nähdessään kuvia kanaloista ja sikaloista, ettei noin saa eläimiä pitää. Harvinaisen oikeassa onkin - ei minunkaan mielestäni pitäisi saada niin pitää!
Toki monelta osin eläinten hyvinvointi on mennytkin eteenpäin ja EU on edellyttänyt tiettyjä parannuksia alueellaan. Silti on vielä paljon tehtävää ja uusia haasteita juuri koko ajan tehokkaampaa ja tehokkaampaa haettaessa.
Olen kyllä niin vahvasti eläintensuojelija, että oikein ärsytti,kun heti ruvettiin rikosilmoituksia miettimään ongelman esiin nostanutta järjestöä kohtaan. Järjestöhän on oikealla asialla ja ensisijaisestihan pitäisi heidän esiin ottamiinsa ongelmiin tarttua. Ja ne ongelmathan, osa niistä, ovat rikoksia - eläinsuojelurikoksia on!
Kaikkea elävää tulisi kohdella kunnioituksella ja nämä ongelmat tehomaataloudessa kertovat muusta. Ne mustaavat myös niiden toimijoiden maineen, jotka huolehtivat eläimistään hyvin. Ja markkinahyöty laiminlyöntien mahdollisesti tuottamista säästöistä tuo kilpailuheikennystä niille, jotka hoitavat asiat viimoisen päälle. Niitäkin tiloja onneksi Suomessa on, jotka tekevät voitavansa, jotta eläimillä olisi hyvä olla!:)
Olen itse erään villisikafarmin kummikansanedustaja ja esimerkiksi sen tilan toiminta tuntuu erittäin hienolta. Eläimet saavat elää lajityypillisesti ja vapaina isolla alueella.
Muuten viikko on mennyt mukavasti. Olin Amigo-koiramme kanssa perjantaina koirakoulussa. Kouluttajana oli yksi Suomen parhaista ja nyt on sitten kova koulu Amilla ja mullakin, jotta saamme nuo pari Amigon ylivilkkaudesta seuraavaa huonoa tapaa kitkettyä...Koulutuksen aikana ei saa halia, ei ottaa viereen sohvalle/sänkyyn eikä antaa Amin antaa innokkaita aamupusujaan...Tuntuu aika tympeältä,mutta eiköhän tämä koulutusjakso mene kuitenkin kunnialla...
Tänään oltiin aamulla metsälenkillä ja luonto oli taas kaunis lumivaipassaan ja Ami sinne tänne hypellessään. Sen verran alkoi meitäkin lapsettamaan, että suojakelillä oli pakko lumiukot saada pystyyn....Niinpä pyörittelimme Antin kanssa muistot metsän siimeksiin...hymyilevä ukko jäi odottamaan seuraavaa paikalle eksyvää lenkkeilijää....
Nyt on sitten sairausloma ohi ja huomenna töihin!Hyvä niin!:)
Ja häkkikanalat, broileritehokasvattamot, ahtaat sikalat, eläinten käytöshäiriöt, teurastusolosuhteet, laiminlyönnit, aivan liian isot parsinavetat jne...Ongelmia on! Puhumattakaan maailmalla, hanhenmaksan tuotanto hanhia pakkosyöttämällä tai valkoisen vasikanlihan tuotanto aneemisien vasikoiden kasvattamisena jne.
Tuntuu, ettei kukaan arvioi eläinsuojelunäkökulmasta tehomaataloustoimijoiden lupia ja asioita. Ympäristölupakin kattaa vain ymp.näkökohdat. Tämä on puute lupajärjestelmässäkin, vaikka rakennusluvassa tietysti tietyt kriteerit olosuhteista tsekataan ja maataloustukiin on liitetty tietyt kriteerit, mutta riittävää ei mielestäni arviointi ja valvonta eläinsuojelunäkökulmasta ole. On kyllä hyvä, että viime kaudella maatalouden ympäristötukeen kytkettiin eläinten hyvinvointinäkökulma, mutta uusia askelia tarvitaan. Sikäli tämä eläintensuojelujärjestö on aivan oikealla asialla.
Kuluttajienkin on saatava tietää, miten eläimiä kohdellaan maataloudessa. Mielestäni maalaisjärkikin kertoo ihmiselle,mikä on hyvää kohtelua ja mikä sitä ei ole. Ainakin oma 5-vuotias kummipoikanikin sanoi telkasta uutisista nähdessään kuvia kanaloista ja sikaloista, ettei noin saa eläimiä pitää. Harvinaisen oikeassa onkin - ei minunkaan mielestäni pitäisi saada niin pitää!
Toki monelta osin eläinten hyvinvointi on mennytkin eteenpäin ja EU on edellyttänyt tiettyjä parannuksia alueellaan. Silti on vielä paljon tehtävää ja uusia haasteita juuri koko ajan tehokkaampaa ja tehokkaampaa haettaessa.
Olen kyllä niin vahvasti eläintensuojelija, että oikein ärsytti,kun heti ruvettiin rikosilmoituksia miettimään ongelman esiin nostanutta järjestöä kohtaan. Järjestöhän on oikealla asialla ja ensisijaisestihan pitäisi heidän esiin ottamiinsa ongelmiin tarttua. Ja ne ongelmathan, osa niistä, ovat rikoksia - eläinsuojelurikoksia on!
Kaikkea elävää tulisi kohdella kunnioituksella ja nämä ongelmat tehomaataloudessa kertovat muusta. Ne mustaavat myös niiden toimijoiden maineen, jotka huolehtivat eläimistään hyvin. Ja markkinahyöty laiminlyöntien mahdollisesti tuottamista säästöistä tuo kilpailuheikennystä niille, jotka hoitavat asiat viimoisen päälle. Niitäkin tiloja onneksi Suomessa on, jotka tekevät voitavansa, jotta eläimillä olisi hyvä olla!:)
Olen itse erään villisikafarmin kummikansanedustaja ja esimerkiksi sen tilan toiminta tuntuu erittäin hienolta. Eläimet saavat elää lajityypillisesti ja vapaina isolla alueella.
Muuten viikko on mennyt mukavasti. Olin Amigo-koiramme kanssa perjantaina koirakoulussa. Kouluttajana oli yksi Suomen parhaista ja nyt on sitten kova koulu Amilla ja mullakin, jotta saamme nuo pari Amigon ylivilkkaudesta seuraavaa huonoa tapaa kitkettyä...Koulutuksen aikana ei saa halia, ei ottaa viereen sohvalle/sänkyyn eikä antaa Amin antaa innokkaita aamupusujaan...Tuntuu aika tympeältä,mutta eiköhän tämä koulutusjakso mene kuitenkin kunnialla...
Tänään oltiin aamulla metsälenkillä ja luonto oli taas kaunis lumivaipassaan ja Ami sinne tänne hypellessään. Sen verran alkoi meitäkin lapsettamaan, että suojakelillä oli pakko lumiukot saada pystyyn....Niinpä pyörittelimme Antin kanssa muistot metsän siimeksiin...hymyilevä ukko jäi odottamaan seuraavaa paikalle eksyvää lenkkeilijää....
Nyt on sitten sairausloma ohi ja huomenna töihin!Hyvä niin!:)
lauantaina, marraskuuta 24, 2007
Onnea Tehy, muita kuulumisia ja tervetuloa uusi suurempi Hämeenlinna!
Viime viikon pääasia oli ehdottomasi ratkaisun löytyminen ns.Tehy-kiistassa!Hienoa, että sopu löytyi ja palkankorotuksista tulee nyt edes kohtuulliset sairaanhoitajille! Sikäli voi sydämen pohjasta onnitella Tehyä ja tehyläisiä!
Huoltakin ilmassa sopimuksen jäljiltä on mm. osaan palkankorotuksista kytketyn ns. tehokkuusvaateen osalta. Kaikki tietää todella kasvavat palvelutarpeet sosiaali- ja terveystoimessa ja sen kuinka ennen kaikkea ikäihmisten palveluissa, mutta myös muualla on palveluiden laadussa suuria puutteita ensisijaisesti liian vähäisestä henkilömäärästä johtuen.
Tuo tehokkuusvaadehan tarkoittaa pääosin sitä, että tulevina vuosina samalla henkilökunnalla (tai jopa vähennyksinä) tulee hoitaa nykyistä enemmän. Yhtälö on mahdoton inhimillisesti. Toki vaikuttavuutta ja tehokkuuttakin on aina syytä lisätä ja kehittää ja joiltain osin sitä voidaan saavuttaa oikeillakin keinoilla, kuten tietoteknisten mahdollisuuksien kehittymisen ja käyttöön oton myötä ja hallintoa sekä organisointia kehittämällä. Mutta pääosa työstä tehdään käsipareilla, ammattilaisten työpanoksina ja siinä tehokkuusvaatimukset ovat jo usein kohtuuttomat. Tehokuusmittareina käytetään myös usein vääränlaisia mittareita esim. suoritteita eikä laatua.
Olen siis todella huolissani siitä, mitä tuo tehty sopimus oikeasti tarkoittaa. Onko osa siitä mahdoton täyttää? Palveleeko nouseva palkkakaan hoitajien etua, jos samalla tehokkutta ja työtaakkaa kohtuuttomasti entisestään lisätään. Ja mikä on asiakkaan/potilaan näkökulma?
Toinen asia, mikä todella huolestuttaa on se, että kunnat laitetaan ratkaisun maksumiehiksi. Kokoomus koittaa ottaa pisteet toimesta, mutta sehän luisti vastuustaan pitkälti. Valtio ei tullut vastaan palkankorotuksia vastaavina valtionosuuksien korotuksina, vaan tuo 150 miljoonaa, jonka valtio ohjaa vastaa 0,8 %:n palkankorotusta. Nyt kunnissa oikeasti saatetaan joutua jopa vähentämään henkilökuntaa, jotta palkankorotukset saadaan maksettua. Se ei todella ole henkilökunnankaan etu. Lisäksi nostetaan monissa kunnissa kunnallisveroprosenttia.
Lisäksi tuntuu aika kohtuuttomalta se, että liittoon kuulumattomat sairaanhoitajat jätettäisiin korotusten ulkopuolelle, kuten on esitetty.
Kummallista on ollut myös pääministerin kommentit työtaistelua ja käytettyjä keinoja kohtaan. Hänhän viittasi, että vastaavia "pakkolakeja" saatettaisiin käyttää jatkossakin. Ne ovat surullisia viestejä. Näyttää siltä, että ollaan oikeasti ottamassa askelia sopimusyhteiskunnan murentamiselle. Laajat työmarkkinaratkaisut ovat luoneet yhteiskuntakehitykselle vakautta ja turvaa, jonka arvoa ei voine kukaan kiistää.
Koko pakkolakihan oli edellisen viikon perjantaina eduskunnassa äänestyksinä. Ryhmämme äänesti vastaan, kuten jo viime blogissani kuvasin. Halusimme turvata potilasturvallisuuden, mutta näimme sopimusmenettelyn tämänkin tavoitteen kannalta parhaana. Lisäksi esitimme muutoksia lakiin mm. niin että suojelutyöstä tulisi sopia yksimielisesti ja yhteistyössä paikallisen Tehyn osaston kanssa. Kun nämä eivät menneet läpi, esitimme lain hylkäämistä.
Verotuksen osalta salissa oli viime viikolla myös lausumamme, jossa edellytimme kutakuinkin sitä että tulee selvittää ja toteuttaa veroratkaisuja jatkossa, niin että eriarvoisuus ei niillä kasvaisi ja tässä tulee myös omaisuusverotuksen tasaavia vaikutuksia arvioida.
Työasioita olen seuraillut, vaikka en ole vielä itse töihin päässyt. Hinku olisi kyllä jo kova!:) Tuntuu kurjalta, ettei ole voinut jakaa noita mielenkiintoisia asioita eduskunnassa! Tänäänkin olisi ollut SDP:n Hämeen piirikokous Riihimäellä ja kovasti olisi ollut hinku sinne mennä puolueväkeä tapaamaan ja tuomaan näkökantoja esiin! Illalla olisi ollut tradenomi-opiskelijoiden tilaisuudessa puhe ja Antti on parhaillaan iltatilaisuudessa puhumassa...Tällaisia nämä viikonloppumme usein ovat!:)
Maanantaina on Hämeenlinnassa seudun kuntaliitosasia valtuustossa! Silloin päätetään lopullisesti kuntaliitoksesta sekä hallinnon ja palvelujen järjestämisestä kuntien yhdistyessä! Hieno juttu, että ratkaisu on vihdoin tässä vaiheessa! Tämä on varmasti viisas ja tärkeä päätös hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi tulevaisuuden haasteita vastaavasti! Tulee huolehtia siitä, että tärkeimmät lähipalvelut säilyvät jatkossakin entisten pienempien kuntien alueella ja että jokaisen kunnan vahvuudet voidaan säilyttää ja ottaa entistä paremmin käyttöön. Hyvä Renko, Tuulos, Hauho, Lammi, Kalvola ja Hämeenlinna! Olen ylpeä ja iloinen Hämeenlinnan valtuuston varapuheenjohtajana ratkaisusta ja siitä, että seutumme päättäjillä on kaukonäköisyyttä ja rohkeutta lähteä uudistamaan ajan ja tulevaisuuden haasteita vastaavasti seutuamme!
Kuntoillut olen, tallilla touhunnut ja hoivaillut lemmikkejä! Ja kai meillä on kerrankin ollut kodeissa hieman siistimpääkin kuin normaali työkiireissä, jolloin etenkin toinen kotimme on usein hyrskyn myrskyn...Ja kaikki ei mene kyllä Ami-haukunkaan piikkiin,vaikka Antin seinällä on kyllä huoneen taulu: koiramme on syypää tähän kaaokseen....:)
Hämeenlinnasta Tuusulaan ajellessa tänään päätettiin mennä lenkille Usmiin Hyvinkäälle!Tehtiin pitkä lenkki siellä. Oli niin kaunista, kun hento lumivaippa verhosi hiljaisen luonnonympäristön! Amigo-koira juoksi intoa puhkuen ja omakin sielu sekä mieli kyllä lepäsi tuollaisessa ympäristössä! Usmi on kyllä Etelä-Suomen yksi luontokohteiden helmiä!:)
Huoltakin ilmassa sopimuksen jäljiltä on mm. osaan palkankorotuksista kytketyn ns. tehokkuusvaateen osalta. Kaikki tietää todella kasvavat palvelutarpeet sosiaali- ja terveystoimessa ja sen kuinka ennen kaikkea ikäihmisten palveluissa, mutta myös muualla on palveluiden laadussa suuria puutteita ensisijaisesti liian vähäisestä henkilömäärästä johtuen.
Tuo tehokkuusvaadehan tarkoittaa pääosin sitä, että tulevina vuosina samalla henkilökunnalla (tai jopa vähennyksinä) tulee hoitaa nykyistä enemmän. Yhtälö on mahdoton inhimillisesti. Toki vaikuttavuutta ja tehokkuuttakin on aina syytä lisätä ja kehittää ja joiltain osin sitä voidaan saavuttaa oikeillakin keinoilla, kuten tietoteknisten mahdollisuuksien kehittymisen ja käyttöön oton myötä ja hallintoa sekä organisointia kehittämällä. Mutta pääosa työstä tehdään käsipareilla, ammattilaisten työpanoksina ja siinä tehokkuusvaatimukset ovat jo usein kohtuuttomat. Tehokuusmittareina käytetään myös usein vääränlaisia mittareita esim. suoritteita eikä laatua.
Olen siis todella huolissani siitä, mitä tuo tehty sopimus oikeasti tarkoittaa. Onko osa siitä mahdoton täyttää? Palveleeko nouseva palkkakaan hoitajien etua, jos samalla tehokkutta ja työtaakkaa kohtuuttomasti entisestään lisätään. Ja mikä on asiakkaan/potilaan näkökulma?
Toinen asia, mikä todella huolestuttaa on se, että kunnat laitetaan ratkaisun maksumiehiksi. Kokoomus koittaa ottaa pisteet toimesta, mutta sehän luisti vastuustaan pitkälti. Valtio ei tullut vastaan palkankorotuksia vastaavina valtionosuuksien korotuksina, vaan tuo 150 miljoonaa, jonka valtio ohjaa vastaa 0,8 %:n palkankorotusta. Nyt kunnissa oikeasti saatetaan joutua jopa vähentämään henkilökuntaa, jotta palkankorotukset saadaan maksettua. Se ei todella ole henkilökunnankaan etu. Lisäksi nostetaan monissa kunnissa kunnallisveroprosenttia.
Lisäksi tuntuu aika kohtuuttomalta se, että liittoon kuulumattomat sairaanhoitajat jätettäisiin korotusten ulkopuolelle, kuten on esitetty.
Kummallista on ollut myös pääministerin kommentit työtaistelua ja käytettyjä keinoja kohtaan. Hänhän viittasi, että vastaavia "pakkolakeja" saatettaisiin käyttää jatkossakin. Ne ovat surullisia viestejä. Näyttää siltä, että ollaan oikeasti ottamassa askelia sopimusyhteiskunnan murentamiselle. Laajat työmarkkinaratkaisut ovat luoneet yhteiskuntakehitykselle vakautta ja turvaa, jonka arvoa ei voine kukaan kiistää.
Koko pakkolakihan oli edellisen viikon perjantaina eduskunnassa äänestyksinä. Ryhmämme äänesti vastaan, kuten jo viime blogissani kuvasin. Halusimme turvata potilasturvallisuuden, mutta näimme sopimusmenettelyn tämänkin tavoitteen kannalta parhaana. Lisäksi esitimme muutoksia lakiin mm. niin että suojelutyöstä tulisi sopia yksimielisesti ja yhteistyössä paikallisen Tehyn osaston kanssa. Kun nämä eivät menneet läpi, esitimme lain hylkäämistä.
Verotuksen osalta salissa oli viime viikolla myös lausumamme, jossa edellytimme kutakuinkin sitä että tulee selvittää ja toteuttaa veroratkaisuja jatkossa, niin että eriarvoisuus ei niillä kasvaisi ja tässä tulee myös omaisuusverotuksen tasaavia vaikutuksia arvioida.
Työasioita olen seuraillut, vaikka en ole vielä itse töihin päässyt. Hinku olisi kyllä jo kova!:) Tuntuu kurjalta, ettei ole voinut jakaa noita mielenkiintoisia asioita eduskunnassa! Tänäänkin olisi ollut SDP:n Hämeen piirikokous Riihimäellä ja kovasti olisi ollut hinku sinne mennä puolueväkeä tapaamaan ja tuomaan näkökantoja esiin! Illalla olisi ollut tradenomi-opiskelijoiden tilaisuudessa puhe ja Antti on parhaillaan iltatilaisuudessa puhumassa...Tällaisia nämä viikonloppumme usein ovat!:)
Maanantaina on Hämeenlinnassa seudun kuntaliitosasia valtuustossa! Silloin päätetään lopullisesti kuntaliitoksesta sekä hallinnon ja palvelujen järjestämisestä kuntien yhdistyessä! Hieno juttu, että ratkaisu on vihdoin tässä vaiheessa! Tämä on varmasti viisas ja tärkeä päätös hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi tulevaisuuden haasteita vastaavasti! Tulee huolehtia siitä, että tärkeimmät lähipalvelut säilyvät jatkossakin entisten pienempien kuntien alueella ja että jokaisen kunnan vahvuudet voidaan säilyttää ja ottaa entistä paremmin käyttöön. Hyvä Renko, Tuulos, Hauho, Lammi, Kalvola ja Hämeenlinna! Olen ylpeä ja iloinen Hämeenlinnan valtuuston varapuheenjohtajana ratkaisusta ja siitä, että seutumme päättäjillä on kaukonäköisyyttä ja rohkeutta lähteä uudistamaan ajan ja tulevaisuuden haasteita vastaavasti seutuamme!
Kuntoillut olen, tallilla touhunnut ja hoivaillut lemmikkejä! Ja kai meillä on kerrankin ollut kodeissa hieman siistimpääkin kuin normaali työkiireissä, jolloin etenkin toinen kotimme on usein hyrskyn myrskyn...Ja kaikki ei mene kyllä Ami-haukunkaan piikkiin,vaikka Antin seinällä on kyllä huoneen taulu: koiramme on syypää tähän kaaokseen....:)
Hämeenlinnasta Tuusulaan ajellessa tänään päätettiin mennä lenkille Usmiin Hyvinkäälle!Tehtiin pitkä lenkki siellä. Oli niin kaunista, kun hento lumivaippa verhosi hiljaisen luonnonympäristön! Amigo-koira juoksi intoa puhkuen ja omakin sielu sekä mieli kyllä lepäsi tuollaisessa ympäristössä! Usmi on kyllä Etelä-Suomen yksi luontokohteiden helmiä!:)
torstaina, marraskuuta 15, 2007
TEHY-LAKI ja kuulumisia
Isovanhempiemme hautajaiset menivät viime viikolla. Jokelan tapahtumia jaettiin mm. Tuusulassa jumalanpalveluksessa. Käytiin myös Jokelan nuorisotalolla ja koululla eilen. Antti on ollut aika vahvasti tässä mukana tuusulaisena kansanedustajana, mitä pidän hyvänä. On tärkeä olla läsnä ja jakaa yhteisöllistä surua.
Työasioissa Tehy-laki on nyt ollut päällimmäinen asia. Väärällä tavalla koitetaan asiaa ratkaista. Puolueeni teki lakiin monia muutosesityksiä, jotka hallitus äänesti nurin maanantaina. Huomenna perjantaina laki on lopullisessa päätöksessä. Olemme painottaneet koko ajan sopimista parhaana tapana hoitaa asia ja myös sitä, että valtion tulisi osallistua talkoisiin taloudellisesti suuremmilla panostuksilla. Lakiin vaadimme muutoksia mm. siten että suojelutyöhön määrättäessä tulisi sopia yhteistyössä yksimielisesti Tehyn paikallisosaston kanssa ratkaisusta. Uhkasakko, joka sisältyy lakiin, on myös kansainvälisten sopimusten vastainen, ja sitä vastaan olimme ja esitimme muutamia muita tarkentavia korjauksia.
Ehdottomasti ihmisten henki ja terveys sekä kipeimmin apua tarvitsevien asiat tulee turvata, mutta pakkolakia emme näe parhaana keinona tähän, vaan sopimista. Tuntuu kurjalta,että sairaanhoitajia on tässä jopa syyllistetty. En todella usko, että heidän työmoraalillaan ketään jätettäisiin heitteille. Asiat tulisi heidän kanssa neuvotellen ratkaista kaikissa tilanteissa silloinki, jos joukkoirtisanomiset konkretisoituisivat. Nyt tulisi kuitenkin kaikki voimavarat käyttää tilanteen ratkaisemiseen olemassa olevin keinoin. Hallituksen tulisi tulla vastaan sairaanhoitajia. Kun hallitus meni alun alkujaan tällä tavoin puuttumaan työmarkkinaratkaisuun ja palkka-asioihin, tulee sen kantaa vastuu loppuun asti. Sairaanhoitajilla toden totta on täysi oikeus vaatia lisää palkkaa ja lupausten lunastamista. Kyllä sähköpostit ovat käyneetkin kuumina, kun hoitajat ovat olleet todella pahoillaan tällaisen pakkolain valmistelusta.
Täysistunnossa oli myös toimeentulotuen ns. sosiaalitakuu käsittelyssä, missä esitetään "aikaraja" toimeentulotuen myöntämiselle, mikä onkin hyvä asia. Meidän ryhmä olisi esittänyt hallitusta lyhyempää aikaa oikeusasiamiehenkin ratkaisuihin vedoten, viikkoa eli 5 arkipäivää. Laki on hyvä,mutta huoltakin näen ilmassa, ettei taas edelle mene nyt lain vaatima toimeentulotuki, kun muulle sosiaalityölle ja palvelulle ei ole aikarajoja. Kun resurssit ovat niukat voi pahimmillaan tämä olla pois varsinaisesta sosiaalityöstä. Sanktioita laki ei sisällä myöskään ja ensisijaisesti tulisi nostaa ensisijaisten etuuksien tasoa, jottei toimeentulotukea tarvitsisi taloudellisesti niin moni!
Tän viikon oon siis ollut vielä sairauslomalla. Töihin ois tehnyt kyllä mieli, kun olisi ollut tämä Tehy-laki ja muutenkin vierasryhmiä useita eduskunnassa jne. Niin ja olisi ollut puheita omaiset mielenterveystuen juhlassa, Sosiaalialan korkeastikoulutettujen opiskelijajärjestön Tason juhlassa sekä ihanan Marjaana Koskivuoren näyttelyn avajaisissa...mutta ei mahda nyt mitään...
Oon nähnyt ystäviä, liikkunut ja hoivaillut lemmikkejä. Perjantaina olisi yhden ystäväni miehen levynjulkistamisbileet Helsingissä! Hieno juttu,että ovat päässeet levyttämään ja levy kaupoissa saatavilla. Meininkiä ei siltä bändiltä ainakaan puutu! Joissakin illanistujaisissa bändiläiset ovat innostuneet laulamaan karaokea ja mä oon ollut ihan haltioissani!
Se on vähän eri kuin meikäläisen epävireinen hoilotus, jota en kyllä juuri harrastelekaan, paitsi tosinaan Antin riemuksi kotona. Täytyy myöntää, että työväenlaulutkin menee usein suun liikuttemisessa ja aivan hiljaisessa laulannassa, vaikka tunnelmassa täysiä oon mukana!
Tanssista sen sijaan tykkään paljon, opiskeluaikana joku bändi pyysi mua kerran taustatanssijakseen...no. en kyllä mennyt ja en mä kyl oikeestaan osaa kauheesti tanssiakaan, mutta tanssahtelen ilolla ja innolla sekä eläydyn täysillä! Niin, tanssia mä "harrastan" kyllä vielä laulua enemmän kotioloissakin, hyvällä päällä ollessani tanssahtelen mennen tullen..
Lattarit on intohimoni....Tanssilattialle on pakko päästä, kun lattarimusiikkia tulee. Salsaa mä aikoinani vähän aikaa oon ihan oikeastikin harjoitellut Etelä-Amerikassa ollessani. Pari vuotta siten Hämeenlinnassa oli myös leikkimielinen paikallinen tanssii "julkkisten" kanssa-kisa, jossa päästiin treenaan sambaa - se oli ihanaa, mutta niin vaikeaa...Opettajani oli kovilla varmasti kanssani enkä mä kauheasti tainnut oppiakaan siinä viidessä tunnissa, mutta hauskaa oli ja yritys oli ainakin kova!
Pakkaset on alkaneet...Olin aivan jäässä tänään tallilla, kun kävin ratsastamassa. Tiet on ihan kivikovia, ettei oikein voi hevosella kauheasti niillä ravailla/laukkaillakaan,mutta se on aina tämä vuodenaika...
Työasioissa Tehy-laki on nyt ollut päällimmäinen asia. Väärällä tavalla koitetaan asiaa ratkaista. Puolueeni teki lakiin monia muutosesityksiä, jotka hallitus äänesti nurin maanantaina. Huomenna perjantaina laki on lopullisessa päätöksessä. Olemme painottaneet koko ajan sopimista parhaana tapana hoitaa asia ja myös sitä, että valtion tulisi osallistua talkoisiin taloudellisesti suuremmilla panostuksilla. Lakiin vaadimme muutoksia mm. siten että suojelutyöhön määrättäessä tulisi sopia yhteistyössä yksimielisesti Tehyn paikallisosaston kanssa ratkaisusta. Uhkasakko, joka sisältyy lakiin, on myös kansainvälisten sopimusten vastainen, ja sitä vastaan olimme ja esitimme muutamia muita tarkentavia korjauksia.
Ehdottomasti ihmisten henki ja terveys sekä kipeimmin apua tarvitsevien asiat tulee turvata, mutta pakkolakia emme näe parhaana keinona tähän, vaan sopimista. Tuntuu kurjalta,että sairaanhoitajia on tässä jopa syyllistetty. En todella usko, että heidän työmoraalillaan ketään jätettäisiin heitteille. Asiat tulisi heidän kanssa neuvotellen ratkaista kaikissa tilanteissa silloinki, jos joukkoirtisanomiset konkretisoituisivat. Nyt tulisi kuitenkin kaikki voimavarat käyttää tilanteen ratkaisemiseen olemassa olevin keinoin. Hallituksen tulisi tulla vastaan sairaanhoitajia. Kun hallitus meni alun alkujaan tällä tavoin puuttumaan työmarkkinaratkaisuun ja palkka-asioihin, tulee sen kantaa vastuu loppuun asti. Sairaanhoitajilla toden totta on täysi oikeus vaatia lisää palkkaa ja lupausten lunastamista. Kyllä sähköpostit ovat käyneetkin kuumina, kun hoitajat ovat olleet todella pahoillaan tällaisen pakkolain valmistelusta.
Täysistunnossa oli myös toimeentulotuen ns. sosiaalitakuu käsittelyssä, missä esitetään "aikaraja" toimeentulotuen myöntämiselle, mikä onkin hyvä asia. Meidän ryhmä olisi esittänyt hallitusta lyhyempää aikaa oikeusasiamiehenkin ratkaisuihin vedoten, viikkoa eli 5 arkipäivää. Laki on hyvä,mutta huoltakin näen ilmassa, ettei taas edelle mene nyt lain vaatima toimeentulotuki, kun muulle sosiaalityölle ja palvelulle ei ole aikarajoja. Kun resurssit ovat niukat voi pahimmillaan tämä olla pois varsinaisesta sosiaalityöstä. Sanktioita laki ei sisällä myöskään ja ensisijaisesti tulisi nostaa ensisijaisten etuuksien tasoa, jottei toimeentulotukea tarvitsisi taloudellisesti niin moni!
Tän viikon oon siis ollut vielä sairauslomalla. Töihin ois tehnyt kyllä mieli, kun olisi ollut tämä Tehy-laki ja muutenkin vierasryhmiä useita eduskunnassa jne. Niin ja olisi ollut puheita omaiset mielenterveystuen juhlassa, Sosiaalialan korkeastikoulutettujen opiskelijajärjestön Tason juhlassa sekä ihanan Marjaana Koskivuoren näyttelyn avajaisissa...mutta ei mahda nyt mitään...
Oon nähnyt ystäviä, liikkunut ja hoivaillut lemmikkejä. Perjantaina olisi yhden ystäväni miehen levynjulkistamisbileet Helsingissä! Hieno juttu,että ovat päässeet levyttämään ja levy kaupoissa saatavilla. Meininkiä ei siltä bändiltä ainakaan puutu! Joissakin illanistujaisissa bändiläiset ovat innostuneet laulamaan karaokea ja mä oon ollut ihan haltioissani!
Se on vähän eri kuin meikäläisen epävireinen hoilotus, jota en kyllä juuri harrastelekaan, paitsi tosinaan Antin riemuksi kotona. Täytyy myöntää, että työväenlaulutkin menee usein suun liikuttemisessa ja aivan hiljaisessa laulannassa, vaikka tunnelmassa täysiä oon mukana!
Tanssista sen sijaan tykkään paljon, opiskeluaikana joku bändi pyysi mua kerran taustatanssijakseen...no. en kyllä mennyt ja en mä kyl oikeestaan osaa kauheesti tanssiakaan, mutta tanssahtelen ilolla ja innolla sekä eläydyn täysillä! Niin, tanssia mä "harrastan" kyllä vielä laulua enemmän kotioloissakin, hyvällä päällä ollessani tanssahtelen mennen tullen..
Lattarit on intohimoni....Tanssilattialle on pakko päästä, kun lattarimusiikkia tulee. Salsaa mä aikoinani vähän aikaa oon ihan oikeastikin harjoitellut Etelä-Amerikassa ollessani. Pari vuotta siten Hämeenlinnassa oli myös leikkimielinen paikallinen tanssii "julkkisten" kanssa-kisa, jossa päästiin treenaan sambaa - se oli ihanaa, mutta niin vaikeaa...Opettajani oli kovilla varmasti kanssani enkä mä kauheasti tainnut oppiakaan siinä viidessä tunnissa, mutta hauskaa oli ja yritys oli ainakin kova!
Pakkaset on alkaneet...Olin aivan jäässä tänään tallilla, kun kävin ratsastamassa. Tiet on ihan kivikovia, ettei oikein voi hevosella kauheasti niillä ravailla/laukkaillakaan,mutta se on aina tämä vuodenaika...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
